Luennoilla käyminen vs. itsenäinen opiskelu!

Olipa sentään jotain säännöllistä ja elämää rytmittävää puuhaa käydä luennoilla.



Lasten saamisen jälkeen en käynyt enää ollenkaan luennoilla, koska samassa ajassa opiskelin itsenäisesti paljon tehokkaammin pakon edessä. Aikaa oli vähän, joten jokainen minuutti oli käytettävä tehokkaasti. Luennoille menoonkin olisi mennyt jo tunti suuntaansa, lisänä lasten hoitoon vieminen yms.



Opiskelin lasten päiväuniajoilla ja iltaisin. Ja valmistuin ennätysajassa. Tai siis en nyt maailmankaikkeuden ennätysajassa, mutta ottaen huomioon kolmen lapsen aikatauluhaasteet.

opiskelen sitä parjattua helppoa ja yksinkertaista kasvatustiedettä. Meillä on etukäteismateriaali, josta luennoilla keskustellaan.

Opiskelen tekniikan alaa ja jotkut matematiikan luennot ainakin tuntuvat ihan turhilta ja liian abstrakteilta. Loppujen lopuksi et saa niistä mitään irti, jos et ole matemaatikko tai halua sellaiseksi. Järkevintä on vain yrittää tehtävien kautta ymmärtää laskut.

todettu huonoimmaksi tavaksi kenenkään oppia yhtään mitään.

Itselläni on tällä hetkellä pari kurssia, joista pitää kirjoittaa luentopäiväkirjaa, joten luennoilla on käytävä. Pyrin muutenkin käymään luennoilla. Kyllä hyvä luennoitsija voi osata selittää asioita valaisevasti. Riippuu kovasti luennosta ja asiastakin, joillain luennolla tarkastellaan soveltavia juttuja, joita taas ei oikein itsekseen osaisi samalla tavalla lähestyä.

Opin helposti ja monilla tavoilla. Rakastan lukemista, ja alallani oli hyviä opettajia kaikissa kolmessa yliopistossa, joissa olen opiskellut.

Matikassa on ollut monilla kursseilla pakko käydä tai jää laskarit tekemättä. Asiat on oikeasti vaikeita ja pelkän säännön pohjalta on tosi haastavaa soveltaa. Sen sijaan hyvä luennoitsija tekee esimerkkejä ja selittää, joten ne asiatkin aukeaa paremmin. Mutta pakkohan matikassa ei ole käydä... Mutta omaksi eduksi monesti tarpeen.



Sen sijaan taas tuo kasvatustiede on esimerkki siitä, että luennolle on pakko mennä ja ne on ihan mukaviakin, mutta eihän siellä mitään sellaista tule, jota ei itsekin voisi opiskella. Itseasiassa siellä ei tule juuri mitään, mitä valmiiksi ei tietäisi.

se ei ainakaan noin perustutkintotasolla anna juuri mitään yli 30-vuotiaille. Se on kovin pohdiskelevaa ja yleissivistystyyppistä, joka tietysti tuntuu parikymppisestä avartavalta, mutta iän myötä noi asiat tietää ja tajuaa muutenkin. Keskustelut on kovin latteita, kun parikymppisten ajatusmaailma on kovin suppea ja kehittymätön. Latelevat latteuksia ja sillä tasolla mennään. Mitään yleistä slogania ei kyseenalaisteta aidosti vaan se radikaaliuskin on sitä samaa latteutta. Luennoitsijat toki tietävät ja osaisivat enemmän, mutta opiskelijoiden matala taso (ikä ja pieni elämänkokemus, heikko yleissivistys ja suppea ajattelu) tekee siitä pohdiskelusta aika turhanpäiväistä. Itse olen aina ollut sellainen filosofi ja iän myötä ajatukset lentää jo aika mielenkiintoisia ratoja. Sitten siellä kurssilla puhutaan jotain tyyliin: "lapsia pitäisi opetuksessa pyrkiä motivoimaan ihan oikeilla oman elämän esimerkeillä..." Sitten lauma nyökyttelee päätään ja ollaan kauhean edistyksellisiä ja sivistyneitä, kun tällainen asia keksitty. Voi huokaus.



t:7

Matikassa on ollut monilla kursseilla pakko käydä tai jää laskarit tekemättä. Asiat on oikeasti vaikeita ja pelkän säännön pohjalta on tosi haastavaa soveltaa. Sen sijaan hyvä luennoitsija tekee esimerkkejä ja selittää, joten ne asiatkin aukeaa paremmin. Mutta pakkohan matikassa ei ole käydä... Mutta omaksi eduksi monesti tarpeen. Sen sijaan taas tuo kasvatustiede on esimerkki siitä, että luennolle on pakko mennä ja ne on ihan mukaviakin, mutta eihän siellä mitään sellaista tule, jota ei itsekin voisi opiskella. Itseasiassa siellä ei tule juuri mitään, mitä valmiiksi ei tietäisi.

ennen luentoja, mitkä ovat Freinet-pedagogiikan ja Maria Montessorin oppien filosofiset taustaoletukset. Juu, olen nuori ja tyhmä, kaikki yli 30v tietää tuollaiset perusjutut samoin kuin sen, mitä vaihtoehtoisia malleja meillä oli ennen peruskoulu-uudistusta.

se ei ainakaan noin perustutkintotasolla anna juuri mitään yli 30-vuotiaille. Se on kovin pohdiskelevaa ja yleissivistystyyppistä, joka tietysti tuntuu parikymppisestä avartavalta, mutta iän myötä noi asiat tietää ja tajuaa muutenkin. Keskustelut on kovin latteita, kun parikymppisten ajatusmaailma on kovin suppea ja kehittymätön. Latelevat latteuksia ja sillä tasolla mennään. Mitään yleistä slogania ei kyseenalaisteta aidosti vaan se radikaaliuskin on sitä samaa latteutta. Luennoitsijat toki tietävät ja osaisivat enemmän, mutta opiskelijoiden matala taso (ikä ja pieni elämänkokemus, heikko yleissivistys ja suppea ajattelu) tekee siitä pohdiskelusta aika turhanpäiväistä. Itse olen aina ollut sellainen filosofi ja iän myötä ajatukset lentää jo aika mielenkiintoisia ratoja. Sitten siellä kurssilla puhutaan jotain tyyliin: "lapsia pitäisi opetuksessa pyrkiä motivoimaan ihan oikeilla oman elämän esimerkeillä..." Sitten lauma nyökyttelee päätään ja ollaan kauhean edistyksellisiä ja sivistyneitä, kun tällainen asia keksitty. Voi huokaus. t:7

kun mittarissa on ikää 30v, pitäisi jo olla töissä eikä luennoilla norkoilemassa.

Luento- ja kaikki muunlaiset sosiaaliset tilanteet häiritsevät vakavasti oppimistani. Käytännössä vaikka olisin luennoilla käynytkin niin olen kuitenkin oppinut sen asian vasta kun olen yksin kotona rauhassa saanut pohdiskella sitä.



Tietojenkäsittelyoppia luin yliopistolla, ja pääosin itseopiskeluna tuli maisterintutkinto tehtyä kolmessa vuodessa. Pakollisissa laskuharjoituksissa toki kävin ja satunnaisesti luennoilla mutta aika vähän.



Samoin olen huomannut oppivani jopa uusia kieliä parhaiten yksin kotona opiskelemalla. Yritin opetella työssä tarvimaani kieltä kansalaisopiston kurssilla mutta ei siitä tullut yhtään mitään muuta kuin iso turhautuminen. No sitten kokeilin lainata vaan kirjastosta kielikurssisarjan (kirja + äänite kerrallaan) ja oppiminenhan oli naurettavan helppoa ja ennen kaikkea nopeaa, luku / päivä ja kuukaudessa sarjan kokonainen lukuvuoden kirja läpi.

No luennointi on ymmärtääkseni todettu huonoimmaksi tavaksi kenenkään oppia yhtään mitään.

Auditiivinen oppiminen ei ole yhtään sen huonompi tapa oppia asioita, kuin visuaalinenkaan (eli itse lukeminen). MOlenmpien perusteella voi ihan yhtä hyvin itse miettiä ja prosessoida ja tehdä kaiken sen, mikä oppimiseen on tarpeen. Tai sitten voi antaa sen jutun valua ohi korvien tai silmien ja pintaliitää irrallisten detaljien läpi. Luennoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, eikä lukemisessakaan. Molemmat mahdollistavat pintasuuntautuneen ja syväsuuntautuneen oppimisen.

Sen keskustelujutun tai itsenäisen esseenkirjoittamisen tai luentopäiväkirjan pohdinnan tms on sitten tarkoitus varmistaa se, että kaikki prosessoivat eikä kukaan jää pintatasolle. Mitä se ei tee, koska opiskelijat kyllä osaavat kiertää kaikki tehtävänasettelut haluamallaan tavalla. Sitten ne oppivat, jotka haluavat ja ne eivät, joita ei huvita.

Mulle paras tapa oppia on lukea ja tehdä referaatti. Tai meillä oli pari proffaa, jotka piti suullisia tenttejä. Ne oli tosi avartavia.



Perusopinnot mä kahlasin luentojen ja tenttiin avulla, mutta syventävät tein sitten noin. Edellyttää tietenkin että pääsee yhteisymmärrykseen suoritustavasta proffan kanssa.



Olen valtiotieteen maisteri.

Tosin Montessori oli tuttu ennestään, kun olin ihan omien lasten takia tutustunut siihen ideologiaan. (tuttu laitti lapsensa ja kiinnostuin)

Suurin osa sisällöstä oli kuitenkin sitä turhanpäiväistä latteutta. Sanotaanko, että 100 op kasvatustiedettä sisälsi 90 op latteutta? Gradu erikseen.

Matikassa on ollut monilla kursseilla pakko käydä tai jää laskarit tekemättä. Asiat on oikeasti vaikeita ja pelkän säännön pohjalta on tosi haastavaa soveltaa. Sen sijaan hyvä luennoitsija tekee esimerkkejä ja selittää, joten ne asiatkin aukeaa paremmin. Mutta pakkohan matikassa ei ole käydä... Mutta omaksi eduksi monesti tarpeen. Sen sijaan taas tuo kasvatustiede on esimerkki siitä, että luennolle on pakko mennä ja ne on ihan mukaviakin, mutta eihän siellä mitään sellaista tule, jota ei itsekin voisi opiskella. Itseasiassa siellä ei tule juuri mitään, mitä valmiiksi ei tietäisi.

ennen luentoja, mitkä ovat Freinet-pedagogiikan ja Maria Montessorin oppien filosofiset taustaoletukset. Juu, olen nuori ja tyhmä, kaikki yli 30v tietää tuollaiset perusjutut samoin kuin sen, mitä vaihtoehtoisia malleja meillä oli ennen peruskoulu-uudistusta.