Jo toinen tuttu perhe myynyt uudehkon unelmien kivitalonsa Vantaalta

Myyrmäessä on koulut täynnä maahanmuuttajia ja esim. aseman alueella on erittäin levotonta jokaisena aikana päivästä. Sensijaan esim. Kivistössä ei ole mamuja (kun ei ole kaupungin kämppiäkään) mutta ei ole kyllä palvelujakaan. Jos haluaa asua korvessa niin kyllä Vantaalla sitäkin riittää.

Ei kai kukaan myy unelmien taloa noin naurettavasta syystä?

Niin ostivat kalliimman talon tilalle, joten ei ollut.

jonka ainoa muuttoperuste oli lasten koulu. Halusivat lapsensa kouluun, jossa yli 90% oppilaista on suomalaisia, tavallisia lapsia. Työmatka piteni kilometreissä, mutta ei ajassa.

Vaikka tästä ei ole poliittisesti korrektia puhua suoraan. Korrektia on puhua vähäosaisuudesta ja sen aiheuttamasta pahoinvoinnista.

Tämän vuoksi äänestän vasemmistopuolueita vaikka itse olenkin hyvätuloinen. Hyvä tuloinen ainakin omasta mielestä (talouden nettotulot = 4000 e/ kk).

Tällä ei tosin ole koulupolitiikkaan välitöntä vaikutusta, joten meidän lapset ovat "kielivähemmistökoulussa". :)

espoolainenkin pysyttelee tiukasti saman tutun alueen sisällä, vaikka perheasuntojen hinnat ovat järjettömiä. Ainoa syy useimmilla on lasten päivähoito/koulujärjestelyt, hyvältä alueelta ei haluta pois vaan asutaan mieluummin vähän ahtaammin tai pienemmillä tonteilla.

Heh. Minä taas olen joutunut kokemaan täsmälleen päinvastaista. Mistähän meille sitten löytyisi sopiva asuinalue, kun muutto ap:n ja hengenheimolaistensa tyylisten ihmisten keskelle ei voisi vähempää kiinnostaa? "Valkoisia" asuinalueita, kalliita asuinalueita ja vaikka mitä muuta löytyy kyllä, mutta sivistynyttä ympäristöä ei näköjään voi taata millään rahalla. Kokeiltu on.



Olemme osittain mamutaustainen perhe. Vanhemmat töissä tutkimukseen ja terveydenhoitoon liittyvillä aloilla. Kahdeksan vuotta sitten muutimme nykyiselle asuinalueellemme pitkän etsimisen ja harkinnan jälkeen. Asunnon hinta oli melkoinen sen kokoon nähden, mutta maksamme sen sillä pidämme kovasti alueen hengestä. Tingimme sitten jostain muusta.



Täällä on ollut lasten hyvä kasvaa, seitsemään vuoteen ei kukaan tullut kertaakaan huutelemaan törkeitä vaikka ovat kantasuomalaisia tummempia. Täällä on sydämen sivistystä, ystävällisyyttä, yhteisöllisyyttä. Asioita tehdään yhdessä ja naapureista kannetaan huolta. Lähikaupan täditkin tuntevat lapset, siellä on turvallista käydä. Joskus täälläkin tietysti syntyy ongelmia ja väärinkäsityksiä, kulttuurien ja henkilökemioiden törmäyksiä - mutta näin on toki kaikkialla, missä ihmisiä vain lähekkäin asuu. Jo kahden eri perheen välinen keskustelu-, kasvatus- ja muu kulttuuri voi olla yllättävän erilainen samankin kansallisuuden edustajilla. Ajoittaiset vaikeudet eivät ole kuitenkaan pilanneet aluettamme, sillä suurimmalla osalla asukkaista on yhteinen tahto selvittää asiat.



Ja kuitenkin kyseessä on varsin tiheästi asuttu alue suuressa kaupungissa. (Joskin, sen myönnän, maantieteellisesti pienehkö ja selkeästi rajattu alue. Myös alueen oma identiteetti on vahva.) Erilaisia maahanmuuttajia on kohtuullisen paljon, itse tunnen muutaman paikallisen somaliperheenkin jotka ovat sopeutuneet joukkoon siinä missä muutkin. Eläkeläisiä, opiskelijoita, taiteilijoita, pienyrittäjiä sekä meitä ihan tavallisia työssäkäyviä, kaikkia löytyy. Kunnioitamme toistemme erilaisuutta, tahalliseen häirintään sen sijaan puutumme. Emme kiusaa. Jos naapurin elämäntavassa jokin häiritsee, aiheesta voi mennä asiallisesti juttelemaan. Useimmiten löytyy jonkinlainen kompromissi. Turhasta ei lähdetä ketään nyppimään.



Missä siis on paratiisimme käärme? Aivan oikein: kaupungin sosiaalinen asuntotuotanto. Uudet talot, uudet asukkaat. Eikä kyse suinkaan ole mamuista.



Alueella on vanhastaan kaupungin asuntoja, joiden asukkaat ovat sopeutuneet elämänmenoon siinä missä muutkin. Itsekin kannatan eri yhteiskuntaluokkien sekoittamista; ajatus yhteisöstä joka sisältää vain samannäköisiä, samoin ajattelevia, samanlaisia töitä tekeviä ja yhtä varakkaita ihmisiä on lähinnä pelottava.



Kaupungin uudet talot ovat kuitenkin tuoneet tänne valtavan määrän uusia asukkaita aivan yhtäkkiä. Sopeutumisen kannalta olisi hiukan hitaampi, porrastetumpi rakentamis- ja muuttoaikataulu ollut parempi. Kun asukkaita vielä valitaan myös sosiaalisin perustein, olemme saaneet yllättäen naapureiksemme ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään elämämme sietämättömäksi.



Omassakin talossamme on kyllä muutama vanha "tuurijuoppo". Nämä sedät ovat kuitenkin lapsille tuttuja, ja heitä autellaan kotiin silloin kun eivät itse pääse. Kysellään vielä vähän perään kunnes taas selviävät. Ei siinä mitään.

Mutta uusien asukkaiden myötä ovat yhtäkkiä lähimetsä ja kalliot täynnä kaljapullonsiruja, kadut ja bussit täynnä aggressiivista ölinää, eikä lapsia uskalla päästää enää yksin kauppaan kun tummaihoisia näyttää olevan aivan sallittua haukkua ja ahdistella. Leijonapaitoja ja ajeltuja päitä, ja sen mukaista käytöstä. Ja nämä ovat siis ihmisiä joiden asumista tukee (tai parhaimmillaan maksaa kokonaan) kaupunki ja/tai sosiaalivirasto, siinä missä me maksamme itse kovaa hintaa omastamme. Ymmärrän toki että ko. henkilöillä on monenlaista ongelmaa elämässään, mutta varsinkin tuo lapsiin kohdistuva kiusaaminen tuntuu silti katkeralta.



Pois muuttaminen on viime aikoina alkanut käydä mielessä yhä useammin. Kysymys kuuluu kuitenkin: siinä missä te "reilusti" rasistiset henkilöt muutatte Ouluun tmv., mihin me sitten muutamme? En halua naapureikseni ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen halveksia itsestään poikkeavia naapureita. Haluan asua sydämeltään sivistyneessä, ystävällisessä ja avaramielisessä yhteisössä. Löytyykö sellaisia Suomesta?



Ulkomaille muutto on toki sekin käynyt mielessä, mutta lapset ovat kuitenkin suomenkielisiä. Kieli, historia ja kulttuuri on myös itselleni tärkeä, ja mielelläni täällä asuisin. Enkä toivo Suomelle sitä tulevaisuutta, mihin merkit ikävä kyllä jo viittaavaat: moni sivistynyt ja koulutettu tuttavaperheemme on jo muuttanut muualle näistä samoista syistä. Pelkään, että tätä menoa Suomeen jäävät lopulta niin kantaväestöstä kuin maahanmuuttajistakin vain ne epämiellyttävimmät tapaukset, ja ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Mekin haluaisimme luoda tulevaisuuttamme täällä - mutta jos asumisen hinta on lastemme haukkuminen ja alentava kohtelu, emme ole valmiita tuota hintaa maksamaan.

syynä surkea koulu, mamut ei niinkään olleet ongelmana, mutta aikuiset siellä olivat saamattomia, joten muutama kiusanhenki sai mellastaa ihan rauhassa.



Muutama lähikoulu olis ollut ok matkojen päässä, mutta ne ovat isoja ja niistäkin ongelmia kuullut,

joten oli pakko mennä vähän pidemmälle, eikä ole yhtään kaduttanut.

Heh. Minä taas olen joutunut kokemaan täsmälleen päinvastaista. Mistähän meille sitten löytyisi sopiva asuinalue, kun muutto ap:n ja hengenheimolaistensa tyylisten ihmisten keskelle ei voisi vähempää kiinnostaa? "Valkoisia" asuinalueita, kalliita asuinalueita ja vaikka mitä muuta löytyy kyllä, mutta sivistynyttä ympäristöä ei näköjään voi taata millään rahalla. Kokeiltu on.

Olemme osittain mamutaustainen perhe. Vanhemmat töissä tutkimukseen ja terveydenhoitoon liittyvillä aloilla. Kahdeksan vuotta sitten muutimme nykyiselle asuinalueellemme pitkän etsimisen ja harkinnan jälkeen. Asunnon hinta oli melkoinen sen kokoon nähden, mutta maksamme sen sillä pidämme kovasti alueen hengestä. Tingimme sitten jostain muusta.

Täällä on ollut lasten hyvä kasvaa, seitsemään vuoteen ei kukaan tullut kertaakaan huutelemaan törkeitä vaikka ovat kantasuomalaisia tummempia. Täällä on sydämen sivistystä, ystävällisyyttä, yhteisöllisyyttä. Asioita tehdään yhdessä ja naapureista kannetaan huolta. Lähikaupan täditkin tuntevat lapset, siellä on turvallista käydä. Joskus täälläkin tietysti syntyy ongelmia ja väärinkäsityksiä, kulttuurien ja henkilökemioiden törmäyksiä - mutta näin on toki kaikkialla, missä ihmisiä vain lähekkäin asuu. Jo kahden eri perheen välinen keskustelu-, kasvatus- ja muu kulttuuri voi olla yllättävän erilainen samankin kansallisuuden edustajilla. Ajoittaiset vaikeudet eivät ole kuitenkaan pilanneet aluettamme, sillä suurimmalla osalla asukkaista on yhteinen tahto selvittää asiat.

Ja kuitenkin kyseessä on varsin tiheästi asuttu alue suuressa kaupungissa. (Joskin, sen myönnän, maantieteellisesti pienehkö ja selkeästi rajattu alue. Myös alueen oma identiteetti on vahva.) Erilaisia maahanmuuttajia on kohtuullisen paljon, itse tunnen muutaman paikallisen somaliperheenkin jotka ovat sopeutuneet joukkoon siinä missä muutkin. Eläkeläisiä, opiskelijoita, taiteilijoita, pienyrittäjiä sekä meitä ihan tavallisia työssäkäyviä, kaikkia löytyy. Kunnioitamme toistemme erilaisuutta, tahalliseen häirintään sen sijaan puutumme. Emme kiusaa. Jos naapurin elämäntavassa jokin häiritsee, aiheesta voi mennä asiallisesti juttelemaan. Useimmiten löytyy jonkinlainen kompromissi. Turhasta ei lähdetä ketään nyppimään.

Missä siis on paratiisimme käärme? Aivan oikein: kaupungin sosiaalinen asuntotuotanto. Uudet talot, uudet asukkaat. Eikä kyse suinkaan ole mamuista.

Alueella on vanhastaan kaupungin asuntoja, joiden asukkaat ovat sopeutuneet elämänmenoon siinä missä muutkin. Itsekin kannatan eri yhteiskuntaluokkien sekoittamista; ajatus yhteisöstä joka sisältää vain samannäköisiä, samoin ajattelevia, samanlaisia töitä tekeviä ja yhtä varakkaita ihmisiä on lähinnä pelottava.

Kaupungin uudet talot ovat kuitenkin tuoneet tänne valtavan määrän uusia asukkaita aivan yhtäkkiä. Sopeutumisen kannalta olisi hiukan hitaampi, porrastetumpi rakentamis- ja muuttoaikataulu ollut parempi. Kun asukkaita vielä valitaan myös sosiaalisin perustein, olemme saaneet yllättäen naapureiksemme ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään elämämme sietämättömäksi.

Omassakin talossamme on kyllä muutama vanha "tuurijuoppo". Nämä sedät ovat kuitenkin lapsille tuttuja, ja heitä autellaan kotiin silloin kun eivät itse pääse. Kysellään vielä vähän perään kunnes taas selviävät. Ei siinä mitään.

Mutta uusien asukkaiden myötä ovat yhtäkkiä lähimetsä ja kalliot täynnä kaljapullonsiruja, kadut ja bussit täynnä aggressiivista ölinää, eikä lapsia uskalla päästää enää yksin kauppaan kun tummaihoisia näyttää olevan aivan sallittua haukkua ja ahdistella. Leijonapaitoja ja ajeltuja päitä, ja sen mukaista käytöstä. Ja nämä ovat siis ihmisiä joiden asumista tukee (tai parhaimmillaan maksaa kokonaan) kaupunki ja/tai sosiaalivirasto, siinä missä me maksamme itse kovaa hintaa omastamme. Ymmärrän toki että ko. henkilöillä on monenlaista ongelmaa elämässään, mutta varsinkin tuo lapsiin kohdistuva kiusaaminen tuntuu silti katkeralta.

Pois muuttaminen on viime aikoina alkanut käydä mielessä yhä useammin. Kysymys kuuluu kuitenkin: siinä missä te "reilusti" rasistiset henkilöt muutatte Ouluun tmv., mihin me sitten muutamme? En halua naapureikseni ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen halveksia itsestään poikkeavia naapureita. Haluan asua sydämeltään sivistyneessä, ystävällisessä ja avaramielisessä yhteisössä. Löytyykö sellaisia Suomesta?

Ulkomaille muutto on toki sekin käynyt mielessä, mutta lapset ovat kuitenkin suomenkielisiä. Kieli, historia ja kulttuuri on myös itselleni tärkeä, ja mielelläni täällä asuisin. Enkä toivo Suomelle sitä tulevaisuutta, mihin merkit ikävä kyllä jo viittaavaat: moni sivistynyt ja koulutettu tuttavaperheemme on jo muuttanut muualle näistä samoista syistä. Pelkään, että tätä menoa Suomeen jäävät lopulta niin kantaväestöstä kuin maahanmuuttajistakin vain ne epämiellyttävimmät tapaukset, ja ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Mekin haluaisimme luoda tulevaisuuttamme täällä - mutta jos asumisen hinta on lastemme haukkuminen ja alentava kohtelu, emme ole valmiita tuota hintaa maksamaan.

Eihän AP mihinkään ole muuttanut vaan hänen ysätäväperheensä. Olen ennenkin ihmetellyt, että miksi sisälukutaito on jotenkin kadonnut ja luetunymmärtäminen on ihan liikaa pyydetty.

[/quote]

Eihän AP mihinkään ole muuttanut vaan hänen ysätäväperheensä. Olen ennenkin ihmetellyt, että miksi sisälukutaito on jotenkin kadonnut ja luetunymmärtäminen on ihan liikaa pyydetty.

[/quote]

Tarkoitat varmaankin "ystäväperheensä" ja luetun ymmärtäminen, sanat erikseen...?

Ei kai kukaan myy unelmien taloa noin naurettavasta syystä?

näin mekin teimme. Tosin talo ei ollut vantaalla vaan itä-helsingissä, mutta ongelmat samat.

Mamuvaltaisten koulujen oppilaaksiottoalueilla ei yleensä ole niitä hienoja kivitaloja vaan kerrostaloja. Ja jos jostain syystä on sattunut tontin tällaiselta alueelta löytämään niin ihmetyttää ettei tällainen asia tullut aiemmin mieleen.

Ei kai kukaan myy unelmien taloa noin naurettavasta syystä?

jos luokalta löytyy kaksi suomalaista ja loput kielitaidottomia maahanmuutttajia. Opettajan aika ja energia menee näihin mamuihin.

Kun rakensimme talomme 1990 ei suomessa ollut vielä somaleita eikä pahemmin muitakaan ongelmia. Ainoat ulkomaalaiset olivat amerikkalainen perhe naapurissa ja yksi ruotsalinen pariskunta kadun päässä.

Eikös ne ensimmäiset somalit saapuneet vasta vuonna 1990. Siihen asti kaikkialla oli etupäässä rauhallista.

Heh. Minä taas olen joutunut kokemaan täsmälleen päinvastaista. Mistähän meille sitten löytyisi sopiva asuinalue, kun muutto ap:n ja hengenheimolaistensa tyylisten ihmisten keskelle ei voisi vähempää kiinnostaa? "Valkoisia" asuinalueita, kalliita asuinalueita ja vaikka mitä muuta löytyy kyllä, mutta sivistynyttä ympäristöä ei näköjään voi taata millään rahalla. Kokeiltu on.

Olemme osittain mamutaustainen perhe. Vanhemmat töissä tutkimukseen ja terveydenhoitoon liittyvillä aloilla. Kahdeksan vuotta sitten muutimme nykyiselle asuinalueellemme pitkän etsimisen ja harkinnan jälkeen. Asunnon hinta oli melkoinen sen kokoon nähden, mutta maksamme sen sillä pidämme kovasti alueen hengestä. Tingimme sitten jostain muusta.

Täällä on ollut lasten hyvä kasvaa, seitsemään vuoteen ei kukaan tullut kertaakaan huutelemaan törkeitä vaikka ovat kantasuomalaisia tummempia. Täällä on sydämen sivistystä, ystävällisyyttä, yhteisöllisyyttä. Asioita tehdään yhdessä ja naapureista kannetaan huolta. Lähikaupan täditkin tuntevat lapset, siellä on turvallista käydä. Joskus täälläkin tietysti syntyy ongelmia ja väärinkäsityksiä, kulttuurien ja henkilökemioiden törmäyksiä - mutta näin on toki kaikkialla, missä ihmisiä vain lähekkäin asuu. Jo kahden eri perheen välinen keskustelu-, kasvatus- ja muu kulttuuri voi olla yllättävän erilainen samankin kansallisuuden edustajilla. Ajoittaiset vaikeudet eivät ole kuitenkaan pilanneet aluettamme, sillä suurimmalla osalla asukkaista on yhteinen tahto selvittää asiat.

Ja kuitenkin kyseessä on varsin tiheästi asuttu alue suuressa kaupungissa. (Joskin, sen myönnän, maantieteellisesti pienehkö ja selkeästi rajattu alue. Myös alueen oma identiteetti on vahva.) Erilaisia maahanmuuttajia on kohtuullisen paljon, itse tunnen muutaman paikallisen somaliperheenkin jotka ovat sopeutuneet joukkoon siinä missä muutkin. Eläkeläisiä, opiskelijoita, taiteilijoita, pienyrittäjiä sekä meitä ihan tavallisia työssäkäyviä, kaikkia löytyy. Kunnioitamme toistemme erilaisuutta, tahalliseen häirintään sen sijaan puutumme. Emme kiusaa. Jos naapurin elämäntavassa jokin häiritsee, aiheesta voi mennä asiallisesti juttelemaan. Useimmiten löytyy jonkinlainen kompromissi. Turhasta ei lähdetä ketään nyppimään.

Missä siis on paratiisimme käärme? Aivan oikein: kaupungin sosiaalinen asuntotuotanto. Uudet talot, uudet asukkaat. Eikä kyse suinkaan ole mamuista.

Alueella on vanhastaan kaupungin asuntoja, joiden asukkaat ovat sopeutuneet elämänmenoon siinä missä muutkin. Itsekin kannatan eri yhteiskuntaluokkien sekoittamista; ajatus yhteisöstä joka sisältää vain samannäköisiä, samoin ajattelevia, samanlaisia töitä tekeviä ja yhtä varakkaita ihmisiä on lähinnä pelottava.

Kaupungin uudet talot ovat kuitenkin tuoneet tänne valtavan määrän uusia asukkaita aivan yhtäkkiä. Sopeutumisen kannalta olisi hiukan hitaampi, porrastetumpi rakentamis- ja muuttoaikataulu ollut parempi. Kun asukkaita vielä valitaan myös sosiaalisin perustein, olemme saaneet yllättäen naapureiksemme ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään elämämme sietämättömäksi.

Omassakin talossamme on kyllä muutama vanha "tuurijuoppo". Nämä sedät ovat kuitenkin lapsille tuttuja, ja heitä autellaan kotiin silloin kun eivät itse pääse. Kysellään vielä vähän perään kunnes taas selviävät. Ei siinä mitään.

Mutta uusien asukkaiden myötä ovat yhtäkkiä lähimetsä ja kalliot täynnä kaljapullonsiruja, kadut ja bussit täynnä aggressiivista ölinää, eikä lapsia uskalla päästää enää yksin kauppaan kun tummaihoisia näyttää olevan aivan sallittua haukkua ja ahdistella. Leijonapaitoja ja ajeltuja päitä, ja sen mukaista käytöstä. Ja nämä ovat siis ihmisiä joiden asumista tukee (tai parhaimmillaan maksaa kokonaan) kaupunki ja/tai sosiaalivirasto, siinä missä me maksamme itse kovaa hintaa omastamme. Ymmärrän toki että ko. henkilöillä on monenlaista ongelmaa elämässään, mutta varsinkin tuo lapsiin kohdistuva kiusaaminen tuntuu silti katkeralta.

Pois muuttaminen on viime aikoina alkanut käydä mielessä yhä useammin. Kysymys kuuluu kuitenkin: siinä missä te "reilusti" rasistiset henkilöt muutatte Ouluun tmv., mihin me sitten muutamme? En halua naapureikseni ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen halveksia itsestään poikkeavia naapureita. Haluan asua sydämeltään sivistyneessä, ystävällisessä ja avaramielisessä yhteisössä. Löytyykö sellaisia Suomesta?

Ulkomaille muutto on toki sekin käynyt mielessä, mutta lapset ovat kuitenkin suomenkielisiä. Kieli, historia ja kulttuuri on myös itselleni tärkeä, ja mielelläni täällä asuisin. Enkä toivo Suomelle sitä tulevaisuutta, mihin merkit ikävä kyllä jo viittaavaat: moni sivistynyt ja koulutettu tuttavaperheemme on jo muuttanut muualle näistä samoista syistä. Pelkään, että tätä menoa Suomeen jäävät lopulta niin kantaväestöstä kuin maahanmuuttajistakin vain ne epämiellyttävimmät tapaukset, ja ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Mekin haluaisimme luoda tulevaisuuttamme täällä - mutta jos asumisen hinta on lastemme haukkuminen ja alentava kohtelu, emme ole valmiita tuota hintaa maksamaan.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012101516205618_uu.shtml

Varmaan mukava kun alueella liikkuu noita sinun hengenheimolaisia:

Miestä iskettiin teräaseella kasvoihin Vantaan Tikkurilassa tänä aamuna kello 5.45.

Uhri oli kävellyt Tikkurilan Lehdokkitiellä, kun hän huomasi kolmen miehen seuraavan. Miehet juoksivat uhrin kiinni, ja yksi heistä löi teräaseella kasvoja kohti. Uhri sai hieman suojattua itseään.

Kaikki tekijät ovat somalitaustaisia. 20-30-vuotiaalla lyöjällä on kapeat kasvot, hän on noin 175-180 senttiä pitkä ja laiha. Vaatteiden yläosa on tumma ja alaosa ruskea. Vyö on väritykseltään punainen.

Muut mukana olleet kaksi muuta somalitaustaista miestä olivat noin 170-175 senttiä pitkiä. Ruumiinrakenteeltaan he ovat hoikkia ja iältään noin 20-25-vuotiaita.

Eihän täällä koskaan ole suomalaiset puukottaneet toisiaan, sehän on todella ennenkuulumatonta!!!!.

Eihän täällä koskaan ole suomalaiset puukottaneet toisiaan, sehän on todella ennenkuulumatonta!!!!.

Miten sä voitkin olla noin tyhmä?

Eikös ne ensimmäiset somalit saapuneet vasta vuonna 1990. Siihen asti kaikkialla oli etupäässä rauhallista.

ja silloin monien alueiden asuntojen hinnat laskivat. jos ei ymmärtänyt ajoissa muuttaa ja myydä pois jäi musta pekka käteen.

jossa ainoat mamut ovat kiinalaista ravintolaa pyörittävä perhe ja kaksi karvatassua jotka vääntää pizzaa. Niin, ja kesäisin muutama pikku-ukko thaimaasta marjanpoiminnassa :))

Jossa ei asu yhtään rättipäätä. Anteeksi vaan tuo sanonta.

Muutama tumma lapsi on koulussa mutta ne ovat adoptoituja.

Eikä ole kuin 50km Helsingin keskustasta.

Heh. Minä taas olen joutunut kokemaan täsmälleen päinvastaista. Mistähän meille sitten löytyisi sopiva asuinalue, kun muutto ap:n ja hengenheimolaistensa tyylisten ihmisten keskelle ei voisi vähempää kiinnostaa? "Valkoisia" asuinalueita, kalliita asuinalueita ja vaikka mitä muuta löytyy kyllä, mutta sivistynyttä ympäristöä ei näköjään voi taata millään rahalla. Kokeiltu on.

Olemme osittain mamutaustainen perhe. Vanhemmat töissä tutkimukseen ja terveydenhoitoon liittyvillä aloilla. Kahdeksan vuotta sitten muutimme nykyiselle asuinalueellemme pitkän etsimisen ja harkinnan jälkeen. Asunnon hinta oli melkoinen sen kokoon nähden, mutta maksamme sen sillä pidämme kovasti alueen hengestä. Tingimme sitten jostain muusta.

Täällä on ollut lasten hyvä kasvaa, seitsemään vuoteen ei kukaan tullut kertaakaan huutelemaan törkeitä vaikka ovat kantasuomalaisia tummempia. Täällä on sydämen sivistystä, ystävällisyyttä, yhteisöllisyyttä. Asioita tehdään yhdessä ja naapureista kannetaan huolta. Lähikaupan täditkin tuntevat lapset, siellä on turvallista käydä. Joskus täälläkin tietysti syntyy ongelmia ja väärinkäsityksiä, kulttuurien ja henkilökemioiden törmäyksiä - mutta näin on toki kaikkialla, missä ihmisiä vain lähekkäin asuu. Jo kahden eri perheen välinen keskustelu-, kasvatus- ja muu kulttuuri voi olla yllättävän erilainen samankin kansallisuuden edustajilla. Ajoittaiset vaikeudet eivät ole kuitenkaan pilanneet aluettamme, sillä suurimmalla osalla asukkaista on yhteinen tahto selvittää asiat.

Ja kuitenkin kyseessä on varsin tiheästi asuttu alue suuressa kaupungissa. (Joskin, sen myönnän, maantieteellisesti pienehkö ja selkeästi rajattu alue. Myös alueen oma identiteetti on vahva.) Erilaisia maahanmuuttajia on kohtuullisen paljon, itse tunnen muutaman paikallisen somaliperheenkin jotka ovat sopeutuneet joukkoon siinä missä muutkin. Eläkeläisiä, opiskelijoita, taiteilijoita, pienyrittäjiä sekä meitä ihan tavallisia työssäkäyviä, kaikkia löytyy. Kunnioitamme toistemme erilaisuutta, tahalliseen häirintään sen sijaan puutumme. Emme kiusaa. Jos naapurin elämäntavassa jokin häiritsee, aiheesta voi mennä asiallisesti juttelemaan. Useimmiten löytyy jonkinlainen kompromissi. Turhasta ei lähdetä ketään nyppimään.

Missä siis on paratiisimme käärme? Aivan oikein: kaupungin sosiaalinen asuntotuotanto. Uudet talot, uudet asukkaat. Eikä kyse suinkaan ole mamuista.

Alueella on vanhastaan kaupungin asuntoja, joiden asukkaat ovat sopeutuneet elämänmenoon siinä missä muutkin. Itsekin kannatan eri yhteiskuntaluokkien sekoittamista; ajatus yhteisöstä joka sisältää vain samannäköisiä, samoin ajattelevia, samanlaisia töitä tekeviä ja yhtä varakkaita ihmisiä on lähinnä pelottava.

Kaupungin uudet talot ovat kuitenkin tuoneet tänne valtavan määrän uusia asukkaita aivan yhtäkkiä. Sopeutumisen kannalta olisi hiukan hitaampi, porrastetumpi rakentamis- ja muuttoaikataulu ollut parempi. Kun asukkaita vielä valitaan myös sosiaalisin perustein, olemme saaneet yllättäen naapureiksemme ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään elämämme sietämättömäksi.

Omassakin talossamme on kyllä muutama vanha "tuurijuoppo". Nämä sedät ovat kuitenkin lapsille tuttuja, ja heitä autellaan kotiin silloin kun eivät itse pääse. Kysellään vielä vähän perään kunnes taas selviävät. Ei siinä mitään.

Mutta uusien asukkaiden myötä ovat yhtäkkiä lähimetsä ja kalliot täynnä kaljapullonsiruja, kadut ja bussit täynnä aggressiivista ölinää, eikä lapsia uskalla päästää enää yksin kauppaan kun tummaihoisia näyttää olevan aivan sallittua haukkua ja ahdistella. Leijonapaitoja ja ajeltuja päitä, ja sen mukaista käytöstä. Ja nämä ovat siis ihmisiä joiden asumista tukee (tai parhaimmillaan maksaa kokonaan) kaupunki ja/tai sosiaalivirasto, siinä missä me maksamme itse kovaa hintaa omastamme. Ymmärrän toki että ko. henkilöillä on monenlaista ongelmaa elämässään, mutta varsinkin tuo lapsiin kohdistuva kiusaaminen tuntuu silti katkeralta.

Pois muuttaminen on viime aikoina alkanut käydä mielessä yhä useammin. Kysymys kuuluu kuitenkin: siinä missä te "reilusti" rasistiset henkilöt muutatte Ouluun tmv., mihin me sitten muutamme? En halua naapureikseni ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen halveksia itsestään poikkeavia naapureita. Haluan asua sydämeltään sivistyneessä, ystävällisessä ja avaramielisessä yhteisössä. Löytyykö sellaisia Suomesta?

Ulkomaille muutto on toki sekin käynyt mielessä, mutta lapset ovat kuitenkin suomenkielisiä. Kieli, historia ja kulttuuri on myös itselleni tärkeä, ja mielelläni täällä asuisin. Enkä toivo Suomelle sitä tulevaisuutta, mihin merkit ikävä kyllä jo viittaavaat: moni sivistynyt ja koulutettu tuttavaperheemme on jo muuttanut muualle näistä samoista syistä. Pelkään, että tätä menoa Suomeen jäävät lopulta niin kantaväestöstä kuin maahanmuuttajistakin vain ne epämiellyttävimmät tapaukset, ja ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Mekin haluaisimme luoda tulevaisuuttamme täällä - mutta jos asumisen hinta on lastemme haukkuminen ja alentava kohtelu, emme ole valmiita tuota hintaa maksamaan.

Näistä ei ainakaan löydy leijonapaitoja ja ajeltuja päitä. Jos kyseessä on joko vanhan sivistyssukujen perijöitten tai tekniikan huippuammattilaisten/johtajien tai diplomaattien asuma-alue, niin eiköhän sieltä löydy sitä mitä etsitte.

Yleensä kaikilta muilta ei niin kalliilta asuma-alueilta löytyy yhtä sun toista kulkijaa. Ja mitä tiukempaa ihmisillä on taloudellisesti, niin sitä enemmän löytyy yleensä lieveilmiöitä.

Eli lyökää riittävästi rahaa tiskiin, niin se sivistynytkin alue löytyy. Näillä alueille on usein myös muita kuin suomalaista kantaväestöä, koska tietyn tason maahanmuuttajilla on rahaa.

Muuten jos ei rahaa ole riittävästi, niin joutuu elämään sitä samaa taviselämää ongelmien keskellä kuin muutkin kantaväestö tai maahanmuuttajat. Sitä ei yleensä pääse pakoon oikein missään. Sama asia vaikka sitä katsoisi kolikon eri puolilta.

Jossa ei asu yhtään rättipäätä. Anteeksi vaan tuo sanonta.

Muutama tumma lapsi on koulussa mutta ne ovat adoptoituja.

Eikä ole kuin 50km Helsingin keskustasta.

Ollaan tällaiseen kuntaan muutettu Vantaalta. Täällä on kyllä kivaa ja rauhallista asua.