Saako mielestäsi lapsi jatkuvasti töniä ja kaataa muita?

Ihan turhaa rajoittaa noin nuoren ilmaisunvapautta.

ja kyl äpitää ihmetell ätuon lapsen vanhempia. Mä kurittasin sitä noiden puolesta.

On vain tosi tylsää kyläillä heidän kanssaan ku aina saa pelätä, että mitä muille muksuille käy. Vanhemmat ovat tosi kivoja ja siksi olisi sääli kylmettää kyläilyvälejä. Pattitilanne.



ap

jos puuttuu tilanteeseen? Eli sanot napakasti pojalle että noin ei voi tehdä se sattuu jne.. Ei kai kenenkään tervejärkisen aikuisen mielestä ole ok että lapsi (tai aikuinen) tönii ja tuuppii toisia.

se alkaa oikeasti hävettää, kun sanon toisten lapselle 10 minuutin välein, että "älä töni", "pyydäthän anteeksi, kun satutit" jne. Hyväksyttekö te muut pientä seinään litistämistä, olkapäistä tönäisyä, kaverin kamppaamista jne. lasten leikeissä? Onko ongelma sittenkin minussa ja kasvatustavassani?



ap

Minä en kyläilisi tuossa perheessä. Moni ystävyyssuhde on tyrehtynyt alkuunsa kamalien lasten vuoksi. En vaan siedä kauhukakaroita, joita ei kasvateta. Eli typeriä vanhempia itse asiassa.

Tosin se että vanhemmat ei puutu asiaan ei välttämättä niinkään. Sinänsä ymmärrän kyllä, kaikkeen ei kannata aina puuttuakaan, mutta itsellä menee selvä raja tuossa että kun satutetaan toista.



Omilla lapsillani en joka tönimiseen puutukaan, huomannut että oppivat selvittämään asiansa itse. Puremiseen ja lyömiseen, tavaroisen heittämiseen puutun aina. Jos tuttavien muksuja tönii, puutun kyllä.



Sun ei tarvi mitenkään komentaa lasta. Tuon ikäiselle ehkä jopa pitkällä tähtäimellä paras tapa hoitaa tilanne on nätisti selittää ettei noin saa tehdä kun "Millalle" käy kipeää. 3-vuotias jo alkaa sen ymmärtää.

Ei ole normaalia eikä hyväksyttävää. Minä en kyläilisi tuossa perheessä. Moni ystävyyssuhde on tyrehtynyt alkuunsa kamalien lasten vuoksi. En vaan siedä kauhukakaroita, joita ei kasvateta. Eli typeriä vanhempia itse asiassa.

Tuon ikäiselle on täysin normaalia alkaa hakemaan rajojaan ja kokeilemaan. Tulee uhmaa ja kiukuttaa. Tuon ikäinen vasta opettelee niitä kielteisiä tuntemuksia ja ehdottomasti tarvii vanhempien ohjausta niiden hallitsemiseen. Yksikään kolmevuotias ei ole kauhukakara tai tee ilkeyttään tuollaista.

Jos vanhemmat suhtautuvat lapseen kuin kauhukakaraan, puhuvat lapselle kuin kauhukakaralle ja ottaa asenteen että lapsi on ilkikurinen; lapsesta todennäköisesti kasvaa kauhukakara. Eli vanhemmat itse kasvattaa lapsen tuohon.

Hän on ainut lapsi ja oikein kyttää että pääsee jonkun muksauttamaan johonkin pöydän kulmaan.



ap

Töniminen on ihan tavallista tuon ikäiselle. Sen sijaan vanhempien käytös ei ole. Ilmeisesti siinä jotenkin sumentuu mikä in normaalia ja hyväksyttävää.



Meillä on tuollainen perhe naapurissa. Lapsi on nyt 5 ja saattaa ohimennessään lyödä tai tönäistä pienemmän nurin.



Aikani puutuin siihen, mutta sain läksytyksen vanhemmiltaan ettei heidän lastaan saa komentaa.



Nyt en anna leikkiä yhdessä ellei heidän vanhempi ole paikalla. Sitten jos tulee joku tilanne, niin raportoin tapahtuneen ja annan heidän ratkaista. Kerron tilanteen mahdollisimman neutraalisti. Siis Millan poski taisi osui Heikin käteen ja Milla itkee.

Sanotko, että tarvitsee vanhemman mukaan paikalle?

Tosin se että vanhemmat ei puutu asiaan ei välttämättä niinkään. Sinänsä ymmärrän kyllä, kaikkeen ei kannata aina puuttuakaan, mutta itsellä menee selvä raja tuossa että kun satutetaan toista.

Omilla lapsillani en joka tönimiseen puutukaan, huomannut että oppivat selvittämään asiansa itse. Puremiseen ja lyömiseen, tavaroisen heittämiseen puutun aina. Jos tuttavien muksuja tönii, puutun kyllä.

Sun ei tarvi mitenkään komentaa lasta. Tuon ikäiselle ehkä jopa pitkällä tähtäimellä paras tapa hoitaa tilanne on nätisti selittää ettei noin saa tehdä kun "Millalle" käy kipeää. 3-vuotias jo alkaa sen ymmärtää.

AINA siihen jos lapsi tönii, kiusaa tai tekee muuta pahaa.

"Omilla lapsillani en joka tönimiseen puutukaan, huomannut että oppivat selvittämään asiansa itse"

Oletko ihan tosissasi? Että jos on isompi ja pienempi lapsi niin selvittää asiansa keskenään. Olen nähnyt tuon tuhansia kertoja. Olen jopa itse ollut tuossa tilanteessa se pienempi. Siinä käy aina niin että isompi alistaa pienemmän. Kohta se pienempi edes uskalla panna mistään vastaan.

Tämä sama jatkuu koko nuoruuden. Isompi oppii että näin voi toimia. Iso osa vanhemmista ei tätä huomaa eikä puutu. Jos huomaakin niin ajatellaan kuin sinä.

Se tuhoaa tuon nuorimmaisen elämän. Muista joka kerta kun näät jotain tapahtuvan, niin se on tapahtunut jo tuhat kertaa aikaisemminkin. Yleensä vanhemmat näkee vain ne kaikista keskyimmät jutut ja niitäkin vähän.

Sinun pitää puuttua VÄLITTÖMÄSTI tilanteeseen. Varsinkin jos isompi tönii ollenkaan pienempää.

Meillä meni lopuksi niin, että kielsin tyttöä leikkimästä tämän tönijän/kaatajan/purijan kanssa.

Oma äiti ei kieltänyt vaan oli sitä mieltä, että meidän tytön pitää itse pitää puolensa mutta kun kiltti 3v. ei kerta kaikkiaan osannut.

Ihmetteli vain miksi YSTÄVÄ tönii, kaataa ja puree. Tämä lapsi ei uskonut vaikka kielsin monta kertaa ja selitin pipit ja pahat mielet. Sitten sanoin vaan suoraa,ettei meidän tyttö leiki enää sinun kanssasi koska et lopeta tuota tönimistä ym ym.

Ja 3 viikkoa lapset olivat leikkimättä keskenään ja tuli "kiusaajalle" niin ikävä että kun sai taas luvan leikkiä niin lupasi olla enää kiusaamatta ja siihen todella loppui tönimiset ja puremiset!

Ei vielä 5 v leiki yksin pihalla, joten ei ole ollut suuri ongelma.

Kaverini 3-vuotias lapsi (poika) aivan systemaattisesti kaataa ja tönii kaikkia muita lapsia ja vanhemmat eivät reagoi. Olenko minä nipo kun ajattelen, että töniminen, lyöminen ja maahan kaataminen asfaltille eivät ole normaaleja lasten leikkejä?

"Saako mielestäsi lapsi jatkuvasti töniä ja kaataa muita?"

Minun mielestäni saa, jos lapsi on rikkaasta perheestä.

Sori, tää oli provo. Luulen että itse tiedät oikean vastauksen jo kirjoittaessasi. Otapa asia puheeksi lapsen vanhempien kanssa.

Tosin se että vanhemmat ei puutu asiaan ei välttämättä niinkään. Sinänsä ymmärrän kyllä, kaikkeen ei kannata aina puuttuakaan, mutta itsellä menee selvä raja tuossa että kun satutetaan toista.

Omilla lapsillani en joka tönimiseen puutukaan, huomannut että oppivat selvittämään asiansa itse. Puremiseen ja lyömiseen, tavaroisen heittämiseen puutun aina. Jos tuttavien muksuja tönii, puutun kyllä.

Sun ei tarvi mitenkään komentaa lasta. Tuon ikäiselle ehkä jopa pitkällä tähtäimellä paras tapa hoitaa tilanne on nätisti selittää ettei noin saa tehdä kun "Millalle" käy kipeää. 3-vuotias jo alkaa sen ymmärtää.

AINA siihen jos lapsi tönii, kiusaa tai tekee muuta pahaa.

"Omilla lapsillani en joka tönimiseen puutukaan, huomannut että oppivat selvittämään asiansa itse"

Oletko ihan tosissasi? Että jos on isompi ja pienempi lapsi niin selvittää asiansa keskenään. Olen nähnyt tuon tuhansia kertoja. Olen jopa itse ollut tuossa tilanteessa se pienempi. Siinä käy aina niin että isompi alistaa pienemmän. Kohta se pienempi edes uskalla panna mistään vastaan.

Tämä sama jatkuu koko nuoruuden. Isompi oppii että näin voi toimia. Iso osa vanhemmista ei tätä huomaa eikä puutu. Jos huomaakin niin ajatellaan kuin sinä.

Se tuhoaa tuon nuorimmaisen elämän. Muista joka kerta kun näät jotain tapahtuvan, niin se on tapahtunut jo tuhat kertaa aikaisemminkin. Yleensä vanhemmat näkee vain ne kaikista keskyimmät jutut ja niitäkin vähän.

Sinun pitää puuttua VÄLITTÖMÄSTI tilanteeseen. Varsinkin jos isompi tönii ollenkaan pienempää.

No meillä tahtoo olla roolit vähän toisinpäin. Näillä kun ikäeroa on vain vuosi niin osaa kyllä tasapuolisesti kiusata vuorollaan. Yleensä pienempi tönii mutta monesti myös niin että pienempi ärsyttää käytöksellään niin että isompi viimein hermostuu ja tönii.

Mutta joo, en minä mitään kasvatustieteitä ole lukenut, voi olla että olet oikeassa. Itse vain käytännössä huomannut että nuohan alkaa jo selvittämään itse pienimmät kränät. Tietenkin tilanteen mukaan.

LUUNAPPI otsaan joka kerta, alkaa loppumaan moinen homma!

Sanotko, että tarvitsee vanhemman mukaan paikalle?

tai meillä onki juuri leikkitrffit eräässä toisessa puistossa. minäkään en voi sietää noita "häiriköitä" ja pidän ne kaukana lapsistani.

Töniminen on ihan tavallista tuon ikäiselle. Sen sijaan vanhempien käytös ei ole. Ilmeisesti siinä jotenkin sumentuu mikä in normaalia ja hyväksyttävää.

Meillä on tuollainen perhe naapurissa. Lapsi on nyt 5 ja saattaa ohimennessään lyödä tai tönäistä pienemmän nurin.

Aikani puutuin siihen, mutta sain läksytyksen vanhemmiltaan ettei heidän lastaan saa komentaa.

Nyt en anna leikkiä yhdessä ellei heidän vanhempi ole paikalla. Sitten jos tulee joku tilanne, niin raportoin tapahtuneen ja annan heidän ratkaista. Kerron tilanteen mahdollisimman neutraalisti. Siis Millan poski taisi osui Heikin käteen ja Milla itkee.

Riittäis ymmärrystä vanhemmile jotka sanoisivat ettei heidän lastaan saa komentaa. Minä komennan, jos omat vanhemmat ovat siihen liian lepsuja. Jos vieras lapsi kiusaa toista vierasta lasta, niin komennan silti. Komennan napakasti mutta asiallisesti ja yritän olla ystävällinen, koska lapsi, varsinkin pieni kolmevuotias, vasta opettelee sosiaalisia taitoja ja on luonnostaan väkivaltainen.... Ei lapsi opi, ellei kukaan opeta. Onko se sitten hyvä, että lasten kesken olisi vahvimman laki, se joka on agressiivisin, niin pärjää? Ehkä jossainpäin maailmaa, muttei Suomessa!

Toki lasten voi joskus antaa nujakoidakin, kunhan se ei ole liian totista eikä yhden lapsen mielivaltaista toimintaa.

Omani ovat suht kilttejä ja rauhallisia pieniä poikia, mutta kyllä isompi tönii joskus kun sille tuulelle sattuu. Puutun siihen ja laitan isomman jäähylle, muttennosaa edes kuvitella mitä touhu olisi jos en puuttuisi! Pienempi on vasta yksivuotias, joten tilanteet voivat olla hänelle vaarallisiakin.

Meillä on säännöt selvät, jos poikani tönii tai heittää hiekkaa toisten lasten päälle, kiellän häntä ja varoitan, että lähdemme seuraavasta rikkeestä kotiin, tai pois leikkipuistosta. Toimii, koska olen pari kertaa vienyt itkevät kolmevuotiaan pois puistosta!

nostan.. meillä ongelma kun ystäväperheessä kolmevuotias on arvaamaton ja satuttaa lastamme jatkuvasti..