Lue keskustelun säännöt.
ÄRSYTTÄÄ kun kaverit ei halua tehä mitään muuta kuin kahvitella kotona lasten pyöriessä jaloissa!
13.10.2012 |
Meitä on isompi kaveriporukka. Ollaan oltu kavereita iät ja ajat yläasteelta saakka. Nyt ollaan jo yli 3-kymppisiä, kaikilla meillä on lapsia.
Viimeiset vuodet ei olla tehty mitään muuta, kuin tavattu toisiamme vuorotellen toistemme kodeissa, tai sitten puistoissa, lasten kera tietenkin. Aina.
Olen monesti ehdottanut, että tehtäisiin jotain muuta, edes joskus. Käytäisiin jossain taidenäyttelyssä ja syömässä, tai sitten elokuvissa, tai sitten vaikka seinäkiipeilemässä, tai JOTAKIN ihan vaan naisporukalla. Muutaman tunnin juttu, ilman lapsia, vaihtelun vuoksi. Kaikki saisivat kyllä varmasti lapsenvahdin, jos haluaisivat.
No mitäs mitäs, ketään ei kiinnosta. On vaan kivempaa jatkaa näitä kahvihetkiä lasten keskeyttäessä ja tapellessa taustalla. Jihhuu.
Onneks mulla on vielä pari lapsetontakin, itseäni nuorempaa kaveria, joiden kanssa sit pääsen ainakin itse tekemään jotakin muuta. Ihmetyttää vaan, miten nää muut ei halua mitään vaihtelua elämäänsä, edes pariksi tunniksi kerran-pari vuodessa??
Johtuuko se siitä, että he ovat hukanneet itsensä ja eivät enää osaa luontevasti olla muuten kuin äidinroolissa?
Parempia arvauksia?
Kommentit (34)
Tää on sitä luonnonvalintaa, ihminen tietää itsekin ettei juuri sen kannata lisääntyä :D ja todella hyvä näin, antaisit varmaan tosi hyvän äidinmallin jälkikasvulles... Muistahan ehkäisy tai mikä parempaa, mene steriloitavaksi ;)
Eipä ole lapset kiinostaneet koskaan. Naisystävänikin heitin pellolle kun rupesi koko aika vinkumaan lasta. En suostunut ja muija lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on sitä luonnonvalintaa, ihminen tietää itsekin ettei juuri sen kannata lisääntyä :D ja todella hyvä näin, antaisit varmaan tosi hyvän äidinmallin jälkikasvulles... Muistahan ehkäisy tai mikä parempaa, mene steriloitavaksi ;)
Eipä ole lapset kiinostaneet koskaan. Naisystävänikin heitin pellolle kun rupesi koko aika vinkumaan lasta. En suostunut ja muija lähti.
Eiköhän se mennyt niin, että minä jätin sinut. Nyt saat rauhassa elää itseksesi ja tapailla olutklubin jäseniä ja minä elän tahollani elämää, josta nautin.
---
Teen joskus muutakin kuin olen lasten kanssa, mutta valikoin seuran yhteisten mielenkiinnon kohteiden mukaan ja sen mukaan, että saan siitä itsellenikin jotain. Kuitenkin työssä käyvänä äitinä koen, että aikaa perheen kanssa olemiselle ei ole liian paljon sitäkään. Kohta lapset eivät edes kaipaa seuraani kun kasvavat niin nopeasti.
Lapset on ihania, mutta itse kaipaan välillä jotain ihan omaa tekemistä aikuisessa seurassa. Joillekin kavereille en viitsi oikein soitellakaan enää kun on ihan mahdotonta olla puhelimessa kun eivät saa lapsia hiljenemään edes puhelun ajaksi tai voi itse siirtyä puhumaan toiseen huoneeseen tms...välissä höpötetään lapsille ja puhe keskeytyy koko ajan. Lapsettomien kamujen kanssa kiva nähdä, puheenaiheetkin pysyy ihan muissa asioissa :).
saisit minusta heti kaverin! Omat lapseni ovat jo taaperoiän ohittaneet, ja lapsilla on myös isä. Pääsisin silloin tällöin lahtemään viettämään aikaa jonnekin, mutta en saa kaveria! Viikonloppuna jos menottaisi vaikka baariin, on turha haaveilla, jos lapsettomat ovat jo sopineet keskenään jotain muuta, kun näitä oman naapuruston äitejä on ihan turhaa yrittää saada minnekään. Miehensä kyllä viettävät aikaa keskenään kaljoitellen melkein joka viikonloppu! Toki joskus liityn lapsettomien seuraan, ja yritän aina silloin harvoin kun minua kutsutaan mukaan, järjestellä asiat niin että pääsen. Vaikka joskus olisikin vaivalloista, niin aina on tullut hyvä mieli kun on käynyt tuulettumassa.
Ihmiset täällä puhuvat lastenhoitajasta, onhan lapsilla isäkin, joka voi heitä hoitaa silloin kun äiti tapaa ystäviään.
Minustakin parasta rentoutusta on päästä ihan minne vaan ilman lapsia. Ehkä se joshtuu siiyä että hoidan kahta pientä lasta kotona, emmekä käy juuri muualla kun kerhoissa, puistossa, kaupassa ja pari kertaa kuussa mummolassa. Pakko on tehdä välillä jotain ilman lapsiakin, käydä vaikka lenkillä jos ei muuta keksi.
Kävin vähän aikaa sitten taidenäyttelyssä lasten ja toisen aikuisen kanssa, mutta ei siihen pystynyt kunnolla keskittymään kun lapset vaativat oman huomionsa. Lasten kanssa mennään heidän tarpeensa huomioonottaen, mutta välillä pitää päästä ilman lapsiakin!
Ihmiset on erilaisia, toiset eivät ilmeisesti halua minnekään ilmna lapsiaan, tai sitten eivät juuri minun kanssani.
Voithan yrittää järjestää jotain ilman lapsia, mutta jos heitä ei innosta, niin älä ota itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on ihania ja rakkaita, heidän kanssaan tykkään touhuta ja mennä. Mutta, jotta jaksan ja olen hyväntuulinen tarvitsen todellakin ystävieni seuraa ilman lapsia!Tulisin hulluksi ja huonotuuliseksi jos en harrastaisi liikuntaa ja tapaisi ystäviäni.Ite en viihdy mammaporukoissa ja suorasaan inhoan puistomammoja joilla ei ole muuta elämää kuin olla äiti. Kartan nämä tyypit ja ryhmät kaukaa. Lähes kaikki ystäväni ovat lapsellisia, tapaamme ja järjestämme lapsille paljon kaikkenlaista esim.halloween juhlat ja retkeilemme. Mutta vastapainona teemme keskenämme juttuja esim. naisten mökkkireissu pari kertaa vuodessa, brunsseja... Sitä paitsi miehenikin toivoo, että saa olla välillä lastensa kanssa ihan ilman minua.
että ovat juuttuneet siihen mammarooliinsa, mutta ennen kaikkea SIKSI, ETTÄ OVAT OPETTANEET MIEHENSÄ tuollaiseen malliin: Äiti ei tarvitse vapaa-aikaa, äiti hoitaa aina lapset, äiti ottaa lapset mukaan myös omiin menoihinsa.
Minua raivostuttaa tällä hetkellä just samalla tavalla käyttäytyvä kaveriporukkani. Olemme n. kohta kolmikymppisiä, ja suurimmalla osalla on nyt se ensimmäinen tai toinen lapsi. Siellä he jumittavat kotona, eivät käy missään, eivät lähde mihinkään eivätkä koskaan kysy edes kylään. Kylään kyllä tulevat kun kysyn, mutta aina lasten kanssa.
Joskus olen yrittänyt jotain vaihtelua järjestää, mutta kukaan EI KOSKAAN PÄÄSE, koska ei näköjään heillä ole miestä hoitamalssa lapsia edes parina tuntina vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there, done that, bought the t-shirt.
Oli itseasiassa aika vapauttavaa kun pikkuhiljaa menohalut hiljenivät lapsen syntymän jälkeen. Sitä ennen olin menossa jonnekin tai tulossa jostain.
Tää on nyt tätä. Pidän tästä vaiheesta tosi paljon, on mukavaa kun ei jatkuvasti mieti mistä jää paitsi kun ei ole menossa jonnekin ja osallistumassa kaikkeen.
Mä voin jatkaa viidentoista vuoden päästä, jos siltä tuntuu. Voin olla se naapurin rempseä menevä keski-ikäinen täti joka on tukka putkella menossa tai tulossa mutta ei vahingossakaan paikallaan.
^Omia aatoksiani, yleistäminen kielletty. Ehkä auttaa avaamaan ap:lle ystäviensä aatoksia.
Siis äiti on äiti, ei se ole mikään rooli.
Muuta itse asennetta.
Ei aidosti kaikkia kiinnosta lähteä.sä taidat olla yks näistä kavereistani, tai ainakin selkeästi samanlainen.
Koetko, että elämäsi on ohi, kun lapsesi kasvavat isoksi? Mitäs meinaat sitten tehdä, jos mikään muu ei kiinnosta, siis yhtään, edes pari kertaa vuodessa? Sulle on varmasti tiedossa melkoinen kriisi siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä, ellei jo ennen sitä, kun lapset haluavat omaa tilaa.
ap
viettänyt tiiviisti aikaa lapsieni kanssa kun olivat pieniä. Ei kiinnostanut silloin kauheasti muut jutut. Lapset nyt jo muualla eikä kertaakaan ole ollut mitään kriisiä moisesta. Musta on nyt ihanaa viettää aikaani mieheni kanssa ! Aikansa kutakin, sanotaan - kun lapset on pieniä niin se aika on todella lyhyt elämässä. Miksei voi ymmärtää että toisille sopii paremmin joku toinen tyyli kuin itselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveriporuakassa muutama tällainen äiti kans ja tietysti ne puheenaiheetkin koskevat aina lapsia, niiden tekemisiä tai sanomisia. Minäkin kahden lapsen äitinä olen erittäin omistautunut lapsilleni ja he ovat tärkeintä elämässäni, silti osaan keskustella muistakin aiheista, osaan viettää aikaa myös ilman heitä, osann olla myös nainen ja vaimo, ystävä ja ihminen sen äitiyden lisäksi.
Ei ole varmaan yllätys että pikkuhiljaa nämä äidit, jotka ei koskaan halua olla sekuntiaaan erossa lapsistaan tai puhua muusta kuin jälkikasvustaan, ovat pikkuhiljaa jääneet ydinporukastamme pois. Olen kyllä yrittänyt saada heitä mukaamme, mutta tuloksetta. ja kerrottakoon vielä se että on kyse jo koululaisten äisestä, ei minkään rintaruokinnassa olevien vauvojen äideistä.
kavereita, jotka myös tykkäävät tapailla ilman lapsiakin. Monet ovat niin kiireisiä töiden takia, että melkein tapaammekin sitten viikonloppuisin ilman lapsia. Käymme lenkillä, bileissä, shoppailemassa jne. Itse olen nyt hoitovapaalla ja välillä tuntuu, että "tukehdun" kotiin jos en ole ollut missään aikuisten seurassa ilman lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että äidit ovat niin väsyneitä etteivät jaksa järjestää menoja.
Itselläni mies hädin tuskin selviää lasten kans. Jos olen lähdössä, aina joku sairastuu ja äitiä tarvitaan. Ei ole ollut ihmisiä auttamassa, lapset vievät kaikki mehut.
Enkä aio syyllistyä siitä, että hoidan velvollisuuteni hyvin. Toiset voivat kokea syyllisyyttä siitä, etteivät auta äitejä.
Tää on sitä luonnonvalintaa, ihminen tietää itsekin ettei juuri sen kannata lisääntyä :D ja todella hyvä näin, antaisit varmaan tosi hyvän äidinmallin jälkikasvulles... Muistahan ehkäisy tai mikä parempaa, mene steriloitavaksi ;)