HS: kiusataan sitä korkeakouluissakin

ikinä havainnut yliopistolla mitään kiusaamista. Ensimmäinen tutkinto oli alalta, jossa kaikki tehdään yksin. Toinen taas tällaiselta "ryhmätyöalalta". Vaikka olin aikuisopiskelija ja opiskelukaverit olisi voinut olla mun lapsia, niin ei ne mua syrjinyt. En pureutunut heidän maailmaansa vivahteita myöten, mutta hyvinpä nuo näytti juttuun tulevan, ryhmätöihin otettiin kaikki mukaan ja itsekin pääsin sen verran porukkaan kuin oli tarpeen opiskelujen kannalta.

Naisvaltainen ala ja laboratoriovalvojat otti minut minut silmätikukseen. Kaikki tein kuulemma väärin. Ei ollut iso yllätys, että sain kursista huonon arvosanan.

"Huomattavaa on, että peruskoulussa kiusattu joutuu usein kiusatuksi myös korkeakoulussa, vaikka ympäristö ja opiskelijatoverit vaihtuvat."



Miten objektiivisesti näitä kiusaamistapauksia ylipäätään tutkitaan?Jos minä sanon, että " minua on aina kiusattu joka paikassa", onko se silloin absoluuttinen totuus?



Mä olen työyhteisössäni törmännyt kahteen mt.ongelmaiseen ihmiseen, jotka näkivät kiusaamista joka paikassa. Todellisuudessa olivat itse ihan järkyttävän hankalia työkavereita, joilla omasta mielestään oli oikeus olla just sellaisia kuin olivat, olla miten kiukkuisia milloin tahansa, mutta muiden väärä katsekin oli kiusaamista.



Mä en siis todellakaan väitä, etteikö kiusaamista olisi, olen itsekin joutunut ala- ja yläasteella kiusatuksi. Mutta jos ihminen ihan joka ympäristössä kokee kiusaamista lapsuudesta aikuisuuteen, silloin on mitä todennäköisimmin jotain pielessä ihmisen omassa päässä.

Sen sijaan on ihan luonnollista, että yliopistossakin syntyy kaveriporukoita, jotka ovat vapaa-ajalla enemmän tekemisissä keskenään. Opiskelijabileisiin taas tultiin niissä porukoissa, jotka sitten sekoittuivat bileiden ajaksi.

mutta tuo kritiikinanto on ehkä huono esimerkki, sillä se kuulostaa juuri siltä, että ko. henkilö ei vain kestä kritiikkiä ja kutsuu sitä kiusaamiseksi. Yliopistossa kun kuitenkin tarkoitus on, että kritiikkiä opitaan antamaan ja vastaanottamaan koko ajan enemmän ja enemmän.

Ennemmin se kiusaaminen näkyy käytännössä ulossulkemisena, takanapäin naureskeluna ja varsinkin ryhmätöitä vaativilla kursseilla ryhmän ulkopuolelle jättämisenä. Harvemmin tilanteissa, joissa suoraan sanottaisiin mitään vasten kasvoja, koska niissä tilanteissa on sitten läsnä opetushenkilökuntaakin, jota kiusaamiseen taipuvaiset henkilöt pyrkivät yleensä mielistelemään.

yhteisöllisyys on minusta yliopistolla ihan nolla. Eipä sitten ihme, jos yksinäinen opiskelija kokee (lähes ainoan) kontaktinsa kritiikin "kiusaamisena". Kertoo ihmiskontaktien laadusta yliopistolla, ei siitä, mitä kiusaaminen on.

niin paljon, että akateemiset opiskelijat yleensä tietänevät, mikä on kiusaamista. Kyllä siellä vaan kiusaamista tapahtuu, lisäksi tietenkin henkilökunnan sisällä. Ja proffathan saavat mellastaa miten lystäävät.

mutta tuo kritiikinanto on ehkä huono esimerkki, sillä se kuulostaa juuri siltä, että ko. henkilö ei vain kestä kritiikkiä ja kutsuu sitä kiusaamiseksi. Yliopistossa kun kuitenkin tarkoitus on, että kritiikkiä opitaan antamaan ja vastaanottamaan koko ajan enemmän ja enemmän.



Ennemmin se kiusaaminen näkyy käytännössä ulossulkemisena, takanapäin naureskeluna ja varsinkin ryhmätöitä vaativilla kursseilla ryhmän ulkopuolelle jättämisenä. Harvemmin tilanteissa, joissa suoraan sanottaisiin mitään vasten kasvoja, koska niissä tilanteissa on sitten läsnä opetushenkilökuntaakin, jota kiusaamiseen taipuvaiset henkilöt pyrkivät yleensä mielistelemään.

tasavertaisten kiusaaminen ja ylempää tuleva kiusaaminen. tietysti opiskelijatkin voivat kiusata henkilökuntaa