Lapsenlapseni äiti on vanhempi kuin minä!

Mutta juuri tuollainen ikäero, jossa sitä henkistä ikäeroa on ihan väkisinkin, on ärsyttävä.



Olisiko 20-vuotias ihan oikeasti valmis normaalisti tekemään lapsen esim. 25-vuotiaan naisen kanssa? Opinnot kesken ja kotoota muutettu vain vuosi tai kaksi sitten ja siihen syssyyn sitten lapsi. Aika harvan 20-vuotiaan nuoren miehen haave ja tarve.



Väitän siis tuntematta tapausta ja tietämättä asiasta yhtään sen enempää kuin mitä ap tuossa aloituksessaan mainitsi, että kypsempi nainen on käyttänyt henkistä yliotettaan ja syöttänyt ajatuksen teinipojan päähän. Onhan tosiaan viimeinen mahdollisuus naisella tulla raskaaksi, teinipoika sen sijaan voisi ensin opiskella, saada töitä ja kasvaa ja kypsyä kaikessa rauhassa siihen isyyteen ihan omaa tahtiaan.



Olen pahoillani ap puolestasi ja hiukan myös poikasi puolesta. Uskon, että hän on onnellinen ja uskon, että hänestä tulee loistava isä, mutta tunnen myös surua näitä nuoria kohtaan, joiden omat haaveet, oma kasvaminen ja luonnollinen kehitys keskeytetään, kun seurustelevat kypsempien ja iäkkäämpien kanssa. Oma ystäväni seurusteli 10 vuotta vanhemman kanssa - seurustelun oli aloittanut jo 15-vuotiaana - ja kun pääsi opiskelemaan ja olisi voinut aloittaa opiskeluelämän, koki silloin 30-vuotias mies, että nyt on perheen perustamisen aika, kun kaikki hänen ystävänsäkin perustavat perheitä. Ystävälläni on aina ollut hyvin terve ja vahva itsetunto, joten hän totesi, että elämäntilanteemme eivät kohtaa ja laittoi suhteen poikki. Opiskeli sitten 5 vuotta kestävät opintonsa, löysi unelma-ammatin ja toimi siinä 5 vuotta ja ryhtyi lapsentekopuuhiin jo opiskeluaikoina löytyneen miesystävänsä kanssa itsekin 30-vuotiaana.



Vaikka uskon, että 20-vuotiaskin voi olla kypsä isäksi ja voi haluta lapsen, niin miksi hänen pitäisi. Se on se ydinkysymys.

No, puuma sai kun saikin haluamansa lapsen. Erohan tuosta tulee jonkin ajan kuluttua, koska tuskinpa poikasi jaksaa katsella muutaman vuoden kuluttua liki viisikymppistä naista. Elareita maksellaan, kunnes lapsi täyttää 18. (jolloin lapsesi lapsen äiti on 60v... ;) )

Itse olit nuorempi, joten näin se vaan menee.

Tilanteeseen ei enää ole muuta ratkaisua, kuin se, että asiat etenevät omalla painollaan.

Jos he ovat onnellisia, niin ole onnellinen heidän puolestaan.

... jos ap:n poika saisi lapsen omanikäisensä naisen kanssa? Silloinhan siinä saattaisi olla kaksi vanhempaa, joilla kummallakin on opiskelut jne. kesken.



Minustakin tärkeintä nyt on se, ovatko tulevat onnellisia ja onko lapsi toivottu. Ihmiset ylipäätänsä (kuten ap aloitusviestissään) stresaavat ihan turhan paljon siitä "mitä muutkin nyt tästä ajattelevat".

poika oli lähinnä hämillään olevan kuuloinen ja itsekin olin ensin niin järkyttynyt koko uutisesta ja sitten myöhemmin selvinneestä naisen iästä että juuri ja juuri sain onniteltua. Pelkään että sama tapahtuu kun tapaan naisen, kuulostan väkinäiseltä ja nainen saa vaikutelman etten ole innostunut asiasta niinkuin en oikeasti olekaan. Mutta sellainen voi vaikuttaa väleihin koko loppuelämän.



En voi uskoa että nainen olisi miehelleni se oikea elämänkumppani. Kymmenen vuoden päästä tosiaan, tai kahdenkymmenen... Meidänikäisten elämänkaari alkaa jo kääntyä iltaan, mutta poikani on vielä nuori aikuinen.



Mutta ei kai sille mitään enää tässä vaiheessa voi kuin ottaa vastaan mitä tulee... Itku. Ajattelen jo että mitä ihmeen äitihahmoa se poika tuollaisesta hakee.

Vaikka tilanne ei ehkä ole ideaalinen pojallesi, niin tulevan lapsenlapsen kohdalla on varmaan parempi että edes toinen vanhemmista on valmis vanhemmuuteen.



Kannattaa myös muistaa että erityisesti lapseen vaikuttaa se miten suhtaudut hänen vanhempiinsa. Eli vaikka käsityksesi tuosta naisesta olisi mitä tahansa, niin älä tuo sitä esiin, sillä kärsijä olisi vain tuo tuleva lapsi.



Sinulla ei ole vaihtoehtoja. Älä mieti mitä muut ajattelevat, vaan ajattele poikaasi ja hänen tulevaa lastaan. Käyttäydy asiallisesti ja asia hyväksyen heidän vuokseen.

Pojalle selvität heti alkuunsa, että isyyttä ei kannata tunnustaa ennen DNA-testejä (siis kenenkään, ei edes silloin, kun on olevinaan satavarma isyydestään). Toiseksi voit ilmoittaa pojalle, että et aio ryhtyä mummoksi, pojan lapsellahan on sellainen jo siellä kotona.

Sinulla on hyvä mahdollisuus tasavertaiseen suhteeseen miniäsi kanssa, älä tuomitse ennenkuin olet tutustunut

Pojalle selvität heti alkuunsa, että isyyttä ei kannata tunnustaa ennen DNA-testejä (siis kenenkään, ei edes silloin, kun on olevinaan satavarma isyydestään). Toiseksi voit ilmoittaa pojalle, että et aio ryhtyä mummoksi, pojan lapsellahan on sellainen jo siellä kotona.

Oletpa laajakatseinen ihminen. Pieni nöyryys tekisi sinullekin hyvää.

Vierailija - 13.10.12 12:57 (ID 15723151)

Pojalle selvität heti alkuunsa, että isyyttä ei kannata tunnustaa ennen DNA-testejä (siis kenenkään, ei edes silloin, kun on olevinaan satavarma isyydestään). Toiseksi voit ilmoittaa pojalle, että et aio ryhtyä mummoksi, pojan lapsellahan on sellainen jo siellä kotona.

tyhmää maksaa vuosia elareita lapsesta, joka ei ole oma.

Ja jos se on oma, pojan kannattaa opiskella pitkään, silloin ei tarvitse maksaa elareitakaan, koska ei ole varaa.

voi se olla toisinkin päin. Minulla on lähipiirissä pariskunta, jossa 21-v. suostutteli, kinusi ja vänkäsi 32-v. tyttöystävänsä lapsentekoon. Mutta kaikkihan aina olettavat, että sen "täytyy" olla se nainen, joka sitä lasta on halunnut.



Toki aikuinen nainen osaa kieltäytyäkin siitä lapsenteosta ja tietää miten ehkäisyä käytetään, jos se on ajatuksena mahdoton. Mutta ei se idea automaattisesti ole siitä naisesta lähtöisin.

eli sinuna en ryhtyisi kovinkaan läheisiin väleihin tämän naisen kanssa. Hän saa lapsen ja on siitä todennäköisesti onnellinen, poikasi maksaa elatusmaksuja 18v ajan ja siirtyy todennäköisesti aika pian seuraavaan ihmissuhteeseen. Biologisesti lapsi voi olla lapsenlapsesi, mutta onneksi nykypäivänä ei tarvitse ajatella, että se toisi mitään vastuuta tullessaan.



Ajattele niin, että jopa miehelläsi voi olla maailmalla lapsia, joista hän ei tiedä (eikä välttämättä se äitikään ole varma), joten se, mistä ei tiedä, ei satuta. Todennäköisesti poikasi aikuistuu aikanaan ja perustaa sen perheen, jonka lapsille voit olla isoäitinä.

Eli tämän viattoman lapsen voi heittää pesuveden mukana ja muut lapset saavat kyllä nauttia isoäidin rakkaudesta? Kylmäävää.

Suhde kestää minkä kestää, mutta lapsi on olemassa aina ja ansaitsee tulla rakastetuksi.

eli sinuna en ryhtyisi kovinkaan läheisiin väleihin tämän naisen kanssa. Hän saa lapsen ja on siitä todennäköisesti onnellinen, poikasi maksaa elatusmaksuja 18v ajan ja siirtyy todennäköisesti aika pian seuraavaan ihmissuhteeseen. Biologisesti lapsi voi olla lapsenlapsesi, mutta onneksi nykypäivänä ei tarvitse ajatella, että se toisi mitään vastuuta tullessaan.

Ajattele niin, että jopa miehelläsi voi olla maailmalla lapsia, joista hän ei tiedä (eikä välttämättä se äitikään ole varma), joten se, mistä ei tiedä, ei satuta. Todennäköisesti poikasi aikuistuu aikanaan ja perustaa sen perheen, jonka lapsille voit olla isoäitinä.

No, puuma sai kun saikin haluamansa lapsen. Erohan tuosta tulee jonkin ajan kuluttua, koska tuskinpa poikasi jaksaa katsella muutaman vuoden kuluttua liki viisikymppistä naista. Elareita maksellaan, kunnes lapsi täyttää 18. (jolloin lapsesi lapsen äiti on 60v... ;) )

Eli tämän viattoman lapsen voi heittää pesuveden mukana ja muut lapset saavat kyllä nauttia isoäidin rakkaudesta? Kylmäävää. Suhde kestää minkä kestää, mutta lapsi on olemassa aina ja ansaitsee tulla rakastetuksi.

eli sinuna en ryhtyisi kovinkaan läheisiin väleihin tämän naisen kanssa. Hän saa lapsen ja on siitä todennäköisesti onnellinen, poikasi maksaa elatusmaksuja 18v ajan ja siirtyy todennäköisesti aika pian seuraavaan ihmissuhteeseen. Biologisesti lapsi voi olla lapsenlapsesi, mutta onneksi nykypäivänä ei tarvitse ajatella, että se toisi mitään vastuuta tullessaan. Ajattele niin, että jopa miehelläsi voi olla maailmalla lapsia, joista hän ei tiedä (eikä välttämättä se äitikään ole varma), joten se, mistä ei tiedä, ei satuta. Todennäköisesti poikasi aikuistuu aikanaan ja perustaa sen perheen, jonka lapsille voit olla isoäitinä.

Isoäitiyteen ei liity mitään velvollisuutta lapsenlapsia kohtaan, eikä muuten oikeuksiakaan. Lapsen äiti saa aika tarkasti sanella lapsensa elämästä, ja koska pojan ja iäkkään naisen suhde todennäköisesti ei pitkään kestä, ei se isoäitiys todennäköisesti kovin vimmalla kukoistaisi. Tuskin tuo äiti haluaa pitää yhteyttä lapsensa isän vanhempiin, kun lapsen isä on poissa kuvioista. Parempi alusta alkaen ymmärtää, että tämä ei tule olemaan tavallinen isovanhemmuus.

Anna parille mahdollisuus. Aika näyttää tuleeko ero. Silloin lapsi tarvitsee sinua isovanhempana. Toiset isovanhemmat ehkä jo tosiaan liian huonokuntoisia auttamaan.

..nuorista äideitä.

Eipä tulisi mieleenkään noiden lasten kanssa lisääntyä....pidän ihan pentuina poikani kavereitakin, huh huh.

ja koska pojan ja iäkkään naisen suhde todennäköisesti ei pitkään kestä

Jos olisin lukenut tämän kommentin ilman sitä edeltäviä, olisin luullut, että kyseinen nainen on jotain 70-80-vuotias!

Kyseinen nainen on 42-vuotias. Minä täytän ensi kuussa 47, mikä minä sitten olen - ikivanha dinosaurus???

Johan nyt!!

eikä käy kateeksi.

noh,eihän sun auta kuin hyväksyä jotenkin tuo kehdonryöstäjä..