Lue keskustelun säännöt.
Peruskoulussa matematiikkaa opettavat - esitän teille toivomuksen
13.10.2012 |
Opettakaa lapsille ja nuorille peruslaskutoimitukset, paino- ja tilavuusmitat ja niiden muuttaminen.
Opetan toisella asteella ammattiopistossa ja suuri osa opiskelijoista on täysin kuutamolla kertolaskuista, yheen - ja vähennyslaskuista, jakolaskusta.
Paino- ja tilavuusmitat kuten myös pituusmitat tuottaa useille suuren haasteen.
Keskustelin vastikään meidän koulun matematiikan opettajan kanssa ja hän on todella huolestunut opiskelijoiden matemaattisista taidoista peruskoulun jälkeen. Lähtötasotestien tulokset ovat suurella osalla suorastaan surkeita.
Onko muilla ammattiopistoissa opettavilla samankaltaisia kokemuksia?
Itseäni ihmetyttää miten peruskoulun voi saada suoritettua osaamatta yksinkertaisempiakaan laskutoimituksia.
Kommentit (77)
ja etsiä jokaiselle lapselleen keinot, millä oma lapsi oppii parhaiten. Joku oppii kuuntelemalla, joku tekemällä yms.
Kun hiukan viitsii nähdä vaivaa ja tutustuu siihen vekaraansa, voi opettaa hänelle hänen persoonsaansa sopivat opiskelumetodit.
Opettaja antaa vain kehykset, mutta oppilaiden pitää itse oivaltaa, että opiskelevat itseään varten, eivät opettajaa varten.
Omatoimisuutta ja sitkeyttä. Sitä voisitte niille lapsillenne hiukan opettaa. Turhauttaa opettajana kun läksyjä tehdään vain silloin kun tarkistan matikantehtävät. Jos laitan kirjan luokan eteen, että tarkistakaa itse, kukaan ei viitsi tehdä laskuja oikein vaan hutaisevat jotain.
Omaa elämää varten, ei opettajaa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä voitaisiin tehdä pienestä pitäen jo kotona:
Kasvattaa ajattelemaan ja tekemään. Ja opettaa sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Matematiikkaakin oppii harjoittelemalla ja laskemalla, sitkeästi. Nerot ovat sitten erikseen.
Intiassa on jo ammoisina aikoina istuttu nuotion ympärillä ja ratkottu matemaattisia pulmapähkinöitä. Tämä kulttuuri elää edelleen eikä olekaan mitenkään yllättävää että intialaiset ovat ylivetoja matemaattisissa aineissa.
Sitä lasta voi opettaa havainnoimaan ympäristöä myös matemaattisin menetelmin: lasketaan kuinka monta rengasta autossa on, kuinka monta palikkaa lattialla jne. Meillä parivuotias alkoi laskea leegopalikoita aika nopeasti kun hoksasi mistä on kysymys. Ei se paljoa vaadi, se ajatuksen siemen.
Mä en ole koskaan ollut mikään matemaattisesti lahjakas, vaan semmoinen tavallinen keskitason osaaja. Lukiossa lyhyen matikan numerot oli 7 tai 8. Yläasteella samaa tasoa. Ylioppilaskokeesta sain lyhyestä matikasta C:n.
Mitä mulla on itselleni jäänyt mieleen 90-luvun yläasteen matematiikasta: laskettiin polynomeja, derivaattoja, potensseja, murtolukujen kertomisia, funktioita...
Todellakin jäivät prosenttilaskut aivan liian vähälle käsittelylle. Olen aikuisiällä ne sitten netistä itseopiskellut - ne kaavat, miten ne lasketaan. Lukiossa matemattiikka oli siis vieläkin teoreettisempaa ja monimutkaisempaa.
Ja olen sen ajan kasvatteja, että peruskoulun alussa oli joukko-oppia, alkioita sun muuta. Vaikka normaali laskeminen olisi kyllä ollut parempaa.
Kertolaskut ja jakolaskut onnistuvat normaalisti niiden kaavojen mukaan, mitä jo ala-asteella opetettiin. Mutta miksei panosteta noihin prosenttilaskuihin???
yläasteella en kyllä usko derivaattoja olleen. Tai sit teillä on kyllä ollu tosi kunnianhimoinen ope.
80-luvulla ainakin. Ehkä opetussuunnitelmat on muuttuneet? Meidän ope oli kyllä melkoinen ruoskija, lisätehtäviä hitaille ja nopeammille samaa tahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiks amikseen ylipäätään mene ne joilla on huonot todistukset ja nelosen ja vitosen matikka? Eli ei varmaan kannata odottaakaan että amikseen tulevilla olis joka asia handussa.
Nykyää amikseen on kova tunku ja ei joka linjalle millään paskatodistuksella pääse.
yläasteella en kyllä usko derivaattoja olleen. Tai sit teillä on kyllä ollu tosi kunnianhimoinen ope.
että 70-luvulla oli yläasteella derivaattoja. Ja olen myös aloittanut matikanopinnot joukko-opilla ja alkioilla:)
Kumma vain, mutta prosenttilaskut näin keski-iässä ovat minullekin vaikeita. Juuri yläastelaiselle pojalle piti opettaa lasku, missä laskettiin asuntolainan korko. Meni todella kauan, ennen kuin tajusin, miten se lasketaan. Mutta ei taida nykyinenkään opetus kovin laadukasta prosenttilaskuissa olla, koska selasin sen kirjan alusta läpi, että miten nämä prosenttilaskut opetetaan ja minusta ne käytiin hyvin pintapuolisesti läpi.
Ehkä Suomessa ei vain arvosteta prosenttilaskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa on hyviä, osa huonoja ja suurin osa siltä väliltä. Hyvä ystäväni on rehtori ja piti todellakin huolta siitä, että oman koulunsa tietyt opettajat tuli hänen lapselleen. Sanoi ihan suoraan, että valinnat oli selvät. Eli ne opettajat voisi ottaa sen kohteliaisuutena, että "pääsivät" opettamaan rehtorin omia lapsia.
Samoin erään koulun kanslisti sanoi samaa, että valitsi tarkkaan lapsensa opettajat, kun kanslistina saa vaikuttaa lukkareiden tekoon ja sitää kautta siihen, kuka niistä 5 matikan opesta ja 3 enkun opesta opettaa juuri hänen lapsensa ryhmää.
en muista omista lapsista, oliko prosenttilaskuja jo vitosluokkalaisilla, mutta kutosella on ainakin. Ja seiskalla ja kasilla ainakin. Eikö kolmena tai neljänä vuonna riitä? Ei kai muitakaan asioita nyt enempää harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP saa käsiinsä oppilaita joilta selvästi on jäänyt oppimatta joitakin asioita. No, sama ongelma on muilla opettajilla, esimerkiksi lukiossa. Ei osata sitä mikä pitäisi perusopetuksen jälkeen osata.
Syitä on varmaan monta: nuorten tyhmyys, laiskuus, välinpitämttömyys, huonot opettajat jne.
Mutta iso kysymys on, miksi nuoret pääsevät peruskoulusta oppimatta asioita, joita heidän asetuksen mukaan tulee oppia? Jos vähän tiivistetään niin eiköhän AP ammattiopiston opettajana saa kuitenkin käsiinsä keskimääräistä huonompaa oppilasainesta, jolla on jo lähtökohtaisesti jotkut asiat viturallaan koulunkäynnin suhteen. Moni heistä on myös luokkansa häirikkö tai koulukiusaaja ja kylmä fakta on, ETTÄ YKSIKÄÄN JÄRKEVÄ YLÄKOULU EI REPUTA TÄTÄ PORUKKAA YSIN JÄLKEEN KOSKA EI HEITÄ KUKAAN HALUA KATSOA SIINÄ KOULUSSA YHTÄÄN PITEMPÄÄN KUIN ON TARPEEN!!!
Eivät opet, alempien luokkien oppilaat tai ylipäätään kukaan muukaan. Kaikki ovat onnellisia ja nuoret siirtyvät systeemissä eteenpäin täysin vajavaisin tiedoin ja taidoin.
Jos todella nakitettaisiin kaikki, jotka eivät hallitse ysiluokan päätteeksi asioita jotka heidän oikeasti tulisi hallita ja annettaisiin reilusti ne neloset sinne todistukseen ja sitten tyypit jäisivät luokalleen jos eivät läpäisisi ehtoja, tulisi kaaos.
jep, kollegani olisi voinut antaa englannista ja ruotsista nelosen eräälle hirviönuorelle, mutta ei antanut, vaan antoi viitoset, koska se hirviö olisi jäänyt vielä yhdeksi vuodeksi terrorisoimaan kouluamme
samasta syystä matikanope antoi vitosen jne.
nyt hirviö on jonkun muun riesana
eikä kaduta yhtään, teen toistekin noin
pitäisi eriyttää opetusta sen mukaan.
Mua pelottaisi olla vanhus, jolle annostelee lääkkeitä lähihoitaja, jolle millilitrat ja desilitrat ovat käytännössä sama asia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtuu korkeakoulutuksen naisistumisesta? Jos kerran ennen "lääkärit on naineet sairaanhoitajat" (tai varmaan aika monella korkeasti koulutetulla miehellä on ollut kouluttamaton vaimo kotirouvana), ja nykyisin ei enää lääkäri(naisille) kelpaa kuin dippainssi- tai maisterismies.
Onhan meillä samaan aikaan myös yleisesti koulutustaso noussut, jonka luulisi kompensoivan naisten kohonnutta koulutustasoa?
Sitä paitsi, luulen että alkaa ajan kanssa olla entistä hyväksytympää, että akateemisella naisella on duunarimies. Ihan siksi, että ensinnäkin akateemisista miehistä alkaa olla pulaa, ja toisekseen jo kahden akateemisin työllistyminen samalle paikkakunnalle voi olla yllättävän vaikeaa. Jospa meidän yhteiskunnan polarisoituminen sillä vähän tasoittuisi?
Meillä esikoispoika 5-luokalla ja juurikin oli opetajan kanssa puhetta siitä miten poika on turhautunut mm matematiikan tunneilla kun asiat aivan liian helppoja. Niinpä hänelle on nyt monistettu mm yläasteen matematiikan tehtäviä "ajanvietteeksi", tosin nekin sujuvat varsin helposti.
Eiköhän syy ole siinä, että ne osaavammat ja matemaattisesti lahjakkaat jatkavat lukioon. Ja sieltä sitten teknilliseen tai matemaattis-luonnontieteelliseen koulutukseen. Ja itseasiassa, samaa toistavat yliopiston matematiikan opettajat: osaamistaso on huonoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakoulun oppimäärä riittäisi aivan loistavasti ammattikoulussa sellaisillakin linjoilla, joilla tarvitaan laskutaitoa. Sitä kun vaaditaan niin hoitajan lääkelaskuissa, rakentajan mitoissa ja monessa muussa. Riittäisi myös yliopistotasolla. Ei nyt tule mieleen matemaattisten aineiden ja vaikka tähtitieteen lisäksi mitään akateemista ammattia, jossa vaativampi matematiikka olisi arkipäivän työkalu.
Yläasteella voisi monimutkaisemmat yhtälöt ja muut sellaiset olla eri kurssissa enemmäna asiasta kiinnostuneille, sillä niitä ei arkielämässä tarvitse edes lääkäri, joka on kerran selvinnyt lääketieteellisen pääsykokeista ja tekee tavallista työtä.
Matematiikka:
- teknillinen ala: pitääkö selittää, miksi?
- tietojenkäsittely: lähes puhdasta matikkaa ja logiikka
- taloustieteet: miljardit ja biljoonat eurot sekaisin?
- arkkitehtuuri: minkä kokoinen ikkuna laitettaisiin + avaruudellinen hahmottaminen
- luonnostieteet: :D
- filosofia: melko matemaattista
- psykologia: tilastotiedettä
- opetusala: että osaisi edes opettaa jotain, on ymmärrettävä matematiikka hieman syvällisemmin
- taideteollinen ala: käyttötuotteita
- musiikki: tahdit, rytmiikka jne. matematiikka
- tanssi: tahdit, avaruudellinen hahmottaminen
Mitä voitaisiin tehdä pienestä pitäen jo kotona:
Kasvattaa ajattelemaan ja tekemään. Ja opettaa sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Matematiikkaakin oppii harjoittelemalla ja laskemalla, sitkeästi. Nerot ovat sitten erikseen.Opettajat voisivat raakasti keskittyä enemmän perusasioihin ja ehkä jopa toimia opetussuunnitelmaa vastaan skippaamalla joitain asioita. "Matemaatikko-opettajat" voisivat yrittää maalaisjärjellistää ajatteluaan. Tämä tosin vaatii varmaan vuosien kokemuksen alalta.
Ja oppilaat... No, hehän ovat pitkälti vanhempiensa ja opettajiensa luomuksia :D
Kyse on enemmän havainnoimisesta ja havaintojen luokittelemisesta. Sitä ei voi opetella ulkoa, vaan ajattelun ja reaalimaailman hahmottaminen kaavoja ja numeroiden kautta on pitkälti ihan filosofinen lähestyminen. Jos ei opettajalla itsellään ole sitä, niin tuskin opettaja saa välitettyä ajatusmaailmaa vaikka käyttäisi desin mittaa havainnoimassa.
Itselleni matematiikan kertotaulukokeet olivat tuskaisia, mutta ongelmana oli enemmänkin se, että ne piti tehdä kuulemisen kautta. Vasta aikuisena on selvinnyt, että minulla on kuullun ymmärtämisessä ongelmia.
Ja joo, olen opiskellut yliopistossa matematiikka, fysiikkaa ja teknisiä tieteitä.
Kaikissa aineissa on hirveän laajasti tietoa. Matikassa prosenttilaskuja kyllä oli kasilla, valtavan laaja kirjo erilaisia, mutta tunteja niihin käytettiin todella vähän. Kotona piti tehdä tehtäviä paljon, enkä minä osannut auttaa niissä lastani, olivat niin vaikeita. Perusprosenttilaskuja oli vain muutama, siis niitä juuri jotak ovat kaikkein tärkeinpiä.
Mä olen mielestäni todella huono matikassa, numeroni oli seiska ja senkin sain varmaan armosta, kokeista kun tuli huonompia numeroita. Yritin tosissani ja otin kaiken mahdollisen tukiopetuksen. Peruslaskut sujuivat, mutta nämä x ja y- laskut eivät. Yläasteella oli jo ihan pihalla, lukiossa vielä pahemmin. Eli ei kyllä lukioon mene ne parhaimmat, veljelläni oli matikasta 9, mutta meni amikseen ja sitten teknilliseen opistoon.
Ja miksi sitä "sälää" on niin paljon nykyään kaikkialla? Kaikki valittaa samaa, suuri osa työajasta menee kokouksiin, palavereihin, koulutuksiin...Mun mies meinaa, että johtuu siitä kun pätemisenhaluiset naiset päättää nykyään esim. opetusasioista.
hommiani muille?
T. Kyseisen viestin kirjoittaja