Peruskoulussa matematiikkaa opettavat - esitän teille toivomuksen

on varmasti totta, nro 20. Jos lapsi on mitannut kotona desilitran ja litran mitalla ruoka-aineita, niin varmasti tietää jo valmiiksi, mitä ne tarkoittavat, samoin kuin 100 g tai 1 kg.

esim. täällähän vanhemmat vastustavat henkeen ja vereen kertotaulujen ulkoa opettelua ja automatisoimistaja ovat valmiit naulaamaan ristille opettajan, joka kehtaa pitää kertotaulukokeita.





Tosiasia on, että matematiikka kaipaisi tasoryhmiä, toisille riittäisi alakoulun oppimäärä, jos sen hallitsisi hyvin, pärjäisi ammattikoulutuksessa. Toiset sitten voisivat oppia huikeasti enemmän.

kun ne toistuvat viiden vuoden ajan alakoulussa, eikä koulussa saa laskinta käyttää, niin jotenkin luulisi, että ne opitaan siinä ajassa, vaikka kotona ne laskimella laskisikin.

Voiko olla mahdollista että normaaliälyinen ei noin perusasioita hallitse?

Jos amikseen mennään peruskouluvitosilla, niin mitä voi odottaa? Jos kasilla lukiossakin saa aloittaa asiasta niin kuin eivät olisi ikinä edes kuulleet.

Ap, opettajan työ lähtee siitä, että oppilas ei osaa mitään. Alakoulusta yläkouluun siirtyessä taso on nolla. Lähtökohta on, että eivät osaa yhtään mitään. Lukiossa sama uusiksi alusta.

Voiko olla mahdollista että normaaliälyinen ei noin perusasioita hallitse?

amiksessa ei taida olla oppilaat penaalin terävimpiä kyniä :=DD

Meillä on niitä penaalin terävimpiäkin. Ammattiopistossa on myös niitä jotka tulee sinne yli 8,5 ja yli 9 keskiarvoilla.

Ei pidä yleistää.

ei saa tippaakaan kritisoida. Ei myöskään opettajia. Aina on vika vain tyhmissä Nico-Pettereissä.

Olen itse aika tarkasti käynyt läpi peruskoulun oppiaineita, koska olen kerrannut kaikki aineet lukihäiriöstä kärsivän tyttöni kanssa. Eli käymme koulun jälkeen aina lävitse koulussa käydyt aineet ja luemme yhdessä kokeisiin.

Matematiikan opetuksessa minusta on lähdetty liikaa haalimaan kaikkea matkaan. Ehkä pisan hurmassa. Eli osa oppilasta tippuu jo alkumatkasta matkasta ja yläaste ollaan sitten ihan öönä kun ei enää ymmärretä mistään mitään.

Esim. ihmettelen kahdeksannen luokan alun prosenttiosiota. Minusta asiaa ei käsitelty perusteellisesti vaan haalittiin pintapuolisesti matkaan melkein kaikki mahdollinen. Sen jälkeen yhtäkkiä hypätään yhtälöihin.

Koneiden käyttäminen tekee päälle vielä sen, että eivät opi niitä yksinkertaisiakaan laskutoimituksia.

Lisäksi kolmen lapsen äitinä olen nähnyt joka toisella lapsella suurinpiirtein eri tapaa laskea jakolaskuja.

Mutta toki palstamammojen ylilahjakkaat lapset tylsistyy peruskoulussa ja siellä sitten riehuvat tunneilla ihan vain siksi kun ovat niin viisaita. Näin ruohonjuuritasolla katsoen moni lapsi tippuu jo ala-asteella koko matikanopetuksesta jos ei satu olemaan sellaista opettajaa, joka syventyy opetukseen ja varmistaa, että oppilaat todella oppivat kertotaulut ja muut.

käytetään laskimia eikä opita ajattelemaan omilla aivoilla.

Ei lukioon menevistä kaikki ole matemaattisesti lahjakkaita. Sielläkin on vitosen oppilaita.

Peruslaskeminen ei ole enää trendikästä. Pitää kielentää, kehittää ajattelua ja saduttaa. Laskinten varaan laitetaan kaikki peruslaskeminen. Tämä sama näkyy lukiossa ja sehän se suuntaus onkin. Yo-kirjoituksissa rutiinilaskut siirretään laskimille ja tarkoitus on vain, että ajatteluprosessi on ratkaiseva. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta näin se vain on. Sitä paitsi nykyään nuoret ei jaksa matikkaa. Matikka on perinteisesti ajattelua, keskittymistä ja miettimistä vaativaa. Ei se sovi nykyiseen maailmaan, kun kaikki pitää saada heti ja nyt ja mielellään jo ennen. Ei nuoremmat polvet halua raataa ja puurtaa vaan tilanteiden pitää mennä vauhdilla yhdestä toiseen. Se ei sovi perinteisen matikan oppimiskäsityksiin.

Tämän lisäksi uskon, että oppilaat osaltaan myös peilaavat (vanhempiensa ja koko yhteiskunnan meiningin lisäksi) sitä, millaisia opettajat ovat ihan sieltä alakouluista lähtien. Olen huomannut opettajissakin eroja, että osasta huokuu sellainen rauhallisuus, itsevarmuus ja keskittymiskyky ja he pystyvät heijastamaan sitä myös oppilaisiinsa. Osa opettajista taas koheltaa, kälättää ja säntäilee sinne tänne kauhean stressaantuneen oloisina ja sekin todennäköisesti heijastuu oppilaisiin. Miten voisi olla heijastumatta.

Totta on toki sekin, että ajan henki on erilainen ja suosii nopeaa tekemistä, mutta et varmaan voi väittää, että opettajat ovat kyenneet elämään kuplassa irti tästä "nykyajan meiningistä", ja etteivät he omalla toiminnallaan ja esimerkillään pystyisi heijastamaan asenteita myös oppilaisiin. Kysymys kuuluu, jaksavatko kaikki opettajat kerrata ja kerrata niitä perusasioita vai tehdäänkö asioita kuvaamallasi tavalla osittain myös siksi, että opettajat tylsistyvät eikä heillä ole kärsivällisyyttä keskittymistä ja miettimistä vaativiin tehtäviin?

että nykyään ei kodeissa tehdä itse mitään, jossa joutuisi mittaamaan ja suunnittelemaan? Ei ruokia, käsitöitä, vaatteita, puutöitä jne jne.

Eikä varsinkaan lasten tarvitse pienestä pitäen olla mukana talon töissä opettelemassa näitä mittaamista ja päättelykykyä vaativia taitoja. Metrit, sentit, tilavuudet ynnämuut jäävät niin abstrakteiksi asioiksi, että niitä on todella vaikea hahmottaa.

T. Eräs ope

Tai sanotaan kauniimmin, että parantamisen varaa. Mutta mekin olemme vaan ihmisiä.



Mutta siis, opetussuunnitelmassa on aika tarkkaan määrätty, mitä kaikkea pitää käydä läpi. Ja asiaa on paljon. Käytännössä opettajalla on velvollisuus käydä läpi opetussuunnitelman asiat, muuten hän tekee virkavirheen.



Oma mielipiteeni on, että vähemmän asiaa riittäisi, jolloin tietyt asiat voisi käydä paremmin läpi -juuri nämä tosielämässä tarvittavat asiat ja sitten vähän lisäksi päälle "jotain hienompaa".

ottakaa lapset mukaan leivontaan ja ruoanvalmistukseen ja antakaa mittailla aineksia.



Auttaa hahmottamaan matematiikkaa.

Kahdella lapsellani oli vanhempi naishenkilö. Vanhankansan opettaja, joka oli sitä mieltä, että uudet tuulet on höpöjä. Nämä kaksi osaavat kertotaulut ja käsiala on kaunista ja homma luistaa.

Yhdelle sattui vastavalmistunut miesopettaja, kenellä oli pää uusia tuulia täynnä. Hänen oppilaansa eivät osanneet kertotaulua ja matikka jouduttiin yläasteella muutenkin kertaamaan. Opettaja oli sellainen "kiva" opettaja, joka soitteli kitaraa tunneilla ja järjesteli matkoja ja yökouluja. Mutta yläasteella olivat järkyttyneitä kun hänen jäljiltään ei kukaan osannut kirjoittaa kaunokirjoitusta, eikä aineita ja eivät matematiikan perusjuttuja yms.

Tämäkin kyllä kannattaa tunnustaa, että ala-asteen opettajalla on suuri valta. Jos sattuu trendikäs vapaankasvatuksen opettaja moneksi vuodeksi, koko vuosiluokka menettää mahdollisuuden oppia ne perusasiat.

Vanhankansan opettajat takovat kokemukseni mukaan niille tyhmimmillekin sen kertotaulun päähän ja opettavat peruslaskut hyvin.

Peruslaskeminen ei ole enää trendikästä. Pitää kielentää, kehittää ajattelua ja saduttaa. Laskinten varaan laitetaan kaikki peruslaskeminen. Tämä sama näkyy lukiossa ja sehän se suuntaus onkin. Yo-kirjoituksissa rutiinilaskut siirretään laskimille ja tarkoitus on vain, että ajatteluprosessi on ratkaiseva. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta näin se vain on. Sitä paitsi nykyään nuoret ei jaksa matikkaa. Matikka on perinteisesti ajattelua, keskittymistä ja miettimistä vaativaa. Ei se sovi nykyiseen maailmaan, kun kaikki pitää saada heti ja nyt ja mielellään jo ennen. Ei nuoremmat polvet halua raataa ja puurtaa vaan tilanteiden pitää mennä vauhdilla yhdestä toiseen. Se ei sovi perinteisen matikan oppimiskäsityksiin.

Tämän lisäksi uskon, että oppilaat osaltaan myös peilaavat (vanhempiensa ja koko yhteiskunnan meiningin lisäksi) sitä, millaisia opettajat ovat ihan sieltä alakouluista lähtien. Olen huomannut opettajissakin eroja, että osasta huokuu sellainen rauhallisuus, itsevarmuus ja keskittymiskyky ja he pystyvät heijastamaan sitä myös oppilaisiinsa. Osa opettajista taas koheltaa, kälättää ja säntäilee sinne tänne kauhean stressaantuneen oloisina ja sekin todennäköisesti heijastuu oppilaisiin. Miten voisi olla heijastumatta.

Totta on toki sekin, että ajan henki on erilainen ja suosii nopeaa tekemistä, mutta et varmaan voi väittää, että opettajat ovat kyenneet elämään kuplassa irti tästä "nykyajan meiningistä", ja etteivät he omalla toiminnallaan ja esimerkillään pystyisi heijastamaan asenteita myös oppilaisiin. Kysymys kuuluu, jaksavatko kaikki opettajat kerrata ja kerrata niitä perusasioita vai tehdäänkö asioita kuvaamallasi tavalla osittain myös siksi, että opettajat tylsistyvät eikä heillä ole kärsivällisyyttä keskittymistä ja miettimistä vaativiin tehtäviin?

että opettaja on sama koko alakoulun ajan.



Jos kohdalle sattuu lukihäiriöinen opettaja se vaikuttaa monella tasolla oppilaiden osaamiseen.

että opettaja on sama koko alakoulun ajan.



Jos kohdalle sattuu lukihäiriöinen opettaja se vaikuttaa monella tasolla oppilaiden osaamiseen.

Ihmiskunta degeneroituu.

sen vuosiluokan lapsille.

Ja ennen kuin mammat hyökkää kimppuun, että juuri minun lapseni oli varmaan vajakki ja ei ymmärtänyt opetusta, yläasteen rehtori vanhempainillassa tästä puhui, ettei koskaan ole tullut heille tällaista ikäluokkaa, että kaikki piti aloittaa alusta. Pyysi meitä vanhempia paikkailemaan opetusta niin paljon kuin pystymme, koska lasten tiedoissa oli todella suuria vajauksia.

että opettaja on sama koko alakoulun ajan.

Jos kohdalle sattuu lukihäiriöinen opettaja se vaikuttaa monella tasolla oppilaiden osaamiseen.

Opettakaa lapsille ja nuorille peruslaskutoimitukset, paino- ja tilavuusmitat ja niiden muuttaminen.

No kyllähän minä opetan! Peruslaskutoimituksia harjoitellaan lähes joka ikinen matikan tunti. Paino- ja tilavuusmittoja kun harjoitellaan, niin minulla on aina luokassa konkreettista välineistöä, jotta asia menisi perille. Lisäksi opettelemme ihan ulkoa opettelulla. Ei ne silti jää kaikille mieleen ja kaikki ei vaan hahmota tai opi.

Kertotaulujen opettelua painotan yhdeksi tärkeimmäksi asioista matikan opiskelussa alakoulussa, ja pyydän aina vanhemmilta paljon tukea kotona harjoitteluun. 5. ja 6. luokalla ei enää opetella kertotauluja vaan ne pitäisi jo osata, ja tämän vuoksi monet ovat pulassa.

Kerran pyysin erästä isää harjoittelemaan kotona lapsensa kanssa kertotauluja ja palaute oli jotain siihen suuntaan, että en harjoittele, se on opettajan tehtävä, ja itsekään en ole niitä kertotauluja koskaan tarvinnut.

Ikävää, että 2.asteelta tulee tällaista viestiä ala- ja yläkouluun päin. Tottakai me teemme parhaamme, mutta ihmeisiin emme pysty. Toivoisin mieluummin, että tehtäisiin yhteistyötä hyvässä hengessä kuin ryhdyttäisiin syyttelemään kollegoita tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

eiks amikseen ylipäätään mene ne joilla on huonot todistukset ja nelosen ja vitosen matikka? Eli ei varmaan kannata odottaakaan että amikseen tulevilla olis joka asia handussa.

No ei, nyt eletään 2010-lukua eikä 1960-lukua, kun oli oikeasti jotain rajaa lukioihin. Monille amislinjoille ei pääse alle 8 keskiarvolla, mutta saman paikkakunnan lukioon ei ole mitään rajaa.

Minä olen todella huolestunut esimerkiksi sairaalassa kun tiedän, että läheskään kaikille hoitoalan ammattitutkinnon suorittaneelle ei ole selvää, mikä on milli tai miten lasketaan %.

Aika paljon riippuu opetuksesta, mitä menee perille. Olen itsekin opettajana jauhanut näitn 3-6-luokille. Todella olin järkyttynyt, kun huomasin että 6-luokkalaisilla ei ollut mitään käsitystä mittayksiköistä. Ja sillä luokalla oli omakin lapseni.

Yläasteella kai on vielä vähemmän näitä perusasioista kun oletetaan, että ne on opittu jo ala-asteella.

esim. täällähän vanhemmat vastustavat henkeen ja vereen kertotaulujen ulkoa opettelua ja automatisoimistaja ovat valmiit naulaamaan ristille opettajan, joka kehtaa pitää kertotaulukokeita.

Tosiasia on, että matematiikka kaipaisi tasoryhmiä, toisille riittäisi alakoulun oppimäärä, jos sen hallitsisi hyvin, pärjäisi ammattikoulutuksessa. Toiset sitten voisivat oppia huikeasti enemmän.

Näin on, mutta olen tavannut myös vanhempia, joiden mielestä oli väärin, kun oppilas oli itse saanut kirjoittaa kertotaulun vastaukset "lunttilapuksi". Siinä perheessä vaadittiin ulkoaosaamista - ja osattiin!

Hankalaksi asian teki se, että osta 3-luokkalaisista osasi kaikki kertotaulut ulkoa, osa ei millään edes halunnut oppia eikä vanhemmatkaan käsittäneet, että miksi edes olisi tarvinnut oppia.

Alakoulun oppimäärä riittäisi aivan loistavasti ammattikoulussa sellaisillakin linjoilla, joilla tarvitaan laskutaitoa. Sitä kun vaaditaan niin hoitajan lääkelaskuissa, rakentajan mitoissa ja monessa muussa. Riittäisi myös yliopistotasolla. Ei nyt tule mieleen matemaattisten aineiden ja vaikka tähtitieteen lisäksi mitään akateemista ammattia, jossa vaativampi matematiikka olisi arkipäivän työkalu.

Yläasteella voisi monimutkaisemmat yhtälöt ja muut sellaiset olla eri kurssissa enemmäna asiasta kiinnostuneille, sillä niitä ei arkielämässä tarvitse edes lääkäri, joka on kerran selvinnyt lääketieteellisen pääsykokeista ja tekee tavallista työtä.

Vanhempien mielestä on open vika jos heidän lapsensa on tyhmä ja laiska.