Ärsyttävät mielensäpahoittajat

Kyllä minä niin mieleni pahoitin tästä viestistä =(

Ymmärrän, että joskus kiireessä ei tule tervehdittyä tai ylipäätään edes huomattua toista, mutta ällöttää tutut ihmiset, jotka esim. päiväkodin pihalla kääntävät pään pois, kun tervehdin tai möllöttävät suut auki kuin olisin päästänyt suustani mojovan kirosanan.



Ehkä nämä kaikki sitten ovat aspergereita tms. mutta mielestäni ei ole normaalia eikä tavoiteltavaa käyttäytyä tuolla tavalla. Ja kyllä sen nyt vain huomaa ja siitä väkisinkin pahoittaa mielensä - vaikka kuinka ei mielensä pahoittaja olisikaan.



Eniten surettaa se, että näitä "asperger"-lapsia löytyy yhä enemmän, kun matkivat vanhempaansa. On ikävää ja kiusallista, kun joudun lapselleni selittämään ,että se toinen tervehtimätön ja suu auki möllöttävä lapsi on nyt aika epäkohtelias. Olen tähän asti valehdellut, että ehkä lapsi ei vain huomannut tai kuullut, mutta nyt en enää jaksa keksiä tekosyitä teidän lukuisten asperger-aikuisten ja -lasten takia (ja huh, miten paljon teitä löytyykään!) ja olen suoraan sanonut, että tuo johtuu käytöstapojen puutteesta. Sanonpa vielä aika kuuluvastikin! Kaikkea ei tarvitse ymmärtää eikä sietää, ja on moukkamaista olla vastaamatta tervehdykseen.

niin voin sanoa, että en ärsyynny ihmisten ilmeistä tai kun kaksi vanhempaa äitiä jättivät moikkaamatta. Eihän kaikkea voi huomata (vaikka väitän, että he huomasivat ja varmasti myös kuulivat) En missään vaiheessa ole sanonut, että se ärsytti minua. Pari kertaa on käynyt niin, että olen pahoittanut mieleni vanhempien äitien käytöksestä, mutta en ole sitä mitenkään näyttänyt päällepäin.



Tuo oli vaan asia, jota mietin ja päätin täällä kysyä, että liittyykö esimerkiksi parikymppisiin äiteihin samanlaista "vihaa" kun teiniäiteihinkin. Ei muuta :)

Minäkään en saa koskaan outoja katseita. On kolme vaihtoehtoa:

1.minua ei katsota oudosti

2. minussa ei ole mitään "oudosti katsottavaa"

3. minä en huomaa niitä



En tiedä mikä näistä on syy. Ehkä minäkin olen joku assi.

Toinen mitä en tajua, on se että varsinkin naiset ovat aina etsimässä kaikenmaailman merkityksiä ihmisten sanomisesta. Mitä se tarkoitti kun sanoi näin, mitä mies viestissään tarkoitti jne jne.

Miksi niitä pitää vatvoa?

Jos joku jättää moikkaamatta minua, en pahoita heti mieltäni ja koe, että minut on jätetty hiekkalaatikon ulkopuolelle, vaan mietin

a. hänellä oli kiire

b. hän oli ajatuksissaan

c. hänellä oli huolia.



Ilmoittaudun siis assiksi, koska en koe, että kaikki kiertää minun navan kautta ja jaksa pahoittaa mieltäni. Luulen, että ihmisillä on jokin oma syy, miksi ei hoksaa tervehtiä tai katsoo minua pitkään.



Oikeastaan assina onkin kiva olla kun ei aina tarvitse miettiä,mitä tuo minusta ajattelee.



Suomalaisten itsetunto varmaan kohenisi jos assit lisääntyisivät. Eivät aina miettisi, mitä nuo ulkomaalaiset meistä miettii-

Ja jos huomaan, niin kohautan olkiani. Kaikille ei vain ole kauhalla annettu, se on sitä elämän moninaisuutta se.



Mutta noista mielensäpahoittajista olen eri mieltä: minusta he ovat ihania! Jotenkin niin hassusti tohkeissaan ja moraalisesti närkästyneitä ja niin tosissaan... hellyttäviä ja huvittavia. Ainakin kaukaa katseltuna erittäinkin humoristisia. En sitten tiedä hyytyisikö hymy jos joutuisi päivittäin mielensäpahoittajaa kuuntelemaan.

tuollaista ennen, mutta sitten muutin kaupunkiin Pohjois-Pohjanmaalla. Ja täällä tosiaan vastataan tervehdykseen möllöttämällä säikyn näköisenä, että, jaa että määkö niinkö? Jossain vaiheessa sitä alkaa tuntea itsensä vähän vainoharhaiseksi, että onko nämä mulle normaalit käytöstavat jotenkin epänormaaleja täälläpäin, ahdistanko ihmisiä olemuksellani ja montako kuukautta täällä pitää tervehtiä kuuroille korville ennen kuin saa edes katsekontaktin.