Yli nelikymppinen nainen ei kelpaa työmarkkinoille!

Nuoret vasta onkin ja pienten lasten äidit. Minusta 40-vuotias on aivan loistava rekrytointi. Kokemusta, vielä pirtsakka, lapset on jo isompia jne. Luulisi pikemminkin, että juuri tuon ikäiset olisi halutuinta työvoimaa!

Täällä yks nelikymppinen nainen, joka oikein innoissaan luo uutta uraa. Koulutusta vaan peliin ja tuulipuku kierrätykseen, niin kyllä se siitä. Ehkä jossain voi ikäsyrjintää olla, mutta ei tosiaankaan joka paikassa!

Itse vaihdoin työpaikkaa 41 vuotiaana ja helposti sain töitä, ja meille on kyllä tullut yli 40 vuotiaita töihin, viimeksi 48 vuotias nainen. Taitaa riippua alasta, tämänkaltaisissa ns. asiantuntijatehtävissä, joissa minä ei 40 v ole mikään "vanha" ikä, päinvastoin tarvitaan kokemusta, jotta näitä töitä pystyy hoitamaan.

Kotona meni useampikin vuosi lasten kanssa, siihen perään pätkätöitä ja työttömyyttä, kunnes sain nykyisen paikkani.

Meidän vamhempien pirkkojen etuna mm. se, että lapset on tehty ja ovat useimmiten niin isoja, jottei työantajan tarvitse pelätä vanhempainvapaita tai sairaiden lasten hoito -vapaita. Vastuuntunto ja tunneäly monella vahvempi vanhemmalla iällä.

Tsemppiä!

Kyllä se vielä löytyy!

ton ikäinen nainen ei enää hanki lapsia ja jos on koulutusta ja työhistoriaa, aivan varmasti saa töitä. tiesittekö, että 50 v nainen on kuuminta hottia työmarkkinoilla? on todella uskollinen ja lojaali työnantajalleen.

mutta jos ei koskaan oikeen ole opiskellut eikä töitä tehnyt, ei kelpaa minkään ikäinen, ei nainen, ei mies.

sitä tuntuu aika moni karsastavan että lapsi on niin pieni.

En ole tuollaiseen törmännyt ikinä. Millä alalla tuollaista on??

Jäin juuri työttömäksi yli kymmenen vuoden työuran jälkeen, yhtiössä yt:t ja otin vapaaehtoisesti ns. paketin. Nyt ajattelin sen turvin oleskella kotosalla muutaman kuukauden ja sitten aktivoitua työnhaun saralla. Olen 40 v ja risat sekä tunnen todellakin olevani sielun ja ruumiin voimissa tekemään töitä vielä parikymmentä vuotta (ainakin).Ammattitaidossa ja koulutuksessa löytyy, toivon todellakin että saisin vielä töitä!

ja vähän väliä kysytään, koska aion jäädä eläkkeelle. Eli kai minä ymmärrän, että jo ennen virallista eläkeikää voi lähteä, kun täällä ei ole palkkarahoja tarpeeksi. Ja olen ihan nuorekas, terve (viimeksi 2 pv sairauspoissaolo vuonna 2009), ammattitaitoinen jne.

Olen vain liian vanha.

Itse pitkään töissä valtiolla, ja nyt tänä vuonna vakkarista vaihdoin ja vakkaripaikan sain, olen 45 v. eikä kukaan täällä kysele, koska jään eläkkeelle.

Mikä ihmeen valtio-työnantaja sinulla on? Aika outoa...Ottaisin tuon jo luottamusmiehen kanssa keskustelun alle, että onko tuo asiallista puhetta vai kiusaamista.

Minun kokemusten mukaan nelikymppinen vasta kannattaakin palkata, ainakin entisessä paikassani olivat hyvin haluttuja, lapset isoja ja intoa ja näkemystä riitti, eikä ollut vielä muutosvastarintaa niinkuin väsähtäneellä kuusikymppisellä.

Jäin juuri työttömäksi yli kymmenen vuoden työuran jälkeen, yhtiössä yt:t ja otin vapaaehtoisesti ns. paketin. Nyt ajattelin sen turvin oleskella kotosalla muutaman kuukauden ja sitten aktivoitua työnhaun saralla. Olen 40 v ja risat sekä tunnen todellakin olevani sielun ja ruumiin voimissa tekemään töitä vielä parikymmentä vuotta (ainakin).Ammattitaidossa ja koulutuksessa löytyy, toivon todellakin että saisin vielä töitä!

vaan etsi töitä heti tai sinua pidetään työnvieroksujana. Oman kokemuksen mukaan parhaiten saa paikan, kun aloittaa raivoisan haun heti. Ihan pesti mikä hyvänsä on parempi kuin olla paketin turvin kotona!

töihin? Mulla ainakin tuttavapiirissä monet ovat vaihtaneet työpaikkaa vaikeuksitta nelikymppisinä.



Ymmärtäisin, jos yli 60-vuotiaan on vaikeaa työllistyä, mutta että parhaassa työiässä olevan naisen?

Ei työnantajat muutenkaan etsi ketään, joka jäisi kymmeneksi vuodeksi, ei nuoretkaan jää. Työnantaja on tyytyväinen, jos saa henkilön työpanoksen käyttöön 2-5 vuodeksi, eikä vähän päälle nelikymppisellä keskimäärin ole mitään syytä jäädä liiemmin sairauslomille tuossa vaiheessa.



Muutenkin tuo saikkujuttu on ihan schaibaa, vastahan uutisoitiin, että nuoret naiset ovat herkimmin poissa töistä.



Jos koulutus, kokemus ja itsetunto on kohillaan, ei varmasti jää ilman duunia.

Ei työnantajat muutenkaan etsi ketään, joka jäisi kymmeneksi vuodeksi, ei nuoretkaan jää. Työnantaja on tyytyväinen, jos saa henkilön työpanoksen käyttöön 2-5 vuodeksi, eikä vähän päälle nelikymppisellä keskimäärin ole mitään syytä jäädä liiemmin sairauslomille tuossa vaiheessa. Muutenkin tuo saikkujuttu on ihan schaibaa, vastahan uutisoitiin, että nuoret naiset ovat herkimmin poissa töistä. Jos koulutus, kokemus ja itsetunto on kohillaan, ei varmasti jää ilman duunia.

Ei ongelma ole sinun ikäsi, vaan se että työn tekeminen ei ole sopinut eikä maistunut aiemmin. Kyllä nelikymppisenä pitää olla jo kunnolla työkokemusta takana, jotta on uskottava.



Minulle on aina työ sopinut ja maistunut. Reilu neljä vuotta sitten päätin, että luen toisen ammatin. Otin lopputilin vakituisesta paikasta, menin kouluun ja luin insinööriksi. Sain vakituisen koulutusta vastaavan paikan jo puoli vuotta ennen valistumistani. Tämä siis 41-vuotiaaana. Myöhemmin minulle on sanottu, että minut valittiin vankan työhistoriani takia.

Myös työnantajat tietävät, ettei viisikymppisestä naisesta ole helppo päästä eroon, vaan sitä joutuu katselemaan vielä 10 vuotta sen jälkeenkin, koska se ei enää saa uutta paikkaa. Työnantajat pelkäävät, että sen ammattitaito on 10 vuoden kuluttua jo vanhentunut, eikä ne myöskään halua kouluttaa ketään, vaan ottavat mieluummin aina uuden.



Ja siksi varmuuden vuoksi ei palkata nelikymppisiäkään.

ja ollut työelämässä lapsien jälkeen 10 vuotta. Työtarjouksia pukkaa ja olen juuri edennyt päälliköstä johtajaksi



Naapurin äiti, jolla on 4 lasta ja ollut kotona 15 vuotta ei kelpaa enää kenellekään, koska ei ole pahemmin uutta työkokemusta. Hän on samanikäinen kuin minä.



Ei kannata jäädä kauhean pitkään muhimaan sinne kotiin. Minä olin 5 vuotta ja laitoin lapset tarhaan 3-vuotiaina.

Myös työnantajat tietävät, ettei viisikymppisestä naisesta ole helppo päästä eroon, vaan sitä joutuu katselemaan vielä 10 vuotta sen jälkeenkin, koska se ei enää saa uutta paikkaa. Työnantajat pelkäävät, että sen ammattitaito on 10 vuoden kuluttua jo vanhentunut, eikä ne myöskään halua kouluttaa ketään, vaan ottavat mieluummin aina uuden.

Ja siksi varmuuden vuoksi ei palkata nelikymppisiäkään.

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin rekrytointi, paitsi ehkä jatkuva rekrytointi. Sitoo hirveästi resursseja eikä lopputuloksesta ole mitään varmuutta.

Kyllä meille on palkattu myös yli 40 v. ikäisiä. Valinnasta painaa pääasiassa koulutus ja kokemus sekä tietty yleinen olemus ja persoona. Luulen, että joku yli 55 v. alkaa vasta olla sellainen, ettei ainakaan vakipaikkaa taida helposti löytyä, mutta sijaisuuksia ja keikkahommia vielä.

Viime vuonna jäi muutama 63 v. eläkkeelle ja olivat työuran loppuun saakka todella rautaisia ammattilaisia ja ajan hermolla.

esiin se, että kyllä yli nelikymppinen kelpaa hyvin, jos on työkokemusta. Lapsiakin saa olla, mutta jos CV on tyhjää täynnä, niin tilanne on erittäin huono.



Tunnen yhden 40 v äidin, jolla on kolme lasta ja yliopistokoulutus, mutta hyvin vähän työkokemusta. En itsekään uskaltaisi palkata, koska vaikuttaa papereita katsomall henkilöltä joka ei vaan saa aikaiseksi. Minun silmissäni tilannetta pahentaa vielä se, että tiedän että hänellä on mies, joka on oman työnsä ohessa osallistunut lasten hoitoon ja kodin pyörittämiseen todella paljon, jotta vaimo saisi rauhassa opiskella. no tätähän ei joku varsinainen rekrytoija tiedä.

esiin se, että kyllä yli nelikymppinen kelpaa hyvin, jos on työkokemusta. Lapsiakin saa olla, mutta jos CV on tyhjää täynnä, niin tilanne on erittäin huono.

Tunnen yhden 40 v äidin, jolla on kolme lasta ja yliopistokoulutus, mutta hyvin vähän työkokemusta. En itsekään uskaltaisi palkata, koska vaikuttaa papereita katsomall henkilöltä joka ei vaan saa aikaiseksi. Minun silmissäni tilannetta pahentaa vielä se, että tiedän että hänellä on mies, joka on oman työnsä ohessa osallistunut lasten hoitoon ja kodin pyörittämiseen todella paljon, jotta vaimo saisi rauhassa opiskella. no tätähän ei joku varsinainen rekrytoija tiedä.

mutta en juurikaan koskaan ole törmännyt tällaisiin mielipiteisiin joita täällä esitetään. Rekryn edustajana sanoisin että tämä menee lähimmäs: naiset ovat nykyisin erittäin hyvin kouluttautuneita, mutta heiltä puuttuu työkokemus tai sitä on hyvin vähän. Kun he lopulta opintojen ja jotkut useamman tutkinnon ja lastenteon jälkeen tulevat työmarkkinoille vähän pysyvämpään käyttöön, he ovat jo 35-40-vuotiaita, mutta työkokemusta on aivan rupuinen määrä. Työnantajalle sellaisen henkilön palkkaaminen on riski, jonka useimmat jättävät mieluiten ottamatta, kun kerran vaihtoehtojakin on.

kyllä yli nelikymppinen kelpaa hyvin, jos on työkokemusta. Lapsiakin saa olla, mutta jos CV on tyhjää täynnä, niin tilanne on erittäin huono.

Ja tähän vielä lisään, että vaikka olisi hyvää työkokemustakin, alan vaihtaminen tässä iässä on vaikeaa, koska juuri SEN alan työkokemusta ei ole. Eli jos haluaa esim. vaihtaa myynnistä markkinointiin tai tuotannosta logistiikkaan (tai whatever) niin se kannattaisi yrittää aloittaa nykyisen työnantajan palveluksessa ja sitten vasta etsiä parempia paikkoja muista firmoista. On ihan eri asia selittää 20-vuotiaana että ei ole vielä kokemusta mutta sitäkin enemmän paloa ja intohimoa sitä kohtaan, kuin 40-vuotiaana kun on takana jo paljon työuraa josta voi tasan tarkkaan lukea että kuinka palava se intohimo tähän alaan on todellisuudessa ollut.