Lue keskustelun säännöt.
Pienellä lapsella voi myös olla narsistisia piirteitä! Hyvin surullista.
01.10.2012 |
Erään ihmisen tositarina, jonka tunnen.
Tämä henkilö on elänyt lastenkodissa, koska vauvana hänen vanhempansa ryyppäsivät ja hänet jätettiin vauvana toistuvasti itkemään, eikä hänen tarpeisiinsa vastattu.
Tämän henkilön ollessa parivuotias, vanhemmat hylkäsivät tämän ja ongelmiin vasta tällöin yhteiskunta puuttui.
Tämä henkilö ei 2-3 ikävuotensa aikana enää itkenyt vaan oli hyvin jäätävä ja epävakaa, pelottavan rauhallinen ja lasittunut.
Lastenpsykiatri teki tälle ihmiselle diagnoosin : Narsisti, mutta lapsena tehdystä diagnoosista puhutaan narsismin piirteistä. Lapsi ei siis näyttänyt empaattisia tunteita tai itkenyt.
Tähän ihmiseen tutustuessa aikuisena ihan ystävämielessä, osasin hyvin yhdistää hänen lapsuudessa kokemat asiat. Hänellä on tapana vaihtaa naisia, kuin sukkaa. Pettää heitä, ei kuulemma koskaan herkisty tai itke (aidosti). Alkuvaiheessa on mitä romanttisin ja ihanin, mutta muuttuu suhteen myötä valehtelevaksi jne. Hän ei aina kuulemma edes itsekkään tiennyt valehtelevansa, vaan se olo ihan tapa.
Hän keksi ihme juttuja ja tarinoita. Hän pystyy tuosta noin vaan vaihtamaan naista, ilman että mitään tunteellisempaa siinä olisi mukana. Hänellä on yksi lapsikin ja petti vaimoansa jo raskausaikana, eikä kykene olemaan kovin isällinen lapselleen.
Mutta voiko tuollaista ihmistä tuomita? Ihmistä, jonka tunne-elämä on kadotettu jo vauvana. Mua ennemminkin säälittää. Se on diagnosoitu ja taaperona.
Mies on nyt vasta 25-vuotias ja kykeneeköhän lie koskaan normaaliin elämään, jos hänellä ei ole tunteita tai empatiakykyä. Voiko siitä parantua? Empä usko, että noin isossa ajasaa enää voi.
Kyllä ne lapsuudessa tapahtuvat asiat on iso osa elämää.
Varmasti nytkin on sellaisia lapsia, joilla on tunne-elämän häiriöitä todella pienestä asti. Sehän vaikuttaa koko elämään, aikuisuuteen asti.
Se on surullista, koska ihmiset vihaa narsisteja ja jos narsismi on kehittynyt vanhempien antamasta paskasta lapsuudesta, niin onko ihmiset silti ymmärtämättömiä tällaisesta aiheutuneen narsismin saanutta ihmistä?!
Minun mielestä on hyvin surullista ja ennen kuin ihmiset leimaa narsisteja ja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, niin heillä on oikeesti voinut olla sellainen tausta, että vauvana ja pikkulapsi aikana ovat vanhempien hylkäämiä, vauvana itkuun tukehtuneita pieniä viattomia ihmisiä, jotka ei vaan enää kasvaessaan tunne-elämähäiriöisenä pysty normaalin ihmisen tunne-elämän omistavaan elämään.
Sitten he saavat aikuisena paskaa kaikilta niskaansa. Eikö heille sitten ole mitään hoitoa? Vai onko tämän 25-vuotiaan elämä mennyt jo? Jos hän ei itsekkään ymmärrä olevansa sairas, vaikka fyysisellä tasolla kykenee elämään, mutta päässä asustaa kaksi eri persoonaa.
Mitä mieltä olette tästä aiheesta?
Kommentit (14)
Ja eri tyyppistä.
Tuollainen narsismi, mihin ei ole vauvana voinu itse vaikuttaa, on todella surullista. Ihmiset jauhaa paskaa ja leimaa ihmisiä, tietämättä lapsuustaustaa tms.
Mutta on myös niitä idiootteja narsisteja, jotka on kasvaessaan sellaisia, muista syistä, esim. Vääräntyyppinen ihminen on nostettu tavoilla tai toisella jalustalle ja menestynyt jollain tavalla, tai vanhemmat lellinyt esim. Ainoan lapsensa niin pilalle, että aikuisenakin vanhemmat ostavat kaiken valmiiksi. Sellaisiakin narsismityyppejä tiedän, jotka luuleva olevansa parempia kuin muut ja pröystäilee kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vanhemmat pitää lasta pienenä palvottavana "jumalana" koko lapsuutensa, on yhtä lailla riski narsistisuuteen.
niin ei se minusta siinäkään tapauksessa 100% lapsen syy ole. Ja syy että narsisti kuvittelee olevansa parempi kuin muut johtuu siitä, että sillä ei ole ollut lapsena turvaa ja se on joutunut rakentaamaan itsestään itselleen turvan. Vahvan, erehtymättömän, kuten vanhempi on pienelle lapselle. Sekin on pohjimmiltaan hyvin surullinen lähtökohta.
voi tuottaa narsistisesti häiriintyneitä lapsia, mutta aino narstinen persoonallisuushäiriö vaatii vakavaa kaltoinkohtelua.
Vaikka tunne-elämä olisikin häiriintynyt, voi silti ottaa vastuun käytöksestään. Hakeutuu esim. terapiaan tai yrittää muuttaa käytöskuvioitaan muulla tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi perimällä on iso merkitys.
Curling-vanhemmuusvoi tuottaa narsistisesti häiriintyneitä lapsia, mutta aino narstinen persoonallisuushäiriö vaatii vakavaa kaltoinkohtelua.
Mutta on myös niitä idiootteja narsisteja, jotka on kasvaessaan sellaisia, muista syistä, esim. Vääräntyyppinen ihminen on nostettu tavoilla tai toisella jalustalle ja menestynyt jollain tavalla, tai vanhemmat lellinyt esim. Ainoan lapsensa niin pilalle, että aikuisenakin vanhemmat ostavat kaiken valmiiksi. Sellaisiakin narsismityyppejä tiedän, jotka luuleva olevansa parempia kuin muut ja pröystäilee kaikella.
Ainoat lapset ovat empaattisempia kuin sisarukselliset. Empaattisuus ja narsistiset piirteet eivät oikein sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seitsemän erilaista kasvatusasennetta, jotka ovat omiaan muovaamaan jälkikasvusta narsisteja. Tässä ne tarjolle, jos haluat niitä vaikka välttää.
1. Lapseni on aivan erityinen ja ansaitsee saada kaiken.
Väärin. Jokainen lapsi on toki erityinen vanhemmilleen tai ainakin saisi olla, mutta ei ole mitään syytä, miksi toistenkin tulisi pitää sinun lastasi ”erityisenä”. Erityiskohtelua odottava on tuomittu elinikäisiin pettymyksiin ja ihmissuhdeongelmiin.
2. Lapseni ei pidä koskaan joutua kärsimään.
Väärin. Vanhempana haluaisi suojella lastaan kaikelta kärsimykseltä, mutta kärsiminen kuuluu ihmisen osaan. Lapsia voi kuitenkin auttaa kohtaamaan eteen tulevia suruja ja kriisejä.
3. Mikä on hyväksi minulle, on hyväksi myös lapselleni.
Ei aina. Vanhempien ja lasten tarpeet ovat usein hyvin erilaisia, jopa toisensa poissulkevia. Jos ei suostu näkemään lapsen toisenlaisuutta, rajojen ja suojan tarvetta, pakottaa lapsen turvautumaan hänen omiin, kehittymättömiin voimavaroihinsa.
4. Lasten on saatava ilmaista itseään vapaasti.
Ei kokonaan. Kuvitelma kaiken rajoittamisen vääryydestä on vain tapa laistaa velvollisuudesta kasvattaa lasta ihmiseksi, joka pystyy elämään elämäänsä toisten kanssa. Lapsi tarvitsee korjaavaa palautetta siitä, mitä vanhemmat pitävät oikeana ja mitä vääränä.
5. Suhtaudun lapseeni ystävänä, jaan hänen kanssaan kaikki tunteeni ja kerron hänelle kaikki ajatukseni.
Väärin. Älä tee niin, sillä lapsi ei kykene käsittelemään kaikkea, mitä itse kykenet. Lapsesta välittäminen on myös omien rajojen pitämistä: Lapsen ei kuulu tulla vanhempiensa ystäväksi, uskotuksi tai rippi-isäksi.
6. Seksi on luonnollista. Aikuisten ei pidä olla estoisia ja saattaa lasta häpeilemään seksuaalisuuttaan.
Väärin. Rakkauden ja hellyyden näyttäminen on arvokasta, mutta aikuisen omien seksuaalisten virikkeiden tarve voi rapauttaa lapsen terveen kasvuympäristön. Suojaa lasta sellaiselta, mitä hän ei vielä ole kehittynyt käsittelemään. Suhtaudu kuitenkin luonnollisesti lapsen seksuaalisuuteen.
7. Lapsilta ei saa vaatia mitään eikä heitä pidä altistaa kilpailuihin.
Kyllä saa ja voi. Kun lasta kannustetaan yrittämään, hän voi onnistua tai epäonnistua. Parhaimmillaan hän löytää omat kykynsä ja tuntee osaavansa jotain, mikä muodostuu osaksi hänen minäkuvaansa. Epäonnistuminenkin on oppimiskokemus, sillä kukaan ei voi olla hyvä kaikessa. Vanhemmat voivat myös arvostaa yrittämistä ja opettaa esimerkillään pettymyksistä selviytymistä.
Arja Kuittinen
Lähde: Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä.
Onpas taas psykologeja av-palstalla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tunne-elämä olisikin häiriintynyt, voi silti ottaa vastuun käytöksestään. Hakeutuu esim. terapiaan tai yrittää muuttaa käytöskuvioitaan muulla tavoin.
Se on just se ongelma että näkee maailman vääristyneillä laseilla eikä tiedä sitä itse. Itse olen myös persoonallisuushäiriöinen, mutta sellainen joka on koko ajan tajunnut asioiden olevan pielessä ja yrittänyt saada aikaan parannusta. Ei se ole helppoa, se on helvetin vaikeaa!! Ja koko edistymisen ydin on siinä, että koko ajan tajuaa itsestään asioita joiden olemassaoloa ei ole jollain tasolla lainkaan tiedostanut. Muuta sitten jotain minkä olemassaolosta et tiedä mitään... Minä olen yrittänyt helvetin kovasti parantaa asioita ja ymmärrykseni lisääntyessä olen tajunnut yrittäväni aina parantaa _väärää_ asiaa. Eihän siitä sitten mitään ole ikinä tullut, mutta yrittämisestä ei ole voinut syyttää. Tai tottakai voi, ne jotka ei mistään mitään tiedä.
Että lapsi nostetaan jalustalle joka asiassa, ei opeteta huomioimaan muita? Miten sellainen lapsi osaa ottaa muita huomioon, jos kotona se on kokoajan se maailman napa, jota kaikki kumartaa.
Eihän toi ole rakkaudella kasvattamista, kun se kostautuu sille lapselle ennemmin tai myöhemmin. Lapsi voi syrjäytyä sen vuoksi, koska muut ihmiset ei halua tutustus sellaiseen ihmiseen, joka on opetettu rakastamaan vain itseään. Se on sinänsä surullista, että sen lapsen on myöhemmin vaikea muuttaa omaa ajattelutapaa, mihin hänet on kasvatettu.
Sitten on näitä, jotka ei ole saanut turvaa ja rakkautta ollenkaan, mutta se on minun mielestä vielä surullisempaa, koska heidän paha olo, pelko ja ajatusmaailma on saanut aikaan negatiivisesta lapsuudesta, kun taas pilalle hemmoteltu lapsi yrittää käyttä niitä omia voimavaroja ja valtaa muihin. Sellainen lapsi kuitenkin jonkunverran oppii jossainvaiheessa huomioimaan muita, koska tässä elämäss ei pärjää ilman ystäviä, tai toisten huomioon ottamista, jos meinaa kodin ulkopuolelle lähteä.
Vauva-ajan tunne elämän häiriintyvyydelle on vaikeampi jatkossa tehdä mitään, ellei ole lapsena päässyt ajoissa sijaisperheeseen, kunnolliseen terapiaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on kuitenkin aikuinen ihminen jolla on vastuu käytöksestään, perheestään ja parisuhteestaan.
Tottakai miehen tulisi hakeutua terapiaan ja tähdätä muutokseen. Pahimmillaan narsismi tuhoaa sekä hänet että hänen lähipiirinsä. Eihän se ole mikään järkevä ratkaisu. Lopulta hänkin päätyy kärsimään luonnehäiriöstään. Jo tämän tiedon pitäisi laittaa mies liikkeelle hakemaan apua.
ettei narsisti ymmärrä että hänellä on mitään tarvetta muuttua. Tunnen yhden narsistin eikä hän todellakaan olisi millään tasolla ymmärtänyt että hänessä on jotain vikaa, vaikka se olisi rautalangasta hänelle väännetty. Tätä ilmiöitä on todella vaikea kuvailla, varsinkin kun kyseessä oli älykäs ja yhteiskunnalisesti menestyvä ihminen. Sama kuin vaatisi sokeaa näkemään ja sitten syyttäisi päälle kun ei se pirulainen suostu.
Tämä on oikeasti hirveän traagista. Kuvitellaan että narsisti on itse valinnut narsisminsa, vaikka tosiasia on ettei häneltä ole kukaan kysynyt lupaa tuhota psyyke pienenä ja puolustuskyvyttömänä.
Olen sitä mieltä, että tieto ja ymmärrys tästä asiasta saisi ihmiset ennen kaikkea olemaan ottamatta asioita henkilökohtaisesti. Olen omassa suvussa seurannut sitä miten narsisti päästetään ihon alle ja se aiheuttaa uhrille suurta kärsimystä.