Millaista on ateistin/vapaa-ajattelijan hautajaisissa?
Mitä siellä tehdään? Ovatko ihmiset epätoivoisia, kun eivät usko "jälleennäkemiseen" niin kuin kristityt? Mitä ateistin omaisille voisi sanoa lohdutukseksi?
Kommentit (23)
Niin esmers. sen voi sanoa ihan ääneen.
Tai sitten voi todeta, että vainaja tulee "aina elämään muistoissani/muistoissamme".
Jos oli vähän etäisempi heppu, niin sitten vaan ihan perinteiset osanotot käy myös.
- Uskonnottomat hautajaiset järjestetään joko hiljaisesti ilman puheita, tai juhlamenoin. Hiljaisissa hautajaisissa kukat ja seppeleet lasketaan haudalle äänettömästi ja tilaisuus todetaan sopivalla hetkellä päättyneeksi. Hiljaisten hautajaisten kohdalla on tärkeää, että tilaisuuden luonne selvitetään kaikille etukäteen, ettei kukaan riko hiljaisuutta.
- Hautajaisten jälkeen on mahdollista järjestää muistotilaisuus, jossa voidaan lukea adresseja, pitää puheita ja tavata toisia ihmisiä, sekä seurustella vapaasti.
-Uskonnottomien ihmisten olisi hyvä tehdä etukäteen hautaustestamentti, jossa vaaditaan uskonnottomia hautajaisia ja määrätään jopa ohjelmasta, jolloin vältyttäisiin siltä, että omaiset järjestävät hautauksen omien mieltymystensä mukaan
(Lähde: Vapaa-ajattelijan käsikirja)
tällaiset ihmiset haudataan?
Hautausmaihin, pönttö!!!!!!
tällaiset ihmiset haudataan?
Hautausmaihin, pönttö!!!!!!
haluaako ne tulla haudatuiksi sinne kristittyjen hautausmaille, pahimmassa tapauksessa kristillisen kirkon pihaan?
tai sitten tuhkataan ja tuhkat joko laitetaan uurnassa maahan (edelleenkin niihin hautausmaihin - pönttö!) tai ripotellaan joko niille osoitettuihin paikkoihin maalla, tai niin kuin kummankin vanhempani tapauksessa, mereen.
Ja ei, lupia ei tarvita. Minulta kysyttiin vain, minkä kunnan alueelle tuhkat ripotellaan - tieto tarvitaan väestökirjanpitoon.
Eivät kaikki kristitytkään usko jälleennäkemiseen.
Sitä paitsi jälleennäkeminen aiheuttaisi aikamoisia ongelmia tilanteissa, joissa leski on mennyt uudestaan naimisiin. Kantsii miettiä sitäkin asiaa...
tällaiset ihmiset haudataan?
linkistä löytyy Suomen kymmenellä paikkakunnalla sijaitsevat vapaa-ajattelijoiden ylläpitämät hautausmaat
Ihan kauniit hautajaiset voi olla ateistilla. Lauletaan kauniita lauluja ja muistellaan hyviä hetkiä.
Eivät kaikki kristitytkään usko jälleennäkemiseen.
Eikös jälleennäkeminen kuoleman jälkeen ollut just se kristinuskon tärkein idea???
(Mua on huijattu, eroan kirkosta)
Eikös jälleennäkeminen kuoleman jälkeen ollut just se kristinuskon tärkein idea???
(Mua on huijattu, eroan kirkosta)
Mistäs sen tietää jos vaikka itse pääsee ainoana taivaaseen, kun koko loppuperhe mätänee ikuisuutensa helvetin pätsissä??
Ei todellakaan ole itsestään selvää jälleennäkeminen kristinuskossa!
haluaako ne tulla haudatuiksi sinne kristittyjen hautausmaille, pahimmassa tapauksessa kristillisen kirkon pihaan?
Eivät he HALUA, mutta kun on pakko. Tässä jokunen vuosi takaperin kirkolta kysyttiin, haluaako se edelleenkin hoitaa hautauksen ja vastaus oli kyllä (no tottakai - sehän on loistava bisnes!). Kun vastaus oli kyllä, niin silloin tuli se muutos, että hautausmaksujen on oltava samat niin kirkkoon kuuluville kuin kuulumattomillekin - kansalaisten on oltava yhdenvertaisia lain edessä (siis haudattava on, ei saa jättää maatumaan maanpinnalle). Valtio kysyi siis kirkolta ja myöntävän vastauksen jälkeen kaikkien on edelleenkin mentävä sinne "kristillisen kirkon pihaan". koska muuta vaihtoehtoa ei arkkuhautaustavassa ole.
Onneksi sentään on nykyisin tuhkausmahdollisuus. Minun äidilleni olisi ollut kauhea paikka joutua sinne "kirkon pihaan", joten hänen tuhkansa ripottelu viime vuonna kauniissa, tyynessä syysauringossa rakkaan kesämökkinsä rantavesiin oli kauneinta, mitä veljeni ja ja minä voimme äitimme muistoksi tehdä.
tällaiset ihmiset haudataan?
linkistä löytyy Suomen kymmenellä paikkakunnalla sijaitsevat vapaa-ajattelijoiden ylläpitämät hautausmaat
<a href="http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa" alt="http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa">http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa</a>
Tuo oli minulle uutta tietoa, kiitos!
Onneksi sentään on nykyisin tuhkausmahdollisuus. Minun äidilleni olisi ollut kauhea paikka joutua sinne "kirkon pihaan", joten hänen tuhkansa ripottelu viime vuonna kauniissa, tyynessä syysauringossa rakkaan kesämökkinsä rantavesiin oli kauneinta, mitä veljeni ja ja minä voimme äitimme muistoksi tehdä.
Eikös jälleennäkeminen kuoleman jälkeen ollut just se kristinuskon tärkein idea???
(Mua on huijattu, eroan kirkosta)Mistäs sen tietää jos vaikka itse pääsee ainoana taivaaseen, kun koko loppuperhe mätänee ikuisuutensa helvetin pätsissä??
Ei todellakaan ole itsestään selvää jälleennäkeminen kristinuskossa!
tällaiset ihmiset haudataan?
linkistä löytyy Suomen kymmenellä paikkakunnalla sijaitsevat vapaa-ajattelijoiden ylläpitämät hautausmaat
<a href="<a href="http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa" alt="http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa">http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa</a>" alt="<a href="http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa" alt="http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa">http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa</a>"><a href="http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa</a>" alt="http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa</a>">http://vapaa-ajattelijat.fi/palvelut/hautausmaa</a></a>
Tuo oli minulle uutta tietoa, kiitos!
Jatkan vielä. Eipä näy olevan näillä seuduilla (lounaisrannikolla). Siksikin on hyvä, kun on tuhkausmahdollisuus. Itsekin haluan sellaisen itselleni ja tuhkat mereen. Se on mielestäni kaunein tapa poistua maailamsta - ei ainakaan madot syö! Ja sitä paitsi hautausmaat otetaan aina uusiokäyttöön: minunkin äidinisäni päällä on jo joku muu hautakivine kaikkineen, eikä varmaan kauan mene kun äidinäiti miehineen joutuu saman kohtelun alaiseksi (hauta kaukana, ei hoitajia).
Mikä teidän mielestä sitten on kristinuskon olennaisin asia?
Eivät kaikki kristitytkään usko jälleennäkemiseen.
Suru ei ole uskonnollinen tunne, joten voi sanoa, että ottaa osaa suruun. Ajatushan on tosi kaunis: "otan osan surustasi".
Sitäpaitsi, surulla ei ole mitään etikettiä. Menee ja on ihan vilpittömästi sitä mitä on. Ei niin, että Minä tulen nyt täältä ja mitäköhän muut ajattelevat Minusta.
Mutta muuten - mitä musiikkia hyvästijätössä soitetaan? Esim Bach ei ainakaan käy, oli musiikki kuinka kaunista ja sopivaa tahansa. Bach oli kanttori ja sävelsi kaiken musiikin kirkollisiin tilaisuuksiin.
Kirkossa tai kappelissa ei voi hyvästijättöä järjestää - missä sitten? Tuodaanko arkku paikkakunnan ravintolan kabinettiin vai nuorisoseurantalolle?
Kaikenmaailman kermakakku-kirkkohäitä ja ristiäisiä järjestetään vaikkei uskota Jumalaan pätkän vertaa. Miksei sama linja voi jatkua hautajaisissa?
"Ja sitten uitte samassa vedessä?"
Minä en sillä mökillä enää käy, se on veljeni hallussa.
Mutta hei, miten pönttö sitä pitää olla???? Ne tuhkat, jotka ripoteltiin veteen 1.10.2011, ovat jo kauan sitten kadonneet Selkämeren kaartuviin aaltoihin. Oletko ikinä ollut merellä? Tiedätkö miten äkkiä merivesi vaihtuu? Menimme tuhkanlaskun jälkeen rantaan ja otin jokusen kuvan rantamaisemasta muistoksi tilaisuudesta itselleni. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin siinä kohtaa oli tuuli alkanut väreillä eikä tuhkasta ollut enää kuin rippeet jäljellä. Äiti oli jo osa merta, tuulta ja taivasta eikä hänellä ollut enää mitään hätää. Ja kaiken teimme hänen oman toiveensa mukaan, aivan kirjaimellisesti kaikkia ohjeita noudattaen.
Minulle jäi hyvä ja lämmin muisto siitä päivästä. Tämän netistä tulostamani runon runon annoin veljelleni käteen ja hän luki sen ääneen, kun oli minun vuoroni ripotella tuhkaa:
"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajoilla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun, ja jokaisen tummuvan illan myötä, toivotan teille hyvää yötä."
Ei rakkaan ihmisen poismenossa tarvita kirkkoa, pappeja sen paremmin kuin uskontoakaan. Tarvitaan vain hyvä, hiljainen hetki muistella kaikkea sitä hyvää, mikä joskus oli. Se ei koskaan häviä.
Ihan samanlaisia nuo hautajaiset ovat, jälleennäkeminenhän ei ole pelkkä luterilainen meininki, aika moni ei edes halua jälleennähdä vainajaa mutta sitä toki ei kannata hautajaisissa sanoa.