Tiesittekö, että virkamiespakkoruotsi tuli yliopistoihin vasta 70-luvulla?
RKP:läisen opetusministerin junailemana (kuinkas muuten).
Se ei siis todellakaan ole mikään jumalan sanelema asia ja maa oli ihan hyvin kaksikielinen ennen sitäkin.
Nyt kun yliopistot erotettiin valtiosta, niin olisi oikein sopiva ajankohta jo poistaa tuokin turhake ja laittaa tilalle valinnaisen kielen opintoja.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194771331673/artikkeli/opetusministeri…
Kommentit (29)
Meitä suomenruotsaisia ei kiinnosta paskaakaan osaavatko suomalaiset duunarit ruotsia vai ei. Se mieltä kiinostaa haluaako suomalaiset akataamisesti koulutetut ylläpitää suhteita pohjoismaihin joihin Suomi kuuluu saumattomasti pitkän yhteisen historian takia.
Akateemiset nimenomaan kommunikoivat pohjoismaiden välillä englanniksi.
Kukaan ei kiistä pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä, mutta siihen on ihan turhaan ympätty tuo vouhotus ruotsin kielestä, mikä sulkee 90% suomalaisista ulkopuolelle. Eikä ruotsin kielellä edes pärjää Tanskassa tai Islannissa. Siten luonteva yhteistyökieli on englanti ja tämä on ihan OK kaikille muille Pohjoismaille. Ainoastaan RKP:läiset vastustavat, koska heidän etuoikeutensa edustaa Suomea Pohjoismaissa poistuisi.
ja niissä maissa pärjää ruotsiksi, jopa lukion oppimäärällä jos sitä on harjoitellut kunnolla.
Tanskalaisten kanssa joutu paksosta käyttämään englantia puhuessa mutta luettua tannskankielistä tekstiä ymmärtää kyllä jos osaa ruotsia, ja tanskalaiset ymmärtävät ruotsia vastaavasti. Islantilaisia on niin vähän ettei kannata välittää, samoin gröönlantilaisia. Osa islantilaisista osaa kyllä ruotsia, heille tsnska on pakollien kieli mutta monet muuhun pohjolaan orientoituneet islantilaiset opiskelevat myös ruotsia siinä sivussa.
ja niissä maissa pärjää ruotsiksi, jopa lukion oppimäärällä jos sitä on harjoitellut kunnolla.
Tanskalaisten kanssa joutu paksosta käyttämään englantia puhuessa mutta luettua tannskankielistä tekstiä ymmärtää kyllä jos osaa ruotsia, ja tanskalaiset ymmärtävät ruotsia vastaavasti. Islantilaisia on niin vähän ettei kannata välittää, samoin gröönlantilaisia. Osa islantilaisista osaa kyllä ruotsia, heille tsnska on pakollien kieli mutta monet muuhun pohjolaan orientoituneet islantilaiset opiskelevat myös ruotsia siinä sivussa.
Miksi pitäisi käyttää ruotsia, kun vahvin yhteinen kieli on joka tapauksessa englanti? Tämä ei oikeasti ole ongelma kenellekään muulle kuin RKP:lle. Kaikki muut pohjoismaalaiset käyttävät oikein mielellään englantia. Skandinaaviskaa ei oikeasti ole olemassa ja ymmärtämisvaikeudet skandinaavisten kielten välillä ovat todellisia.
Suomelle pohjoismainen yhteistyö on minmenomaan yhteistyö Ruotsin ja Norjan kanssa
Ja Venäjän kanssa. Nimittäin arktisilla alueilla Venäjä on enenevässä määrin mukana kuvioissa. Ja luuletko, että venäläiset lukevat pakkoruotsia!
joten on täysin typerää umpioitua johonkin pikkukieleen perustuvaan yhteistyöhön.
Englanti on neutraali työkieli ja sitä opiskellaan ja osataan kaikissa näissä maissa.
jotka siviilitehtävänään pyörittävät yhteistyötä Skandinavian maiden kanssa osaavat ruotsia tai norjaa ja jotkut suomeakin , mutta enimmäkseen juuri päävihollisen eli ruotsin tai norjan kieliä.
...peruskoulussa ja lukiossa, ei sen suorittaminen muuten onnistu. Eli kun virkamiesruotsn pakollisuus poistetaan, myös pakkoruotsi voidaan poistaa. Tilalle vapaa valikoima kieliä, joista ruotsi olisi yksi muiden joukossa.
...peruskoulussa ja lukiossa, ei sen suorittaminen muuten onnistu. Eli kun virkamiesruotsn pakollisuus poistetaan, myös pakkoruotsi voidaan poistaa. Tilalle vapaa valikoima kieliä, joista ruotsi olisi yksi muiden joukossa.
Juuri näin. Olisi jo korkea aika siirtyä 1800-luvulta nykyaikaan. Suomi ei ole osa Ruotsia vaan itsenäinen maa, jonka ehdoton pääkieli on suomi, jota kaikkien tulisi ainakin välttävästi osata.
Viro ja muut Baltian maat joilla ei ollut länsimaisia vähemmistöjä sakslalaisia lukuunottamatta, joutuivat 2. maailmansodassa sekä Neuvostoliiton, sitten Saksan, sitten uudestaan Neuvostoliiton miehittämiksi. Ts itsenäisyys menetettiin 50 vuodeksi.
Baltia erosi Suomesta siltä osin että Suomessa ruotsalaisvähemmistö oli suurimmalta osin rahvasta jolla oli vain pieniä maatilooja, tosin oli kyllä aatelisia ja porvareita kanssa. Baltiassa saksalaisvähemmistö oli vain aatelisia ja porvareita, ja he lähtivät evakkoon heti kun sota alkoi. Suomesta suomenruotsalaiset eivät lähteneet mihinkään vaan taistelivat Suomen armeijassa. Suomi sai aseellista apua ja vapaaehtoisjoukkoja Ruotsista. Baltian maat eivät saaneet mitään, koska he eivät taistelleet vanäläisiä vastaan, ja oli liian myöhäistä tehdä mitään. Kun saksalaiset miehittivät Baltian ei ollut puhettakaan että maat saisivat säilyä itsenäisinä. Eikä myöskään sitten kun Neuvostoliitto miehitti ne uudelleen. Länsimaat Ruotsi ja Suomi mukaanlukien pystyivät vain seuraamaan sivusta. Tosin 1950-luvulla Ruotsi auttoi Natoa vakoilemalla Baltian rannikkoa mahdollisen vapauttamisen esivamisteluna laivojen ja lentokoneiden avulla, seurauksena 2 ruotsalaista konetta ammuttiin alas. Samoin ruotsalaisdiplomaatti Wallenberg kidutetiin kuoliaaksi neuvostoliittolaisissa vankilassa.
Venäläisvähemistö kasvoi niin että se Latviassa alkoi olla jo enemmistö siinä vaiheessa kun Neuvostoliitto hajosi. Meille Suomessa opetetiin 1970-luvulla koulussa että sellaisia maita kuten Viro ja Latvia ei ollut enää olemassa ja että näiden maiden kielet ovat kuolemassa pois. Venäjä oli enemmistökieli Neuvostoliitossa eikä ollut ajan kysymys milloin paikallisten kielten virallinen asema lakkautettaisiin, ja kaikile opettettaisiin vain venäjää. Vaikka Baltia ei kuulu enäää Neuvostoliittoon niin nykyisinkin Virossa asuvat venäläiset, ainakin teollisuuspaikkakunnila asuvat, kieltäytyvät oppimasta viroa koska se on heidän mielestä turhaa. Venäjä ja englanti ovat heidän mielestään ainoat tarpeelliset kielet. Kuulostaako tutulta?
Meitä suomenruotsaisia ei kiinnosta paskaakaan osaavatko suomalaiset duunarit ruotsia vai ei. Se mieltä kiinostaa haluaako suomalaiset akataamisesti koulutetut ylläpitää suhteita pohjoismaihin joihin Suomi kuuluu saumattomasti pitkän yhteisen historian takia. Vai haluuako suomalainen älymystö orientoitua mielummin slaavilaiseen suuntaan? Josta meillä on kokemuksena vain kaikenmaailman vihollisuudet: Pikkuviha, isovihha, tsaarin aika, sortokausi, Karjalan menetykset sekä 1700- että 1900-luvulla?