Mies ei tajua kuinka paljon kotiäitiys minulta vaatii!

Mä taas en ymmärrä kotiäitien ruikutusta. Kotona olo on maailman helppoa. Olen myös ollut kotona, mutta menin takasin töihin miehen jäädessä työttömäksi. Mikään ei ole niin helppoa kuin siivous ja kodinhoito lasten ohella. Päivään kun tekee tietyn rytmin niin helppoahan tuo on.

kummallisia viestejä. Totta ihmeessä on raskasta olla viiden lapsen kotiäiti, sehän on ilmiselvää! Johan siinä on sekin, että on jatkuvasti jonkun muun "käytettävissä" (eri asia kuin työelämässä, koska työkaverit ovat aikuisia eivätkä odota paapomista, tunteiden validointia jne), ei aikuiskontakteja ym. Ja turha sanoa tähän, että ap on itse valinnut tilanteensa, nyt oli kyse siitä onko 5 lapsen kotiäidillä raskasta vai ei, ja takuulla on!

Ja ap:han puhui ensisijaisesti siitä, että mies ei kannusta vaan vähättelee mikä nyt on tietenkin törkeää.

t. vain 2 lapsen äiti joka oli kotona yht. vain 3.5 vuotta (ja mulla oli helppoa, mutta kuten sanottu vain 2 lasta ja pitkä ikäero).

Mä taas en ymmärrä kotiäitien ruikutusta. Kotona olo on maailman helppoa. Olen myös ollut kotona, mutta menin takasin töihin miehen jäädessä työttömäksi. Mikään ei ole niin helppoa kuin siivous ja kodinhoito lasten ohella. Päivään kun tekee tietyn rytmin niin helppoahan tuo on.

olisi tärkeää, että mies ymmärtää mitä siellä kotona tapahtuu, tietää todellisuuden. Mutta mä en ymmärrä mitä ihmeen tsemppaamista tai kannustamista sä ap tarvitset. Arvostusta toki tarvitaan, molempien puolisoiden tulee arvostaa toisensa panosta ja osoittaa sitä, mutta mitä kannustusta? Mä en ymmärrä?



Kotona 10 v, 4 lasta

Kyllä mä ymmärrän, mitä ap ajaa takaa. Kuulostaa siltä, että hän hoitaa kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän. Kotityöt, harrastuskuskaukset, pienemmän nukkumaan jne. Mitä mies tekee töiden jälkeen?



Toki suurin osa kotitöistä ym. kuuluukin kotona olevalle, se on selvä. Mutta ei nyt sentään kaikki.



Mä olin muutaman vuoden kotona, ja kun palasin töihin, oli aika vääntö kaikesta. Ei mies ollut tajunnut ollenkaan, mitä kaikkea mä olin vain hoitanut. Hammaslääkärit ja neuvolat kun piti hoitaa työpäivän aikana, oli kauhea narina ettei hän voi missään tapauksessa lähteä töistä sellaisiin, eikö niitä nyt muuhun aikaan saa?! Piti jaksaa vääntää ja väitellä, että nyt kun molemmat on töissä, menot jaetaan sen mukaan miten kumpikin pääsee töistä palavereiden ym. suhteen, ei kaikki voi kaatua vain toisen niskaan.



Sama koski siivousta ym. kotitöitä. Ei voi olla niin, että jos molemmat käyvät töissä, vain toinen hoitaa kotityöt. Jne. Jne.



Eli ymmärtäisin niin, että ap kaipaisi mieheltään tukea ja tunnustusta siitä, miten paljon hän hoitaa asioita ja helpottaa näin miehen elämää. Kun ap palaa töihin, muuttuu miehenkin elämä radikaalisti. Pakkohan miehenkin on alkaa osallistua ja hoitaa osa kotitöistä, harrastuskuskauksista, kauppareissuista, läksyjen tarkastuksista. Ei niihin riitä enää yhden aika!

Kotiäiti, tuo yhteiskunnan elätti, ei saa valittaa. Vaan jos menet töihin, niin sinut tuomitaan lastesi hylkäämisestä ja omie urahimojesi asettamisesta lastesi edelle.

Suorastaan sadistisia. Itse olen vain kahden lapsen kotiäiti, ja tuntuu jo nyt että elämä on yhtä rumbaa. Tunnen myös että arvostuksen puute vie iloani äitiydestä ja lapsistani. En tiedä mistä se johtuu.. Ehkä se tunne on että kaikkeni annan, mutta kukaan ei sitä huomaa. Kumpa joku näkisi miten paljon näen vaivaa rakkaideni eteen. Huomaako kukaan ponnistuksiani? Teenkö turhaa työtä? Varmasti samoja mietintöjä, kuin jollain työntekijällä, joka ei ikinä saa kiitosta työstään.



Kyllähän sitä voisi varmasti ottaa chillimmin. Syöttää lapsille eineksiä, ja pistää dvd:n pyörimään. Käyttää kertakäyttöastioita ja antaa lasten kulkea likaisissa vaatteeissa tukka takkuisena. Antaa kotona villakoirien juosta ja lakanoiden haista. Muttakun ei vaan pysty siihen, vaikka välillä haluaisi pystyä.

"kummalliset vastaukset" kumpuaa siitä, että meillä on miehet, jotka osallistuu perheen elämään ja kotitöihin sekä osoittavat arvostusta ja antavat tunnustusta? Sehän on itsestään selvää, että niin pitää olla.



Se, joka ihmetteli mitä tsemppausta tai kannustusta tarvitaan.

Minusta apn mies yrittää viestittää ettei arvosta sitä kotonaoleilua. Mihin niitä lapsia tarvitaan niin kauhea määrä, alkaako nainen suorittaa äitiyttään. Mielestäni näissä kotirouva vingunnoissa usein toistuu, että mies on jotenkin tyytymätön tilanteeseen

T susinainen ilman suurta lapsilaumaa

lapset miehelle niin eikohan sen silmat avaudu lapsiperheen arjesta.

molemmat arvostavat toisen työpanosta yhteisen perheen hyväksi. Meillä on 5 lasta, vanhin täytti juuri 8, nuorin syntyi kesällä. Mun mies todellakin arvostaa kotiäitiyttäni ja siinä määrin on itsekin osallistunut lasten- ja kodinhoitoon ettei ole mitään epärealistisia kuvitelmia. Ja mä arvostan todella paljon sitä että miehen tekemä työ on mahdollistanut lastemme kotihoidon.

kun ison perheen äiti jaksaa huolehtia myös itsestään ja ulkonäöstään ja parisuhteestaan! Täällä kun kahden laspen ylipainoiset äidit on niin niin kuormitettuja ja väsyneitä, ettei jaksa eväänsä liikauttaa kun lapset saatu nukkumaan!!!!

Siitä tämä älämöly johtuu ja tietysti kateellisuus kun toinen SAA olla kotona

oli sitten kotiäiti tai työssäkäyvä äiti. Äitiydessä on paljon huolehdittavaa ja lapsissa huolenpitoa. Ei äitinä oleminen ole vain ruoan ja vaatteiden ja kodin antamista vaan paljon enemmän. Olipa lapsia sitten 1,2,5 tai 12 niin äitinä olo on vaativaa

Kerron vähän omasta arjestani kahden alle neljävuotiaan kanssa, oikein tulen hosimaan mehiläispesää!



Herään aamulla seiskan aikaan, yleensä hetken ennen lapsia että ehdin pestä kasvot ja hampaat, laittaa hiukset vaikka nutturalle ja juoda kahvin miehen kanssa ennen kuin tämä lähtee töihin. Kun lapset herää, teen heille aamupalan, siivoilen ja laitan päivän ruuan (eineksiä ei meillä syödä joten laittamista välillä on kun on kaikki salaatit yms. pöydässä). Sitten lähden heidän kanssaan ulos jossa ollaan kaksi tuntia, tai kaupungille jos on ostoksia tehtävänä tai kylään tai joku tulee meille kylään.



Sitten on ruoan vuoro, ja hetki leikkiä ja minä siivoan taas. Sitten lapset päikkäreille ja olen hetken omassa rauhassa. Yleensä venyttelen/jumppaan vähän, luen kirjaa, selailen nettiä ja teen valmiiksi välipalan. Lapset kun heräävät, askarrellaan/ulkoillaan/uidaan uimahallissa/käydään talleilla/käydään kaupassa koko perhe/kylässä jne.



Kahtena aamuna viikossa vien toisen kerhoon ja näinä päivinä tulee vaunureippailtua sellaiset kahdeksan kilometriä per päivä. Käydään myös perhekerhoissa silloin tällöin ja osallistutaan muskariin. Teen lasteni eteen kamalasti asioita, mutta ennen kaikkea olen läsnä. Otan myös aikaa itselleni, valokuvaan, käyn lenkillä ja jumpassa. Ja mieheni arvostaa kaikkea, mitä teen. Ensi kuussa hän vie minut taas kylpylään viikonlopuksi.



Päivät kyllä täyttyvät tekemisistä aivan eri tavalla kuin jos olisin töissä, jossa saan rauhassa olla tietokoneen ääressä 8h, mitä nyt käyn rauhassa syömässä ruuan ja rauhassa juomassa kahvin ;)

mitä vastauksia ap on saanut. Aivan käsittämätöntä schaissea jotkut suoltaa. :D No on aivan varmasti raskasta olla viiden lapsen kotiäiti, sehän nyt on sanomattakin selvää!



Yhdenkin kanssa on kädet täynnä ja kohta niitä on kaks. Ei siinä paljon velttoilulle jää tilaa, jos hoitaa ne kotiäidin hommansa kunnolla. (+ harrastaa, pitää huolta itsestään, parisuhteestaan ja ystävyyssuhteistaan).

Meillä on lapset 12, 11, 8, 3 ja 1v.2kk ja olen siis kotiäitinä. Mulla on paljon hommaa, kotityöt, ruoka, lasten koulut ja harrastukset, pienempien ulkoilut jne.jne. Mies ei tunnu tajuavan kuinka paljon tämä kaikki minulta vie, tähän päälle tietysti oma liikkuminen, itsestä huolehtiminen ja oma aika sekä miehen kanssa vietetty (iltaisin siis lasten mentyä nukkumaan on aikaa miehelle ja itsekseen lukea tai katsoa joku leffa) Aamulla herään 6.30-7.30 riippuen miten koulut alkaa, vien 8vuotiaani ja lähetän isommat, sitten kotiin laittamaan ruokaa, pyykit ym.ja sitten 10n jälkeen menen pienten kans ulos jollei ole kerhoilua ohjelmassa. Sitten otan koululaisia vastaan ja vietän heidän kanssa aikaa ja toki pikkuistenkin. Päivällisen jälkeen on harjoituksiin viemistä (8v.on vain yksi harrastusilta ja 11 ja 12 vuotiailla kahdet, onneksi ovat samassa ryhmässä!) Harrastusten aikana teen kauppaostokset ja ehkä hetken puistossa pienten kanssa. Illat menee läksyissä, kotihommia, tätä normaalia olemista ja 21.30 on talo hiljentynyt. :) Olen niin onnellinen lapsistani ja tästä elämästä ,mutta harmittaa kun mieheni mielestä minulla on aikaa, eikä ole haasteista tms.

11 ja 12 vuotiaat pitää viedä harrastuksiin? Tuon ikäiset osaa kyllä itsekkin mennä

huomaan kyllä, että aloitukseni selvästikin ärsyttää joitain, miksiköhän?

Niin, vien lapsia harrastuksiin, koska koen sen itselleni tärkeäksi. Matkaa on kuitenkin useampi kilometri ja koska lapsilla koulut ja omia kavereita niin tässä oiva tilaisuus viettää aikaa heidänkin kanssaan ja osoittaa, että on kiinnostunut lapsista ja heidän harrastuksistaan. Miksi en veisi jos minulla siihen kerran mahdollisuus? Ja yleensä teen kauppaostokset harrastusten aikana



ap

lähettää kouluun ja ottaa vastaan ja viedä harrastuksiin. Miksi tuon ikäisen kuuluu olla itsenäinen??

"Päivät kyllä täyttyvät tekemisistä aivan eri tavalla kuin jos olisin töissä, jossa saan rauhassa olla tietokoneen ääressä 8h, mitä nyt käyn rauhassa syömässä ruuan ja rauhassa juomassa kahvin ;)"



Työssäkäyvänä sinä heräisit huomattavasti ennen seiskaa jotta ehtisit laittaa itsesi valmiiksi ja juoda kupillisen kahvia ennenkuin herätät lapset. Sitten lasten hereille-maanittelua, aamupalaa, pukemista ja päiväkotiin viemistä.

Töissä + työmatka ehkä yhteensä 10 tuntia?

Kumpi on hakenut lapset ja kumpi käy kaupassa? Juoksetko päiväkotiin hakemaan lapset vai kauppaan?

Kotona viiden maissa? Lapsille ruokaa (lämmität eilistä tai einestä), pikkukakkonen, kylvyt ja melkeinpä heti iltasadut ja nukkumaan.

Sitten lasten nukahdettua vaatteet heille + itselle valmiiksi aamua varten, mieti mitä ruokaa huomiseksi.

Istutko sohvalle vai alatko pyykätä? Astianpesukonekin pitäisi tyhjentää ja taas täyttää. Asuntokin on siivoton. Ei voi imuroida kun lapset jo nukkuvat. Keräätkö lelut vai menetkö nukkumaan?

Entä itse suihkuun? Meniskö lenkille? Kello onkin klo 22.30...



tosiaankin töissä saa käydä rauhassa. Eri asia miten se siviilielämä siinä hoituu.

1) Mies kotona lasten kanssa, minä töissä.

2) Minä kotona lasten kanssa, mies töissä.

3) Molemmat töissä ja lapset hoidossa.



Pidän vaihtoehtoa yksi kaikista helpoimpana. Voi jättää kaikki kotiasiat ja lapsiin liittyvän miehen harteille ja lähteä yksin rauhassa töihin. Ilman lasten pukemista tai hoitoon viemistä.

tämän ketjun mukaan todelliselta painajaiselta. Onneksi saan olla kotona ihan rauhassa lasten kanssa. Eipä käy kateeksi työssäkäyviä äitejä.

Eihän ne edes ehdi olla lastensa kanssa tarpeeksi. Tämän ketjun ansiosta osaan arvostaa kotonaoloa vielä enemmän! :) Kiitos siis ja ap:lle tsemppiä, teet todella arvokasta "työtä" lastesi osallistuvana ja läsnäolevana äitinä!

Jospa lähtis herättelemään lapsia päiväunilta ja ruvettas askartelemaan ennen iltapäivän ulkoilua...