Tehtäiskö tänä jouluna niin, että me joilla on varaa

enkä usko, että kaikkia tarvitsevia tavoittavatkaan. Yleensä nuo keräyksissä saadut tavarat jaetaan kaupungeissa, maaseudulla on paljon tarvitsevia, jotka eivät mitään saa. Siksi vien itse sellaiselle jonka omalta kylältä tiedän. Ystävänä ystävälle enkä todellakaan halua loukata.

Lastenvaatteita annan myös pitkin vuotta omien lasten pieneksi jääneet kaikki.

Listatkaas ne sallitut auttamisen muodot vielä.

Ja kysynpä nyt vaan että mikä ihmeellinen häpeän poistaja se lahjakortti nyt sitten muka on? Että lahjakortteja ei ole häpeä ottaa vastaan mutta kassi joss aon luxustuotteita on?

Se ei kökötä oven ulkopuolella ja pistä jokaista ohikulkijaa silmään.

Oikeasti, miksi otat tämän noin aggressiivisesti itseesi? Idea auttamisestahan on oiva, kunhan mietitään, mikä olisi vähiten nolo lahjan saajalle. Köyhyys kun ei OIKEASTI ole kenellekään ylpeydenaihe, ja joku anonyymi lahja panee väistämättä saajan miettimään, ketka kaikki tietävät, miten persaukinen hän onkaan...

-43-

jonkun sukulaisen tuoma? Koko naapurusto arvaa että se on köyhäinapu joltain toiselta naapurilta?



En tarkoita että köyhyys olisi ylpeyden aihe mutta se että jos sitä auttamista pitää nyt miettiä siltä kannalta ettei vaan loukkaa toista millään tavalla niin sehän ei onnistu.



Et voi siis näemmä loukkaamatta auttaa vaikka sitä naapurin köyhää mummoa koska kassia ei voi ostaa ja en edelleenkään ymmärrä miten se lahjakortti poistaisi sen ajatuksen mummolta että joku on tajunnut hänen olevan köyhä.



Ihan sama ajatus siitä tulee jos on tullakseen.

jonkun sukulaisen tuoma? Koko naapurusto arvaa että se on köyhäinapu joltain toiselta naapurilta? En tarkoita että köyhyys olisi ylpeyden aihe mutta se että jos sitä auttamista pitää nyt miettiä siltä kannalta ettei vaan loukkaa toista millään tavalla niin sehän ei onnistu. Et voi siis näemmä loukkaamatta auttaa vaikka sitä naapurin köyhää mummoa koska kassia ei voi ostaa ja en edelleenkään ymmärrä miten se lahjakortti poistaisi sen ajatuksen mummolta että joku on tajunnut hänen olevan köyhä. Ihan sama ajatus siitä tulee jos on tullakseen.

en ymmärrä oikeasti sinua. Jos tässä on aika pätevästi perusteltu, että hienovaraisinta olisi antaa lahjakortti, niin mikä mättää? Koetko jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen, että ajatustasi ruokakassista jalostetaan ihan ystävällisessä mielessä eteenpäin, jotta se olisi MAHDOLLISIMMAN mieluisa lahjan saajalle?

Totta kai sitä auttamista pitää AINA miettiä siltä kantilta, että mikä olisi saajalle mieluisinta ja tuottaisi mahdollisimman paljon iloa ja hyötyä! Eikä nolostuta tai nöyryytä. Mitäpä MUUTAKAAN siinä pitäisi ottaa huomioon!

Sinä et selvästikään ole auttamassa ketään?



Jos olet, osta niitä lahjakortteja ja jaa postilaatikoihin. Ostavat sitten mitä haluavat, laita vaikka suoraan rahaa kuoreen ettei vaan tarvitse käydä siellä SINUN valitsemassasi kaupassa.



Itse ostan ruokakasseja ja lapsille lahjat. Saattaa olla tosin että en vie tavaroita muovikassissa ja ajattelinkin ennemmin laittaa tavarat isoon koriin ja rusetin ympärille.



Olen sitten mielestäsi itsekäs paska joka ei tunne empatiaa köyhempää kohtaan koska haluan valita itse mitä koriin laitan.



Vierasta pelkän rahan antamista ja lahjakorttihan on juuri sellainen, pelkkää rahaa jonka toinen voi kuluttaa mihin haluaa. En halua ottaa sitä riskiä että hän kuluttaa sen johonkin täysin turhaan vaan haluan varmistaa itse että korissa/kassissa on elintarvikkeita joista hyötyy koko perhe, myös ne lapset. Varmistaa että saavat joulutorttuja, glögiä, riisipuuroa, hilloja ja paljon muita jouluun kuuluvia herkkuja. Ja tietysti ne lasten lahjat.



Paha minä, kylläpä olenkin itsekäs!



Tee sinä tavallasi niin minä teen tavallani. Tosin et taida olla auttamassa oikeasti ketään, kunhan jankutat.

kuulkaas niin on, että minä en ainakaan uskaltaisi syöödä mitään ruokia, mista en tietäisi, että mistä ne ovat peräisin. Kerran yhtenä jouluna, joku oli tiputtanut tikkarin postiluukustani. Varmaan hyvällä tarkoituksella, mutta minä heitin sen roskiin. Toisella kerralla eräs mies pysaytti minut kadulla ja halusi myydä itse tekemiään keksejä. Ostin keskit, mutta heitin roskiin,koska en mitenkään voinut tietää millaisissa oloissa ne oli tehty. Kaikkia hulluja kun on aina liikkeellä, niin en todellakaan ota riskejä sen suhteen mitä syön. Eli minäkin siis kannatan sitä lahjakorttia!

Sotainvaliideille kaikki tuki! :D

ja molemmat olisi tarvinut apua jo muutama vuosi sitten. Enää perheistä on jäljellä väsyneet rippeet.



Toisesta mies kuoli ja vaimo jäi yksin velkojen ja monen pienen lapsen kanssa. - Nykyään pankki on pakkolunastanut kodin ja lapset ovat jo aikuisia.



Toisessa vaimo sairastui, mies lähti hoitolaan ja lapsen sijoitettiin kuka minnekin. - Tämä perhe on niin rikki kuin vain voi. En edes tietäisi kuka sitä kuorintaa eniten tarvitsisi ja mistä laitoksesta hänet löytäisin.



Kummassakaan perheessä ei olisi tehty mitään kirjalla, elokuvalla, KALLIILLA shamppoilla tai muulla kosmetiikalla. Näillä naisilla ei ollut todellakaan varaa edes meikkeihin, saati sitten olisi sitä rahaa sellaisiin laittanutkaan vaikka olisi ollutkin.



Minusta tuollainen olisi myös inhottavaa. Miksi ette laittaisi kuoreen 100€ rahaa? Voin köyhänä sanoa että tuosta olisi 100 kertaa enemmän hyötyä eikä olisi edes nolo.



T. Köyhä joka tuollaisen lahjan saatuaan ihmettelisi miksi joku on hassanut niin paljon RAHAA tuollaiseen turhuuteen! Miksi ei anna rahana jos kerran haluaa auttaa? Ruoka olisi hyvä muuten mutta miten ajattelitte varmistaa sen ettei kassi katoa jonku puliukon matkaan jos jätätte sen esim. tämän kerrostalon portaikkoon? Itse en myöskään uskaltaisi syödä oven taakse nimettömänä jätettyä ruokaa, en todellakaan!

Vaikken ole aikasemmin vastannut.



Ruokakassilla nimenoman välttää sen lahjan väärinkäytön, kuten joku jo mainitsi alkoholistit.



Minulla on itsellä suvussa masentunut lääkkeiden ja luult. alkoholin väärinkäyttäjä, mutt sitä ei monikaan ulkopuolinen tiedä. Rahaa ei tämä nainen ole ikinä osannutkaan käsitellä, ja niinpä taidan taas antaa ruokakassin (-korin) lahjaksi.



Ap:n idea on loistava, olen itse ollut todell köyhä ja oisin varmaan itkenyt kiitollisuudesta jos joku olisi tuonut ruokaa Siwan kassissa oven taakse.

taalla meilla pain on ottaa 'kummiperhe' joulun alla. Jonkun yhdeistyksen kautta luokka saa listan minka ikaisia/kokoisia henkiloita perheessa on. Voivat myos saada toivalistan missa on esim. toiveena talvi saappaat kokoa 28, toppatakki kokoa 98cm, jne. Myos aikuisille ostetaan tarpeen mukaan.Lapset usein lukiolaiset keraavat lahjat kasaan ja ne toimitetaan jouluna perheelle. Myos ruokatarvikkeita ja hygienia tuotteita pakataan mukaan. Oppilaat ovat joka vuosi innoissaan lahjan keraamisesta. Kanadassa asutaan.

jos tuollaisen paketin/pussin saisin.



Itse olemme ostaneet vähävaraisen perheen lapselle HÄNEN TOIVOMANSA lahjan, johon perheellä itsellä ei ollut varaa (tyylin tietynlaiset kengät, lego tms.). Tämä ehdotettu itse varovasti perheelle.

Voi olla, että se perhe ei tykkää joulutortuista, hilloista tai glögistä. Voi olla, että ne menevät suoraan roskiin. Se, että tortut kuuluvat sinun jouluusi, ei tarkoita että kaikki niistä tykkäävät.

Olen sitten mielestäsi itsekäs paska joka ei tunne empatiaa köyhempää kohtaan koska haluan valita itse mitä koriin laitan.

elintarvikkeita joista hyötyy koko perhe, myös ne lapset. Varmistaa että saavat joulutorttuja, glögiä, riisipuuroa, hilloja ja paljon muita jouluun kuuluvia herkkuja. Ja tietysti ne lasten lahjat.

ettei kaikki tykkää tortuista. Voi voi ja lämmin leipä.

ettei kaikki tykkää tortuista. Voi voi ja lämmin leipä.

toteutustapoja on monia. Kirkon diakoniatyöntekijän kautta onnistuu hyvin. Itse olen käyttänyt sitä, eli he kertoo minkä kokoinen perhe ja esim. lasten koot ja lasten joululahjatoiveita ja sitten vievät kaiken perheelle. Antaja ja saaja pysyy anonyyminä ja todennäköisesti perhe saa sen tyyppistä, mistä tykkää. Hope -yhdistyksen kautta varmaan voisi myös toteuttaa. Tai jos alueelle on ruokajakelua, niin ehkä siellä työntekijät osaisivat sanoa jonkun perheen, jolle voisivat antaa ylimääräisen paketin.



Yritetään edes auttaa.



Ja tällaisten "luksusruokakorien" antaminen joululahjakasi on ihan tavallista ei-köyhissäkin piireissä, työnantajien toimesta tai kaveripiirissä, kun ei haluta mitään säilytettävää tavaraa antaa. En ymmärrä miten sellaisesta voisi loukkaantua. Sen ymmärrän, ettei nimetöntä, ovelle jätettyä ehkä uskalla syödä.



Jos joku mulle toisi ruokakassin, niin kyllä mä sen vastaan ottaisin ja kaiken käyttäisin vaikkei olisikaan mun lempiruokia ja vaikka ehkä ihmettelisin miksi mulle tuo kun tullaan toimeen varsin hyvin. Mutta ehkä mä olen vaan sellainen nöyrä ja pihi :-)

50 tai sadan euron S-ryhmän tms. lahjakortti kuoreen, saatekirjeeksi "arvoimme kaikkien Kotikadun s- tai k-marketin kävijöiden kesken lahjakortin".



Ketään ei nöyryytetty, köyhä saa apua diskreetisti. Taidanpa toteuttaa tämän.

Koska jos saa vain paketin oven taakse, niin siitä jää kova miettiminen, kelle on kiitoksen velassa. Itse arvelisin kahden tuttavaperheen väliltä (itse hyvin pienituloinen ja he varakkaita), että ovat tahtoneet auttaa, mutta ilman kiusallisuutta almu-tunteesta. Mutta tuossa tapauksessa almu-tunne korostuisi, koska joutuisi pohtimaan ja kyselemään asiaa kaikilta mahdollisilta tutuilta.



Tuntuisi ikävältä saada lahja ilman että siitä voi kiittää antajaa ja siksi yrittäisin kuitenkin itse selvittää antajan.



t:opiskeleva äiti, joka on saanut paljon toisten vanhoja tavaroita, esim verhot, kahvinkeittimen, lastenrattaat ja television, eikä ole ongelmaa kun on saanut kiittää lahjasta

Minä olen joskus n. 6 v. sitten, kun joku pyysi täällä palstalla rahaa, niin sopinut treffit puistoon ja vienyt ruokakassin kolmen lapsen yksinhuoltajalle. En oikeastaan välitä, oliko tarve oikea, mutta paikalle saapui nuorehko nainen kolmen lapsen kanssa ja vei kassin ruokaa mukanaan. Tästä on vieläkin hyvä mieli, vaikka aikaa onkin kulunut. Voisin tehdä teon uudelleenkin, vaikka keskituloinen olenkin.

Koska jos saa vain paketin oven taakse, niin siitä jää kova miettiminen, kelle on kiitoksen velassa. Itse arvelisin kahden tuttavaperheen väliltä (itse hyvin pienituloinen ja he varakkaita), että ovat tahtoneet auttaa, mutta ilman kiusallisuutta almu-tunteesta. Mutta tuossa tapauksessa almu-tunne korostuisi, koska joutuisi pohtimaan ja kyselemään asiaa kaikilta mahdollisilta tutuilta.

Tuntuisi ikävältä saada lahja ilman että siitä voi kiittää antajaa ja siksi yrittäisin kuitenkin itse selvittää antajan.

t:opiskeleva äiti, joka on saanut paljon toisten vanhoja tavaroita, esim verhot, kahvinkeittimen, lastenrattaat ja television, eikä ole ongelmaa kun on saanut kiittää lahjasta

Minusta ruokakassi itsessään olisi iha toimiva, antavathan ihmiset muutoinkin toisilleen lahjaksi ruokakoreja tms. Mutta ehkä en itsekään söisi, jos täysin tuntematon tuokakassi ilmestyisi oven taakse. Taas antajan nimi pelastaisi kaiken.

Jos kuitenkin haluaa antaa kassin täysin nimettömän, niin ehkä olisi parasta tehdä niin, että laittaa vain tuotteita, jotka ovat kaupan tiiviissä pakkauksessa. Tällä pienentäisi paljon riskiä, että toinen laittaakin hyvällä tarkoitetun lahjan roskiin (plus harmittelee mielessään joulun ajan, sitä miten laittoikaan hyvää ruokaa roskikseen vain ei tiennyt mistä se on peräisin ja millä tarkoituksella).

Aika epätodennäköistä toki, että kukaan toista kotiinsa myrkyttäisi. Mutta riittävän hyvin olen aikanaan kuunnellut äitini varoitukset juomien ja ruokien vartioimatta jättämisestä, etten voisi huolettomin mielin syödä esimerkiksi nimettömästi jätettyjä itsetehtyjä pullapoikia ja hilloja kuin antajan tietäen söisin samat hyvällä mielellä.