WOT-pelilleski

Ja että miehen pelaaminen on ONGELMA tuossa perheessä. Se on se juttu.

ON-GEL-MA. Get it?

Väärinpäin.

Selvästi kaikki on hyvin jos molemmat osapuolet harrastaa samaa asiaa.

Ongelma on siis AP:n pelaamattomuus, ei miehen pelaaminen.

Ei alkoholistillakaan ole juomisen kanssa ongelmaa, vaan niillä kaikilla juomattomilla läheisillä. Tässäpä ratkaisu kaikkiin ongelmiin!

Ehkä sillä in oikeasti ongelma, mutta siihen pitäisi miehen hakea apua. Mä ymmärrän silloin tällöin pelaamisen, pelaan itsekin joskus lasten kanssa vanhaa Nintendoa, mutta jokapäiväistä pelaamista en katselisi.

Meillä on molemmat sekä isä että äiti nörttejä ja peliharrastajia joten meilläkin lapset myös pelaavat paljon. En ymmärrä, miksi sitä pidetään jotenkin kauheana että pelaa tietokoneella, jos ei sitten ikäkaudelleen sopimattomia pelaa? Peleissä oppii ongelmanratkaisua, englannin kieltä, reagointinopeutta - ne on oikeasti ihan kehittävää tekemistä.



Mutta siitä kyllä pitäisi saada sovittua että myös mies hoitaa osansa pakollisista kotitöistä, vaikka mieli tekisikin sekin aika pelata.

Ehkä sillä in oikeasti ongelma, mutta siihen pitäisi miehen hakea apua. Mä ymmärrän silloin tällöin pelaamisen, pelaan itsekin joskus lasten kanssa vanhaa Nintendoa, mutta jokapäiväistä pelaamista en katselisi.

mikähän kauhea ongelma minulla on? Ja joskus kun on tullut uusi kiinnostava peli menee tuntikausia joka ilta arkisin ja viikonloppuna aamusta iltaan pakollisia koti- ja lastenhoitoasioista lukuun ottamatta.

En koe asiaa mitenkään ongelmaksi. Minusta vaan joskus virtuaalimaailma ja sen tapahtumat on mielenkiintoisempia kuin istua möllöttää sohvalla telkkarin edessä tai kirja kädessä se aika. Hassua kyllä, jos tosiaan vaikka lukisi kirjaa olohuoneessa, harva valittaisi että eek, kauhea addiktio ja ongelma, siihen täytyy saada apua, vaikka kirjoissakin on kyse ihan samasta asiasta, uppoutumisesta toisenlaiseen maailmaan viihteen takia.

t. 3

en itse pelaa, koska vietän muutenkin liikaa aikaa koneella töissä enkä usko että niskani kestäisi koneella oloa vapaa-aikana. Poikani pelaa ja minusta on aivan ihanaa katsella. Joskus jopa pyydän häntä pelaamaan sitä, joo säälittävää. Ei hän kuitenkaan saa pelata määrättömästi.

Eiköhän silloin ole jotain oikeasti vialla jos parisuhteen toista osapuolta asia häiritsee? Johan tuossa joku mainitsikin, että lastenhoito ja kotihommat on "pakollisia". Minusta nuo hommat ovat elämistä. Sääli jos ne tuntuvat pakolta.

Eiköhän silloin ole jotain oikeasti vialla jos parisuhteen toista osapuolta asia häiritsee? Johan tuossa joku mainitsikin, että lastenhoito ja kotihommat on "pakollisia". Minusta nuo hommat ovat elämistä. Sääli jos ne tuntuvat pakolta.

perheelle ei jää yhtään aikaa (muuta kuin pelaamista) niin minusta siinä on ongelma.

t.2

Ehkä sillä in oikeasti ongelma, mutta siihen pitäisi miehen hakea apua. Mä ymmärrän silloin tällöin pelaamisen, pelaan itsekin joskus lasten kanssa vanhaa Nintendoa, mutta jokapäiväistä pelaamista en katselisi.

mikähän kauhea ongelma minulla on? Ja joskus kun on tullut uusi kiinnostava peli menee tuntikausia joka ilta arkisin ja viikonloppuna aamusta iltaan pakollisia koti- ja lastenhoitoasioista lukuun ottamatta. En koe asiaa mitenkään ongelmaksi. Minusta vaan joskus virtuaalimaailma ja sen tapahtumat on mielenkiintoisempia kuin istua möllöttää sohvalla telkkarin edessä tai kirja kädessä se aika. Hassua kyllä, jos tosiaan vaikka lukisi kirjaa olohuoneessa, harva valittaisi että eek, kauhea addiktio ja ongelma, siihen täytyy saada apua, vaikka kirjoissakin on kyse ihan samasta asiasta, uppoutumisesta toisenlaiseen maailmaan viihteen takia. t. 3

minun mieheni on myös pelinörtti ja joskus ärsyttää kun joku uusi peli on hankittu ja siihen menee tuntikausia.



peli vie helposti mennessään. ihankuin alkoholi, uhkapeli, syöminen, liikunta tms harrastus.



minun mielestäni pitää keskustella asiasta perheen kesken jos ajankäytöstä tulee ongelma. joka perheessä on joka päivä pakollisia kotitöitä jotka on vaan tehtävä ja jos joku laistaa niin joku toinen ei. vaikka niinkin pieni asia kuin astiakoneen tyhjentäminen, kyllä se riipii jos joutuu joka päivä tekemään toisen puolesta vaikka ajantuhlari on luvannut!



jos pelaamista tms toimintaa ei pysty lopettamaan niin kyseessä on addiktio ja siihen olisi hankittava asiantuntevaa apua.



balanssia asiaan! pelaamista ei voi kieltää, se on harrastus siinä kuin muutkin (ihmeellisetkin) asiat mutta se ei saa olla syy miksi luistella kotihommista tai parisuhteesta tai vanhemmuudesta.



ja IMHO sotapelit ei ole pienten lasten pelejä ollenkaan!

Joo, minä (mies) pelaan myös WOT:ia (tankkeja jo tier 10 -tasolta). Myönnän, että arki-iltoisin pelaan n. 1-2 h ja viikonloppuisin ehkä 2 -3 h/pv.



Peli on kieltämättä koukuttava ja siinä saa ostettua parempia tankkeja, kun pelaa varsinkin premium-jäsenenä.



Mutta tuohonkin kyllästyy ja peliaika vähenee. Kuten joku sanoi myös television katselu ja kirjan lukeminen on ihan samanlaista ajankulua. Olet kuitenkin oikeassa jos pelaaminen alkaa viemään kaikki vapaa-ajat.



Nämä pelijutut on vaikeita asioita, on meilläkin niistä riidelty. Se on yksi ajanviettotapa.

Tässä on taas hyvin perinteinen tilanne jossa suhteen nainen on niin järkyttävän tylsää seuraa että vapaa-ajan sisältö löytyy miehelle muualta. "ei ole enää yhteisiä puuhia..". Mitähän nämä olisivat sinun mielestäsi, jonkun tanssii tähiten kanssa tuijottaminen telkkarista, samalla voi hiljaa seurata perseesi leviämistä ja yleistä katkeroitunustasi.

Kyllä WOT voittaa peruspanon koska vaan!

Miestä ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen. Tuttua varmasti jollekin muullekin kuin minulle? Mutta mitä tehdä kun hän houkuttelee lasta mukaan pelaamaan? Aina on ollut muka sitä mieltä että lasten ei kuulu a) pelata sotapelejä b) istua tietokoneen ääressä tuntikausia. Mutta kuinkas kävikään kun hän itse innostui world of tanks pelistä... Pojalle on jo ostettu koneeseen jos vaikka mitä kilkettä että olisi helpompi pelata "isin kanssa yhdessä" (istuvat siis eri huoneissa pelaamassa kumpikin omalla koneellaan).

Mies itse on ollut peliaddikti 90-luvun puolesta välistä lähtien. On ollut erilaisia kausia: milloin on pelattu jääkiekkopeliä, milloin nettipokeria, milloin mitäkin. Koko ajan on kuitenkin ollut joku pelivimma päällä. Muistelin juuri seurustelumme alkuaikoja - sinänsä ihan hauskaa aikaa ei siinä mitään - hälytyskellojen olisi kyllä pitänyt soida, kun en pystynyt öisin nukkumaan miehen pelaamisen takia. Pienessä asunnossa ei ollut mahdollisuutta mennä toisaalle nukkumaan, joten kuljin pitkät ajat zombina töissä.

Tähän asti pelaaminen on tosin ollut "vain" omaa ajanvietettä, mutta nuyt on alkanut pelottaa kun koululaista houkutellaan oman isän toimesta mukaan pelimaailmaan. Mukaan on ensi kertaa tullut myös muiden pelaajien kanssa juttelu pelaamisen aikana. Yritän kovasti ymmärtää tämän harrastuksena, mutta onko se enää harrastus jos pelin ääressä istutaan kaiket illat arkena ja aamusta iltaan viikonloppuisin? Luojan kiitos sentään työnsä hoitaa - ainakin vielä toistaiseksi.

Väkisinkin hatuttaa kun yhteisiä juttuja ei ole enää juurikaan ja suurin osa arkiaskareista kaatuu sen ainoan niskaan joka ei kuulu "komppaniaan". Olen niin hemmetin kyllästynyt olemaan huoltojoukoissa että kohta alan kirkua! Pahinta koko hommassa oikeastaan on se, että meillä ei voi puhua koko asiasta. Riita alkaa siitä paikasta jos mainitsen puolella sanallakaan mitään hänen "harrastuksestaan". Addikti ei tunnusta olevansa addikti.

Monesti, kun olen katsonut hänen löhöämistään tietokonetuolissa tunnista toiseen, olen ajatellut millaista elämä olisi yksinhuoltajana. Kovin kauaa en enää jaksa tällaista puolielämää.

Jos lapsikin viihtyy? Rupea sinäkin pelaamaan

Meillä on molemmat sekä isä että äiti nörttejä ja peliharrastajia joten meilläkin lapset myös pelaavat paljon. En ymmärrä, miksi sitä pidetään jotenkin kauheana että pelaa tietokoneella, jos ei sitten ikäkaudelleen sopimattomia pelaa? Peleissä oppii ongelmanratkaisua, englannin kieltä, reagointinopeutta - ne on oikeasti ihan kehittävää tekemistä.

Mutta siitä kyllä pitäisi saada sovittua että myös mies hoitaa osansa pakollisista kotitöistä, vaikka mieli tekisikin sekin aika pelata.

Niin, teillä on MOLEMMAT pelaajia, mutta et vissiin ymmärtänyt ap:n selkeää kirjoitusta, kun hän kyllä selvästi sanoi että hän itse EI pelaa. Ja että miehen pelaaminen on ONGELMA tuossa perheessä. Se on se juttu.

ON-GEL-MA. Get it?

Ongelma on AP:n ei miehen. Jos lapsetkin pitävät niin AP on yksin syyllinen tilanteeseen. MIksi miehen pitäisi muuttaa elämäänsä mistä pitää ja näköjään lapsetkin pitävät? Koska nainen niin sanoo? Onko nainen joku ylipäällikkö joka määrää mitä mies ja lapset saa tehdä?

minun mieheni on myös pelinörtti ja joskus ärsyttää kun joku uusi peli on hankittu ja siihen menee tuntikausia.

peli vie helposti mennessään. ihankuin alkoholi, uhkapeli, syöminen, liikunta tms harrastus.

minun mielestäni pitää keskustella asiasta perheen kesken jos ajankäytöstä tulee ongelma. joka perheessä on joka päivä pakollisia kotitöitä jotka on vaan tehtävä ja jos joku laistaa niin joku toinen ei. vaikka niinkin pieni asia kuin astiakoneen tyhjentäminen, kyllä se riipii jos joutuu joka päivä tekemään toisen puolesta vaikka ajantuhlari on luvannut!

jos pelaamista tms toimintaa ei pysty lopettamaan niin kyseessä on addiktio ja siihen olisi hankittava asiantuntevaa apua.

balanssia asiaan! pelaamista ei voi kieltää, se on harrastus siinä kuin muutkin (ihmeellisetkin) asiat mutta se ei saa olla syy miksi luistella kotihommista tai parisuhteesta tai vanhemmuudesta.

ja IMHO sotapelit ei ole pienten lasten pelejä ollenkaan!

Mitä kotitöitä teillä on joka päivä? Jos lapset ovat jo sen ikäisiä että voivat pelata niin ei heitäkään tarvitse holhota.

Siivota ei tarvitse kuin kerran viikossa. Ruokaa tehdä kerran kahdessa viikossa. Pyykkiä pestä kerran viikossa. Mitä te teett JOKA päivä?

Eiköhän silloin ole jotain oikeasti vialla jos parisuhteen toista osapuolta asia häiritsee? Johan tuossa joku mainitsikin, että lastenhoito ja kotihommat on "pakollisia". Minusta nuo hommat ovat elämistä. Sääli jos ne tuntuvat pakolta.

ovat pakollista paskaa. Mutta järkevä ihminen toimii niin että ne ovat minimissään. Ei hanki tavaraa, pieni asunto jne.

Muistakaa sextailla välillä ja sitten takasin w.o.t in ääreen = )

Terveisin : Hotten Tatti 

[quote author="Vierailija" time="18.10.2012 klo 18:39"]

Eiköhän silloin ole jotain oikeasti vialla jos parisuhteen toista osapuolta asia häiritsee? Johan tuossa joku mainitsikin, että lastenhoito ja kotihommat on "pakollisia". Minusta nuo hommat ovat elämistä. Sääli jos ne tuntuvat pakolta.

ovat pakollista paskaa. Mutta järkevä ihminen toimii niin että ne ovat minimissään. Ei hanki tavaraa, pieni asunto jne.

Hei mä tiedän: sinulla on pieni asunto ja tavarat vähissä. Palkka ei riitä enempään mutta ei hätää: väität että järkevä ihminen tekee JUURI kuten sinä teet ja muut ovat tyhmiä!

Tsemppiä vaan sinne pieneen asuntoon.

Ja että miehen pelaaminen on ONGELMA tuossa perheessä. Se on se juttu.

ON-GEL-MA. Get it?

Selvästi kaikki on hyvin jos molemmat osapuolet harrastaa samaa asiaa.

Ongelma on siis AP:n pelaamattomuus, ei miehen pelaaminen.

Meillä on molemmat sekä isä että äiti nörttejä ja peliharrastajia joten meilläkin lapset myös pelaavat paljon. En ymmärrä, miksi sitä pidetään jotenkin kauheana että pelaa tietokoneella, jos ei sitten ikäkaudelleen sopimattomia pelaa? Peleissä oppii ongelmanratkaisua, englannin kieltä, reagointinopeutta - ne on oikeasti ihan kehittävää tekemistä.

Mutta siitä kyllä pitäisi saada sovittua että myös mies hoitaa osansa pakollisista kotitöistä, vaikka mieli tekisikin sekin aika pelata.

Niin, teillä on MOLEMMAT pelaajia, mutta et vissiin ymmärtänyt ap:n selkeää kirjoitusta, kun hän kyllä selvästi sanoi että hän itse EI pelaa. Ja että miehen pelaaminen on ONGELMA tuossa perheessä. Se on se juttu.

ON-GEL-MA. Get it?