Passaatteko ja palveletteko miehiänne?

kun saan käydä töissä eikä mies ole kuin yksi lapsista jonka elämisen jäljet mun pitää siivota. Emme ole toistemme palvelijoita.

sitten keskityn muihin hommiin, me ollaan ihan molemmat kohteliaita toisillemme ja avataan ovia ja kannetaan kauppakasseja. Meillä se ostaa mitä tarvitaan jolla sattuu olemaan sillä hetkellä rahaa. Mekin puhutaan toisillemme kauniisti ja kehutaan toisiamme. Vuorotellen nukutaan pitkiä aamuja. Ollaanko me miehen kanssa molemmat kotirouvia 50-luvulta?

Tämä on juuri selaista elämää, jota haluankin. Olemme tyytyväisiä koko perhe.

hemmottelee minua. Tekee arkisin ruuan jos on ennen minua kotona, vie ja hakee jos tarvitsen kyydin enkä halua ajaa itse, kantaa aina kassit kun ollaan kaupoilla, keittää kahvit omatoimisesti jne jne.



Olen lähdössä huomenna reissuun ja mies puolestaan palaamassa omilta reissuiltaan - olen siivonnut talon ja tehnyt hänelle parin päivän ruuat valmiiksi ettei tarvitse ruveta hosumaan rankan viikon jälkeen. Toisaalta hän hakee minut kentältä kun palaan ja tiedän että viikonlopun ruuat on siinä vaiheessa hankittu ja valmisteltu.



Meidän kummankin itsetunto kestää tuon toisen hemmottelun ja pienen passaamisenkin, ei tarvitse päteä eikä machoilla...

Pidättekö huolta ulkonäöstä nimenomaan miestä ajatellen? Tunnustan kyllä meikkaavani, pukeutuvani ja kampaavani hiukset nätisti ollakseni viehättävän näköinen miehen silmissä.



Olemme ajautuneet jotenkin itsestään aika vanhahtaviin mies-nais -rooleihin ja tämä tuntuu sopivalta! ap

maailmalla. Mekin palvelemme toisiamme. Mieheni on vähän tökerö siisteysasioissa mutta omasta mielestään ei:)



Mulle tankataan auto aina valmiiksi ja jos mahdollista minä ajan ykkösautolla ja mies kakkosautolla. Suukkaamme joka aamu!



Säälin niitä, jotka ei opi vanhanakaan elämään!

Siivoan kodin, laitan ruuat, leivon, silitän. Käyn toki myös töissä ja huolehdin harrastuksista.



Mies taas hoitaa pihahommat (toki minäkin esim. kasvit), remontit, kaupassa käynnin (jota inhoan yli kaiken), renkaiden ja öljyjen vaihdot, asioinnit.



Tiedän, että moni kuvittelee, että tässä olisi joku tasa-arvoasia vinksallaan, mutta vakuutan, että kunnioitamme ja rakastamme toisiamme kovasti. Emmekä esim. koskaan riitele.



Lapsenkaan vuoksi ei pidä olla epäilijöiden huolissaan. Hän tekee kyllä kaikenlaisia kotitöitä:)

Pidättekö huolta ulkonäöstä nimenomaan miestä ajatellen? Tunnustan kyllä meikkaavani, pukeutuvani ja kampaavani hiukset nätisti ollakseni viehättävän näköinen miehen silmissä. Olemme ajautuneet jotenkin itsestään aika vanhahtaviin mies-nais -rooleihin ja tämä tuntuu sopivalta! ap

vaan koska itse nautin siitä että näytän hyvältä - toki myös työ vaatii sitä. Lisäbonuksena mies saa huolitellun vaimon ja muistaa joka päivä kehua ja ihailla (ja sehän taas heijastuu hyväntuullisena vaimona häneen takaisin.....). Mukava kierre:)

naisten hurjan urakiidon ja kotoa pakenemisen jälkeen ollaan vastareaktiona palailemassa pikkuhiljaa taas perinteisempiin perhemalleihin.



Ei ole enää häpeä olla vain kotona Pikkurouvana ja valmistella ruokaa työssä käyvälle miehelle ja siinä sivussa askarrella jaharrastaa kaikkea mukavaa. Kotiin jäämisen mahdollisuuson etuoikeus, johonkaikki eivät edes pysty rahallisesti.



Jos molemat käyvät töissä, tuo passaainen on varmaan tasapuolisempaa.

joten en vastaa kodinhoidosta yksin.



Joskus kyllä passaan, mutta mieskin passaa sitten välillä vuorostaan mua.



Tuossa ap:n tarkoittamassa mielessä en passaa. Minusta tuollainen voi toimia silloin, jos vaimo on pelkästään kotona ja lapset on jo isoja. Jos kumpikin on työelämässä, niin ei oikein toimi, että toinen hoitaisi kotona ihan kaiken ja toinen vaan istuisi sohvalla.

että joku pyykin kaappiin viikkaaminen, ruuan laittaminen tai imuroiminen olisi passausta. Ne ovat kotitöitä, jotka pääasiallisesti ovat mun vastuulla. Miehen vastuulla on sitten vaikkapa lämmittäminen ja puiden pilkkominen, sitä se tuolla tälläkin hetkellä tekee. Voin mäkin joskus lämmittää ja vaikka sahata puita, mutta pääsääntöisesti se on miehen vastuualue.



Mutta vastauksena kysymykseen, kyllä meillä passataan puolin ja toisin, mun mielestä se on ihan normaalia perhe-elämää.

mies passaa minua ja lapsia, vieläpä oikein mielellään. Olemme hänelle niin arvokkaita että on valmis mihin tahansa jotta meillä olisi asiat hyvin.

Pitkään häpesin sitä, mutta meillä ollaan onnellisia näin "vanhanaikaisina", joten eipä se kellekään kuulu miten meidän kotielämä on järjestytty.



Käytännössä mies siis käy kokoaikatöissä, minä opiskelen ja teen osa-aikatöitä tarpeen mukaan. Ruuat laitan pääsääntöisesti minä, joskus kokataan yhdessä. Mies tarjoaa apuaan tai auttaa pyydettäessä. Minä vastaan pyykkihuollosta ja päivittäisistä siisteyshommista (pedin petaaminen, tiskaaminen jne.), isommat siivousurakat hoidetaan yhdessä.



Mies on vastapainoksi minun antanut opiskella pitkään ja muutenkin tukee kaikessa mitä teen vaikka en urakeskeinen olekaan. On toiminut meillä. Monet kauhistelevat mitä teen sitten jos ero tulee, mutta miksen pärjäisi silloin kun olen itsekseni pärjännyt ennen miestäkin?

passaan, en aina. Mutta ap:n viestissä on hyvä pointti: parisuhteessa pitää kohdella toista niinkuin haluaa itseään kohdeltavan. Plus, jos kohtelee toista arvostavasti, se toinen tosiaan tuntuu arvokkaalta. Jos taas niinkuin roskasäkkiä, kohta alkaa uskoakin, että se on pelkkä roskasäkki. Rakkaus on tekoja, tekoja

ja tekoja

Laitan aina esille mieheni alusvaatteet, sukat sekä matkapaidan työmatkan ajaksi. Työssä käyttää virkapukua ja viikkaan valmiiksi mukaan valkoisen kauluspaidan.



Itse hän kyllä laittaa vaatteet pyykkikoriin.



Valmistan ateriat, ja kun hän välillä menee aamuvuoroon niin herään aikaisin aamulla valmistamaan aamiaisen, vaikka työhön heräisin myöhemmin. Ei ole kuitenkaan joka päivästä hänen aamiaisensa valmistus.



Laitan pöytään kaikki mitä hän tarvitsee, ja itse kyllä palauttaa astiat tiskipöydälle, esihuuhteleekin.



Vien roskat, haen postin samalla.



Mieheni on lapsuudessaan ja nuoruudessaan passannut äitiään vuoroon isän kanssa. Äitinsä osasi hoitaa työt miesväelle, ja mieheni kertoo kuinka veti verhoja eteen tiskatessaan kun kaverit kävelivät omakotitalon ohi. Häntä hävetti jos olisivat nähneet...1960-luku, ei tiskikoneita...



Hän sanoo että ei kyllä välitä lapsuuudessa ja nuoruudessa pakotettuja vessavuoroja, tiskejä ja jopa seurustellessamme hän kävi petaamassa äitinsä sängyn ennen kuin hän palasi työstä. Hyvin äiti koulutti poikansa, mutta sai myös hiukan vihaamaan kotitöitä ilmeisesti.





Teen yleensä kaikki kotityöt ja ehdottomasti haluan vanhassa talossamme maalata seiniä ja tapetoida jne. Hän ostaa maaliruiskua ja muuta helpottamaan. Jopa sellaisen alligaattori-moottorisahan osti että saan ranteen paksuiset puut sahattua mökillä. Haluan että järvi näkyy...Katseli kun sahasin käsisahan kanssa ja sitten osti mainion alligaattorin.



Edellisestä aviomiehestäni jouduin ottamaan eron hänen vaikean alkoholiongelmansa vuoksi. Pienet lapset jäivät yksin vastuulleni, hänellä ei edes tapaamisoikeutta...ei ollut koskaan meidän kanssa kuin krapulassa ja työhön lähtiessä..Ei tullut suoraa työstä kotiin juur koskaan, kavereiden kanssa kaljalla..



Ajattelin noihin aikoihin että jos joskus saan kunnon miehen, hän voi tehdä vaikka ristikoita ja istua keinutulissa, kunhan vain on kotona kanssani...minä teen kaikkea..



Sen verran vaikeaa oli ensimmäinen avioliitto, että annan arvoa nykyiselle mihelleni, joka myös on elättänyt toisen miehen kolme lasta ja ollut erittäin hyvä heille. Yhteisiä lapsiakin on ja kaikki ovat miehelleni yhtä rakkaita.



Saan kiitosta, haleja, lahjoja, ulkomaan matkoja yhdessä ja lastenkin kanssa...ei voi valittaa.



Hän on myös tukenut minua olemaan kotiäitinä, vaikkei ollut yhteisiä lapsi vielä, sain jäädä työstä pois ja hän huolehti elatuksestamme ym.



Kiitollisena, 33v aviossa ja onnellinen. Mielelläni teen kotityöt, pelaamme pokeria yhdessä ja kaveritkin mukana, kalastamme ja vaikka mitä kivaa.

elämme nykyajassa.



MUTTA silti työnjakomme on sama, termit vaan tältä vuosituhannelta. Tavatessamme tiesin että olin löytänyt kumppanin joka kohtelisi minua kuten tahdon tulla kohdelluksi. Ja tahdon antaa hänelle samalla mitalla takaisin.



Rakastamme, teemme yhdessä, teemme erikseen, huomioimme toisiamme, kunnioitamme toisiamme, hellittelemme toisiamme, olemme avoimia ja rehellisiä toisillemme. Olemme tasa-arvoisia.