Mika asia on vaikuttanut parantavasti elamanlaatuusi kaikkein eniten?

on parantanut arkeni laatua huomattavasti.



Avioero on myös tehnyt saman.

Ei stressiä, ei kiirettä, ei huolia, vain ratkaistavissa olevia haasteita.

...jätin alkoholin, seuraavana vuonna lihan ja kalan syömisen. Niitä päätöksiä kiitän edelleen.

Ehdottomasti isompi asunto, jossa toimiva pohjaratkaisu, paljon kaappitilaa, oma vaatekaappi, molemmille lapsille omat huoneet, tarpeeksi iso olohuone ja keittiö. Kiva asuinympäristö, merellinen ja luonnonläheinen. Tämä ihan jokapäiväinen parannus edelliseen, huonompaan ja ahtaampaan asuntoon verrattu asia.



Toinen oli kun pääsi nuorena niistä paskaduuneista eroon, ja sai oikeasti kunnon vakituisen työpaikan, jossa hyvät edut, hyvä työympäristö ja haasteita koko loppuiäksi, ja tarpeeksi kunnianhimoiselle ja työorientoituneelle uraputkea.



Kolmanneksi lukeminen, ulkoilu ja käsityöt. Eli rentouttavat ja virkistävät harrastukset.



Tätä ei saisi sanoa, mutta onnellinen avioliitto myös yksi elämän laatua lisäävä tekijä (lapsia ei saanut mainita).



Myös oma mökki tuo hyvinvointia ja matkustelu. Rentouttaa ja virkistää päästä muuallekin kuin aina omaan kotiin, yhdessä perheen kanssa, tai vaikka yksikseen. Mm. sienestäminen ja marjastaminen, auringonotto kaikessa rauhassa omalla mökkirannalla lisää laatua elämään kesällä/syksyllä.



Myös raha ja shoppailu ja esim. oman kodin sisustaminen luovat viihtyisyyttä arkeen, on kiva olla töissä pukeutuneena hyvin, ja hyvällä kampaajalla käyneenä, on kivaa olla kotona kun koti on kauniisti ja harmonisesti sisustettu, sama mökillä. On paljon kivempi ja motivoivempaa siivota sitä omaa kotia, kun koti on kaunis.

ja muutto ulkomaille.

Olin aiemmin aktiivinen liikunnanvastustaja. Kärsin talvimasennuksesta ja olin muutenkin masennukseen taipuvainen, useita lääkekuureja ja terapiajaksoja takana. Stressaannun myös tavallista helpommin, olen ilmeisesti perinyt hermojärjestelmäni isältäni, jolla on aina ollut samanlaisia ongelmia.



Ratkaiseva käänne tapahtui, kun tajusin, että kuntoni oli laskenut ikääntymisen myötä ja olin myös lihonut. En enää oikein jaksanut kuten ennen. Työpaikalle tuli kunto-ohjelma, kun olin kai 47. Ohjelmassa houkutuin hankkimaan lenkkitossut ja ottamaan ensimmäiset juoksuaskeleeni. Jäin heti koukkuun siihen rentouden tunteeseen, joka hikisen liikunnan jälkeen valtasi minut.



Siitä lähtien olen juossut 2-3 kertaa viikossa. Masennus on tipotiessään ja voin muutenkin valtavan paljon paremmin.

Olen freelancetoimittaja ja kirjoitan juttuja kotona. Olen voinut säädellä työaikaani ja työmäärääni perheen tarpeiden mukaan.

Säännöllinen liikunta ja seksielämä. Tässä TOP 3

Löysin lääkärin joka osaa hoitaa vulvodyniaani ja yliaktiivista virtsarakkoa. Voitte vain kuvitella miten ihan vaan OLEMINEN helpottui. Olemisen lisäksi pystyn taas myös ELÄMÄÄN. Mahtavaa.

Säännölliset elämäntavat ja aikaisin nukkumaan menemien. Aluksi ahdisti kovasti, että jos alan mennä 9 aikaan sänkyyn jää elämä elämättä enkä ehdi kuin käydä töissä, syödä ja nukkua mutta vaikutus mielialaan on ollut valtava, kun ei koko ajan väsytä. Lisäksi jaksan töiden jälkeen enemmän vaikka aikaa on vähemmän. En katso iltaisin tv:tä.

Vaikutti niin kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin, että siihen ei mitkään ruokavalion- tai liikunnanmuutokset olisi pystyneet. =)

Se on parantanut elämänlaatua valtavasti.

maalle, jonka pihalla saan puuhastella.

Juoksuharrastuksen aloittaminen.

Ajoissa nukkumaan meneminen.

Ja se uusi puoliso (sori vaan, mutta tätä ei voi ohittaa), jonka suosiollisella avulla voin toteuttaa itseäni ja omia haaveitani.

Pari harrastusta esimerkiksi, joista yksi on sellainen josta voin ammentaa mielenrauhaa, lähes loputtomasti tietoa ja oivalluksiakin periaatteessa milloin vaan. Toimii lähes aina tasapainottavasti, vaikka olisi mitä meneillään. Ei tullut ammattia siitä mulle, mutta se on rakas harrastukseni. Lisäksi muutaman rankemman kasvukivun tms. läpikäyminen oikein kunnolla möyrimällä, räkä poskella ja silmät punaisina. Sen jälkeen on tuntunut että olen vahvempi ja pelottomampi ihminen kuin koskaan aiemmin, ja se taitaa näkyä musta se solmujen avautuminen, koska moni asia on yhtäkkiä muuttunut. Salaperäistä mutta en selitä tarkemmin.

Itsekeskeisyys on etenkin äideille kirosana, mutta ilman sitä velloisin varmaan vieläkin masennuksen ja epätoivon syövereissä. :) Opettelin itsekeskeiseksi ja itsekkääksi tietoisesti enkä ole katunut hetkeäkään! Annoin miehelle päävastuun lapsista ja kotitöistä, laitoin esikoisen virikehoitoon ja lähdin itse terapiaan käymään läpi äitisuhdettani.

vuosien vuorotyöläisenä olon jälkeen päivätyön. Enää ei stressaa ja ärsytä yhtään mennä töihin kun tietää että on aina illat ja viikonloput vapaat.

konkreettisista asioista: muutto lähelle Helsingin keskustaa ihanaan asuntoon = työpaikat, harrastukset, ystävät, menot ja huvit niin lähellä, että pienten lasten äitinäkin voi esim. lähteä spontaanisti leffaan tai kahville kaverin kanssa. Ja työmatka 15 min on uskomatonta luksusta.



Vähän abstraktimmalla tasolla: olen oppinut itsestäni, että mulla on huono itsetunto ja taipumus syyllistää itseäni ja olen oppinut tapoja päästä eroon noista vahingollisista taipumuksista.

auttanut leikkaus, joka näyttää vieneen jatkuvan kvun pois. Nyt oikeastaan alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, kuinka valtavasti se vei voimia, sekä fyysisesti ettähenkisesti. Elämänilo alkaa palutua, kun kipu ei enää hallitse, ja jakssa tehdä asioita ja suunnittella elämää eteenpäin.



Minä taas viihdyin vuorotyössä, ja suunnittelen elämää niin, että jonkun vuoden kulutuua voisin palata vuorotöihin. Päivätyö tosin oli hieno asia, kun lapsi kasvoi ja lähestyi kouluikää. Nyt lapsi on jo 12v, ja jonkun vuoden kuluttua vuorotyö sopisi taas perhkuvioihin.

siitä alkoi elämä.

en kerro miksi, mutta siunattu sade. Kiitos! Tätä lisää.