Mies ei hyväksy edellisestä liitosta olevaa lasta
ei asu meidän luona mutta ei hyväksy että tapaisimme ja muutenkin suhtautuu nihkeästi.Mitä te tekisitte?
Kommentit (62)
joku voi rakastaa tai mitenkään kunnioittaa miestä, joka ei hyväksy aiempaa lasta. Jättäisit sen itsekkään miehen.
enkä aio tämän takia erota.
Teet vain ukolle selväksi, että lapsi on ja pysyy.
Siihen ei ole mitään nokan koputtamista.Vai oletko niin tossu naiseksi?
mutta eipä tilanne ole muuttunut.
Ja epäkelpo äiti. Anteeksi nyt vain, mutta et kovin hyvä äiti voi olla, jos et oman lapsesi puolia kykene pitämään.
En lainkaan ymmärrä sellaista, että lapsella ei voisi olla asiat yhtä hyvin asuessaan isänsä luona. Tiedän minä sellaisia missä se olisi melkein lapsille parempi. Minulle lapseni on tosin niin rakas etten luopuisi, en edes miehen vuoksi. Kun toi on ilmennyt vuosien jälkeen, ensin keskustelisin asiasta. Jos siitä ei tule mitään, ehkä pariterapiaa? Vaikka oma lapseni on eksän kanssa tehty on hän silti minun lapsi, en ole toivonut häntä tekemättömäksi ikinä. Nykyinen miehen taas toivoo että hänen lapsi olisi mielummin ollut meidän yhteinen, koska hänen eksä on vaikea tapaus. Mutta ei hän ole silti ikinä sanonut että toivoo ettei lasta olisi.
paitsi että lapseni asui meidän kanssamme. Noh, kun mieheni muutti meille asumaan hän ei todellakaan tullut toimeen lapseni kanssa ja katsoimme parhaaksi että lapsi muuttaa pois. Se oli meille loistava ratkaisu, mies ei edelleenkään välitä nähdä lastani, minä soittelen hänen kanssaan välillä ja se riittää hyvin =)
aluksi nykyinen mieheni hyväksyi esikoislapsen sitten tilanne muuttui.
miksi tilanne muuttui? Onko miehelle niin vaikea sallia, että rakastat muitakin kuin hänen lapsiaan. Osoittaa pikkusieluisuutta. Minulla ainakin tunteet viilentyisivät tuommoiseen mieheen vaikken sitten eroa hakisikaan ja yrittäisin selvittää tilannetta. Nyt 16 v lapsi on ollut siis noin 10 v, kun olette muuttaneet yhteen ja kun mies alkanut syrjiä, niin lapsi on ollut noin 14 v. Miten tämä lapsi suhtautuu tähän "isäpuoleen". Onko 16 v tyttö vai poika?
joku voi rakastaa tai mitenkään kunnioittaa miestä, joka ei hyväksy aiempaa lasta. Jättäisit sen itsekkään miehen.
en tämän takia,tuo esikoislapsi kuitenkin kohta jo aikuinen.
mutta eivät kykene heistä huolehtimaan.
Kuten ap.
Tietenkin lapsella on varmasti hyvät oltavat isällään (onneksi), mutta äiti on äiti. Vaikka ei samassa osoitteessa asuisikaan.
Onhan se aikamoinen kolaus lapselle (oli minkäikäinen tahansa) huomata, ettei oma äiti välitä paskan vertaa.
Se lapsi edellisestä liitostasi kuuluu pakettiin, ei ole olemassa sinua ilman sitä lasta. Jos hän ei hyväksy lasta, se tarkoittaa, ettei hän hyväksyä sinua sellaisena kuin olet.
UP,UP,UP! HERÄTYS AP!
En lukenut kaikkia viestejä.
Ymmärrän, että miehesi kokee, että teinityttö on tavallaan sinun ja hänen välissä, sinulle tärkeämpänä kuin hän.
Samalla tavalla hän ei koe tätä yhteistä pientä.
Tiedätkö, mistä sai alkunsa se, ettei mies hyväksy ensimmäisen liiton lastasi? Jotakin on tapahtunut.
Meillä tapahtui niin, että miehen lapsen kanssa oli aina ongelmia, mutta todellisia niistä tuli sitten, kun se lapsi muutti meille. Meillä oli tuossa vaiheessa yhteinen leikki-ikäinen ja vauva.
Miehen lapsi suhteutui minuun edelleenkin yhtä ikävästi kuin aiemmin, mutta nyt se oli kokopäiväistä. Uusia ilmiöitä myös tuli kuvioon siten, että miehen lapsi kiusasi pienempiä lapsia, näitä meidä yhteisiä.
Minun ylitseni perheen vastuuta ottavana vanhempana käveltiin systemaattisesti. Mies ei seissyt minun kanssani yhdessä hoitamassa "yhteisiä " lapsia, vaan kun tuli jokin "tilanne" miehen lapsen kanssa ja minä toimin kuten omieni kanssa, eli annoin esim. huonearestin, tyttö vedätti ja mies meni tytön pyöritettävänä ihan täysin.
Jälkeenpäin (meni muutama vuosi) tyttö myönsi minulle omat vedätyksensä. Minä näin ne heti, mies oli täysin sokea.
Miehen tehtävä olisi ollut tehdä meistä yhtenäinen perhe mutta tyttö ei hyväksynyt minua, ja miehelle sopi se, että he olivat kahden hengen yksikkö.
Ehkä sinulla on samalaista toimintaa , vaikka ajatus ei olisikaan erityttää, se vain tapahtuu. Ehkä tyttösi ei hyväksy miestästi. Ehkä hän ei hyväksy yhteistä lastanne.
Sinä olet avainasemassa että perhe yhdistyy, ei mies, eikä tyttö. Sinä.
Lopputulos meillä on se, että me erosimme. Minä olen vihainen; miehen kakaran takia minä menetin miehen, pienet lapset kodin, perheen, isän.
Mutta isä ja tytär ovat onnellisia.
Kun parisuhde on kunnossa, on lapsilla hyvä olla. Parisuhde on se lapsen koti, joten ilman muuta parisuhteeseen panostetaan ja lasten tarpeet tulevat vasta sen jälkeen. Kamalan itsekäs lapsi, jos haluaa ohittaa perheen muut jäsenet.
todella koville, jos kokee, että vanhempi hylkää. Sun lapsesi ei suinkaan ole mikään aikuinen vaan teini-ikäinen.
Aikamoisen keskenkasvuisen heppulin kanssa olet onnistunut lapsen pykäämään. Toivottavasti iki-ihana miehesi osaa suhtautua teidän ikioman rakkauden hedelmän murrosikään paremmin.
Onnea ja auvoa vaan jatkossakin teidän söpöiseen "ydinperheeseen"!
Mutta ap, olet huono äiti. Yksinkertaisesti. Onneksi esikoispojallasi on ilmeisesti sentään hyvä isä, toisin kuin nuoremmalla lapsellasi.
Nää uusperhekuviot on järkyttäviä.
Olet aivoton hölmö. Anteeksi,mutta näin se on.
Kun parisuhde on kunnossa, on lapsilla hyvä olla. Parisuhde on se lapsen koti, joten ilman muuta parisuhteeseen panostetaan ja lasten tarpeet tulevat vasta sen jälkeen. Kamalan itsekäs lapsi, jos haluaa ohittaa perheen muut jäsenet.
ja aikatavalla keskenkasvuinen, vanhemmuuteen ja myös parisuhteeseen kyvytön on se aikuinen, joka antaa lapsen mennä parisuhteen ja puolison edelle. Yleensä nämä aseltemat tulevat uusperheissä, missä edellisen liiton lapsi astetaan asemaan, missä sen ei kuuluisi olla, lapsen asemassa. Vaan nosetaan vanhemman rinnalle, vierelle, samanarvoiseen asemaan. Ollaan yhdessä. Minä ja lapsi.
Ei ydinperheetkään toimi niin, että lapsikatraasta yksi saa pompiottaa, määräillä, jne ja toinen perheen aikuisista puolustelee ja selittelee lapsen käytöstä, samalla hyväksyen sen. Ei ydinperheessäkään lapsi sano, että "sua mun ei tarvi totetaa " tai vastaavaa - tätähän ei tarvitse sanoa, sen voi osoittaa monella tapaa.
Kun parisuhde on kunnossa, on lapsilla hyvä olla. Parisuhde on se lapsen koti, joten ilman muuta parisuhteeseen panostetaan ja lasten tarpeet tulevat vasta sen jälkeen. Kamalan itsekäs lapsi, jos haluaa ohittaa perheen muut jäsenet.
ja aikatavalla keskenkasvuinen, vanhemmuuteen ja myös parisuhteeseen kyvytön on se aikuinen, joka antaa lapsen mennä parisuhteen ja puolison edelle. Yleensä nämä aseltemat tulevat uusperheissä, missä edellisen liiton lapsi astetaan asemaan, missä sen ei kuuluisi olla, lapsen asemassa. Vaan nosetaan vanhemman rinnalle, vierelle, samanarvoiseen asemaan. Ollaan yhdessä. Minä ja lapsi.
Ei ydinperheetkään toimi niin, että lapsikatraasta yksi saa pompiottaa, määräillä, jne ja toinen perheen aikuisista puolustelee ja selittelee lapsen käytöstä, samalla hyväksyen sen. Ei ydinperheessäkään lapsi sano, että "sua mun ei tarvi totetaa " tai vastaavaa - tätähän ei tarvitse sanoa, sen voi osoittaa monella tapaa.
Se lapsi oli perheessä ensin. On järkyttävää, täysin moraalitonta ja todellista keskenkasvuisuutta osoittava teko hylätä oma lapsensa, kun isäpuoli ei tule toimeen. Miten voi rakastaa miestä, joka sanoo noin? Miten voi ihailla, kunnioittaa ja haluta kasvattaa toinen lapsi yhdessä tällaisen luuserin, moukan ja itsekkään (narsisti?) miehen kanssa? Miten kehtaa katsoa sukulaisia, naapureita tai ystäviä silmiin? Miten kehtaa ikinä nähdä tätä omaa lastaan, jonka hylkäsi ja miettiä, mitä se lapsi ajattelee sinusta äitinä? Miten kehtaat myöhemmin nuoremman lapsen murrosiässä tai tämän tullessa isäksi katsoa häntä silmiin, kun hän tajuaa, miten epäonnistuneita päätöksiä olet tehnyt äitinä hänen veljensä suhteen ja luultavasti myös hänenkin suhteensa (isänä kun on noin sairas mies, jota jonkin mystisen "ydinperheihanteen" vuoksi hyysäät)? Eikö sinua hävetä?
Harvoin sanon näin, mutta ap ei ole pelkästään huono äiti esikoiselleen. Hän on todella huono äiti myös kuopukselleen. Hän antaa sairaan miehen terrorisoida molempien lasten elämää ja teeskentelee, että tekee sen yhteisen lapsen hyväksi. Tosiasiassa ap ajattelee vain itseään. Hän ei halua erota, koska hän rakastaa miestä, joka on todella arvoton, itserakas ja mielivaltainen. MIestä, joka on täysin kykenemätön mihinkään isän rakkauteen tai ylipäätään ajattelemaan kenenkään muun parasta kuin oman itsensä. Tosin ap on samankaltainen.
On hienoa, että vanhemmalla lapsellasi on hieno isä ja hyvä äitipuoli. Suren vain nuoremman lapsesi vuoksi. Hänen isänsä on sairas ja hänen äitinsä täysin empatiakyvytön ja omanapainen. Mikähän tällaisten vanhempien lapsesta tulee?
ei asu meidän luona mutta ei hyväksy että tapaisimme ja muutenkin suhtautuu nihkeästi.Mitä te tekisitte?
Miten tämä ei hyväksyminen ilmenee? Heittääkö se ukko lapsesi pihalle, jos se tulee käymään? Vai sinut? Vai saatko turpaan?
Ja mitä muut siis tekisivät tuossa tilanteessa? Jokainen normaalijärjellä varustettu olento viis veisaisi miehen hyväksymättömyydestä. Mies voi mennä vaikka hotelliin yöksi siksi aikaa kun lapsi on käymässä, jos on niin vaikeaa.
mies tärkeämpi kuin lapsi.
Miehen lasta saa vihata ja inhota ja tärkeintä on päästä siitä eroon ja se on kaikkien mielestä hyväksyttyä.
Joten palauta lapsi isälleen ja aloita uusi rakkaus puhtaalta pöydältä uuden miehen kanssa.
Nyxät vihaa niitä, kuten tuolla jo yksi äiti ehti kertomaan, että vihaa miehen kakaraa.
Hassua, että naiset saa inhota ja vihata miehen lapsia. Mutta miehen pitää tykätä ja ottaa tasavertaiseksi naisen edellisen liiton lapset.
Kun parisuhde on kunnossa, on lapsilla hyvä olla. Parisuhde on se lapsen koti, joten ilman muuta parisuhteeseen panostetaan ja lasten tarpeet tulevat vasta sen jälkeen. Kamalan itsekäs lapsi, jos haluaa ohittaa perheen muut jäsenet.
ja aikatavalla keskenkasvuinen, vanhemmuuteen ja myös parisuhteeseen kyvytön on se aikuinen, joka antaa lapsen mennä parisuhteen ja puolison edelle. Yleensä nämä aseltemat tulevat uusperheissä, missä edellisen liiton lapsi astetaan asemaan, missä sen ei kuuluisi olla, lapsen asemassa. Vaan nosetaan vanhemman rinnalle, vierelle, samanarvoiseen asemaan. Ollaan yhdessä. Minä ja lapsi. Ei ydinperheetkään toimi niin, että lapsikatraasta yksi saa pompiottaa, määräillä, jne ja toinen perheen aikuisista puolustelee ja selittelee lapsen käytöstä, samalla hyväksyen sen. Ei ydinperheessäkään lapsi sano, että "sua mun ei tarvi totetaa " tai vastaavaa - tätähän ei tarvitse sanoa, sen voi osoittaa monella tapaa.
ja olen jutellut miehen kanssa.