Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu jatkuva muuttaminen?
09.10.2012 |
Olen muuttanut elämäni aikana lukemattomia kertoja. Aina kun luulen tulleeni kotiin, löytyy jostakin vieläkin kivempi koti, uudet sisustussuunnitelmat ja uusi into. Enkö pysty kotiutumaan? Kauimmillaan ollaan asuttu vajaa 6 v samassa talossa. Nyt taas vuosi muitten silmissä unelmatalossa ja taas alkaa viiraamaan. Mikähän mulla on? Tuleeko lapsista juurettomia? Muuttamishalut lähtee aina minusta, ei lapsista tai miehestä, mutta saan heidät kyllä innostumaan. Ja aina on tullut taloudellista voittoa
Kommentit (7)
Eli juureton tavallaan minäkin. Vanhempien työn takia muutimme todella paljon. Aikuisena olen valinnut sen toisen tien eli asumme tässä eikä lastemme tarvitse muuttaa vaikka iän välillä jotain muuta haluaisinkin :) Olen tietoisesti myös tehnyt töitä myös ihmissuhteiden eteen aikuisena. Huomaan, etten niin sitoudu helposti. Enkä tarkoita siis vastakkaista sukupuolta vaan ihan kaverisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuitenkin käynyt kouluni yhdessä paikassa, en siis joutunut muuttamaan koulua kertaakaan muuttojen takia. Asuinalueillani en koskaan tutustunut keneenkään, kaverit olivat koulusta ja harrastuksista.
Minun kotini on Helsinki, meri, rantakalliot, tietyt merkitykselliset paikat, tietyt asuinalueet ja niiden tunnelma. Ei seinät, joiden sisällä asun. Koti on siellä, missä perheeni on. Kotiudun helposti mihin vaan.
Asun nyt talossa, jossa todennäköisesti asutaan, kunnes lapset muuttavat pois kotoa. En halua muuttaa, koska lapset joutuisivat vaihtamaan koulua. Tai siis samalla asuinalueella ei ole tarvetta muuttaa toiseen.
Muutetaan pienempään ja lähemmäs keskustaa, kun lapset eivät tarvitse tätä tilaa enää.
Minulla ei ole juureton olo, koska pidän Helsinkiä kotinani. Minulla ei myöskään ole koskaan ollut isovanhempia, jotka olisivat asuneet jossain tietyssä paikassa vuosikymmeniä, ovat muuttaneet samoin kuin vanhempani monia kertoja.
muuttanut yli 30 kertaa 37-vuotisen elämäni aikana. Joskus asuimme vain muutaman kuukauden jossain lapsena. Aika pitkään aikuisenakin jatkoin muuttamista.
Lasten synnyttyä en ole enää halunnut muuttaa, vaikka kyllä se "luontoa" vastaan sotii välillä. Muuttaminen nimittäin on ihanaa, mutta halua että lapsillani olisi juuret.
Minulla ei ole lapsuudenystäviä, eikä lapsuudenkotia. Toisaalta olen kuin kala vedessä uusien paikkojen ja ihmisten kanssa, ja kiinnostunut maailmasta ja uusista asioista ja ilmiöistä.
jouduin vaihtamaan koulua monta kertaa. Yhtään kouluaikaista ystävää ei ole ja todellakin olen tuntenut juurettomuutta. Kun lapset syntyivät päätin, että tähän jäädään, tai ainakin samalle alueelle. En halua lapsilleni samaa muuttoautolapsuutta.
Keksi uusia sisustus yms projekteja asunnossanne, jos alkaa kyllästyttää:)
Mulla esim. se, että etsin paikkaa mihin asettua. No, en ole löytänyt sitä vieläkään mutta luultavasti asun tässä aika pitkään koska asunto on hyvä ja edullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahoitat omaa ja perheesi elämää muuttamalla. Samasta syystä saat varmasti myös perheen puhuttua muuton kannalle. Olet ja kai koko perheesi olette materialisteja. Ei kai se paha ole - jos ei mene överiksi.
Sulla on myös paljon energiaa ja purat sen muuttamisiin, sisustuksen jne.
Ihan varmasti olen materialisti. Olen tosi tarkka sisustamisesta. Koska vaan voisi Glorian koti vierailla, mutta en näe sitä tarpeellisena, eikä kodin esittely julkisesti kiinnosta = ) Kiitos sinulle mielipiteestäsi, joka puhuit juurettomuudestasi. Onneksi asumme melko pienessä kaupungissa, joten kaveripiiri ei välttämättä muuton myötä muutu...
Ap