Entä jos tutkimuksissa todetaan kromosomipoikkeavuus, pitäisittekö lapsen?

...että jos jotakin epämääräistä ilmenee niin kaikki mahdolliset tutkimukset tehdään ja niin kauan kun luvan raskauden keskeytykseen voi saada se meillä tehtäisiin. Eipä meillä niin kauheasti perusteluja asialle ole, haluamme terveen lapsen, emme elämää vammaisen lapsen kanssa.



Tämä taas on asia joka on toisille kuin punainen vaate, toiset suhtautuvat siihen kevyemmin. Jokainen tekee itse oman ratkaisunsa, muista päättää niinkuin sinusta oikealta tuntuu.



Br1t ja Mercedes 17+5

Abortti tuntuisi niin väärältä ja joutuisin luultavasti helvettiin sen takia mutta silti sen saattaisin tehdä...



Oikealta se ei tuntuisi mutta haluan minäkin terveen lapsen.

Abortti vai ei -ratkaisu riippuisi varmaan lapsen vamman laadusta (mitä siitä punktion perusteella voidaan päätellä). Downia en abortoisi enkä mitään " lievempää" vammaa, tai sellaiseksi oletettavaa.



Mutta nuo trisomia 18 ja 13... Vaikea sanoa, mahdotonkin kun en itse tilanteessa ole ollut. Tällä hetkellä luulisin päätyväni aborttiin. Mutta sisälläni toivon hartaasti että mikäli lapsellani on sellainen vamma joka vaikuttaa noin hänen elämäänsä, raskaus päätyisi keskenmenoon itsestään.



Vastustan aborttia omalla kohdallani -muiden tekemisiin en puutu- ja toivon ettei minun siihen tarvitse ikinä päätyä. Luulen sen olevan henkisesti niin kova pala etten tiedä miten selviäisin siitä...

Mä olen tehnyt työtä vammaisten lasten parissa, ja aivan ihania ovat vammaiset lapset yhtälailla kuin terveetkin, tietysti vammaisen lapsen hoitaminen on paljon työläämpää. Eli ei se vakavakaan vammaisuus määritä lapsen koko elämää, paljon on vanhemmista kiinni. Tottakai toivon ja haluan tervettä lasta, muta kuitenkin otan lapsen vastaan sellaisena kuin hän on.



Mun mielipide on muuttunut tässä raskauden aikana; en tekisi aborttia todennäköisesti missään tilanteessa. Ennen ajattelin, että jos lapsella olisi kuolemaan johtava sairaus, niin tekisin...mutta siinä vaiheessa kun tuollaiset voidaan sairaudet voidaan todeta, niin raskaus on jo niin pitkällä, että tuntee vauvan liikkeet ja tunneside syntymättömään vauvaan on jo syntynyt...uskon, että surutyön kannalta olisi parasta antaa luonnon hoitaa asia.



Spiral 28+1

... itse ajattelin, että jos jotain löytyy (muutakin kuin kromosomipoikkeavuus), niin löydöksen perusteella ratkaisu. Esim. jos ei ole lapsivettä, munuaiset puuttuvat tai eivät kehity, ei lapsella ole elinmahdollisuutta missään tapauksessa. Tällaisessa tilanteessa ratkaisu olisi ilman muuta abortti, koska toinen vaihtoehto on vauvan hautajaiset.



Vaan tieto lisää tuskaa, tosin myös helpottaa. Kannattaa elää löydösten mukaan eikä miettiä niitä etukäteen.



Onnea odotukselle!!!



tu ja hulivili rv 31+0

Eli tämä on yhtenä syynä miksi en edellisessä raskaudessa ole halunnut tutkimukisa enkä halua nytkään. Tiedän että rakastaisin vammaista lasta ihan yhtä paljon, mutta en halua raskausaikana stressata lapsen mahdollisesta vammasta. En näe omalla kohdalle mitään syytä testata koska pitäisin lapsen kuitenkin tulisi vain surua ja murhetta liian aikaisin. Tiedän että jos kuulen vammasta vasta kun jo näen lapsen olen hänestä jo niin hullaantunut että jos vamma ei ole varsinaisesti vaarallinen niin se ei haittaa. '

Toinen syyni miksi en halua tutkimuksiin niin täälä yksi äiti sai keskenmenon ja halvaantui lapsivesipunktiossa jonkin mennessä pieleen, niin pelottaa myös tuosta syystä. Ei ole urbaanilegenda.

Mutta olen sitä mieltä että tämä on jokaisen oma asia ja en todellakaan tuomitse heitä jotka tutkimuksiin menevät ja raskauden keskeyttävät. Jokainen tuntee itsensä.

tekee tietysti juuri niin kuin se itselle/perheelle parhaalta tuntuu. Jokaisen meidän tilanne on niin erilainen. Ja se tosi asia on, että mikäli lapsi on ns. poikkeava on sinun ja miehesi sitouduttava siihen, että lapsi saattaa olla lapsi vielä 20 vuotiaana ja tarvia sinua/hoitoa yhtä paljon kuin alle 10 vuotiaana.

Esikoista odottaessani en halunut mennä verikokeeseen, koska päätimme ottaa lapsen vastaan juuri sellaisena kun se meille vihdoinkin annetaan. Lapsi oli terve. Nyt kuitenkin olemme asiaa miettineet tarkkaan ja päätyneet ehdottomasti siihen, että jos poikkeamaa löydettäis, raskaus keskeytettäisiin. Kuitenkin pähkäilen edelleen päätöksen kanssa menenkö huomenna lapsivesi tutkimuksiin vai en....



Onnea matkaan ja toivotaan, jotta hälyytys kohdallasi on virheellinen ja kaikki on hyvin ja voitte hyvillä mielin jatkaa odotusta!



H-R

oli tyttö, poika,inter, sairas, terve. eli 100vuotta tai 2 tuntia.

Elämä on aina lahja olise sitten kuinka pitkä tai lyhyt tahansa.

Ja vaikka np tutkimuksessa näkyisi kohonnut riski niin mitään lisätutkumuksia en ota enkä huoli. vaikka kaiken saisi jo pelkästään ikänivuoksi.

...jos jotain poikkeavaa olisi löytynyt, me oltais keskeytetty raskaus. Ehkä jonkun mielestä itsekästä tai elämän tuhoamista, mutta me ei mieheni kanssa ajateltu asiaa niin. Onhan toki edelleen mahdollisuus, että vauvalla on joku sairaus tai vamma, jota ei ole ultrassa löytynyt, mutta sillehän ei sitten voi mitään. Ja sitten lapsi otetaan sellaisena kuin on.



Minun mielestäni vammaisen lapsen elämä ei olisi täyttä elämää -en halua kiitos tuomioita tästä mielipiteestä- se olisi täynnä ennakkoluuloja, kiusaamista, huonoa kohtelua ja kaikin puolin hyvin raskasta jne. joten me olisimme päätyneet keskeytykseen. En kuitenkaan ikimaailmassa uskaltaisi neuvoa tai rohkaista ketään suuntaan tai toiseen. Tässä vaa' assa painavat niin monet asiat; kokemukset, arvot jne.



Nyt sitten mennään loppusuoraa ja toivotaan, että masussa on kaikki hyvin.

rv 30+1

Ja jokainen on oikeassa koska tässä(kään) ei ole vain mustaa ja valkoista.

Jään odottelemaan punktiota ja tuloksia ja rukoilen tervettä lasta.

punktiot, verikokeet mutta ei huomattu, eetä lapsella oli pahasydänvika ja downin syndrooma.Perhe rakastaa lastaan, leikkaus korjasi sydänvian ja tyttö käy muiden tavoin tarhassa päivisin. Ei kukaan voi toiselle luvata 100pros tervettä lasta, mutta eihän lapsiperheen elämä muutenkaan noudata käsikirjoituksia. Helpoimmalla varmaan pääsee, jos ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulee. Javielä, joka vuosi abortoidaan kohonneen down- riskin perusteella täysin terveitä lapsia. Ja downin syndrooman omaavat ihmiset ovat usein iloisia, musikaalisia ja asuvat aikuisena asuntolassa jne.

Odotan toista lasta ja jo ensimmäisessä raskaudessa oli vahva tunne, että se mitä sieltä tulee otetaan vastaan. Olen itse menossa rakenneultraan, jossa vauvan sydäntä katsotaan vielä tarkemmin (np-ultrassa ei kyllä näkynyt mitään poikkeavaa mutta lähisuvussa on vaikeita sydänvikoja). Mutta vaikka sieltä jotain poikkeavaa löytyisikin, en haluaisi aborttia. Tieto olisi vain siinä mielessä tärkeä, että mahdollista vammaa osattaisiin hoitaa jo heti syntymän jälkeen. Olen itse miettynyt asiaa mm siltä kantilta, että millainen on sellainen maailma jossa ei vammaiselle lapselle olisi tilaa? Jos tekemällä abortti kielletään syntymättömän (mahdollisesti) vammaisen lapsen oikeus olla olemassa, miten jo elävät vammaiset? Onko heilläkään oikeutta olla olemassa? En halua missään nimessä tuomita tai syyllistää ketään, jokainen tekee ratkaisunsa niin kuin parhaaksi näkee. Onnea tutkimuksiin!

myös vammaista lasta -> en tekisi aborttia?



Mielestäni on itsestään selvää että omaa lastaan rakastaa oli se terve tai sairas. Itse tekisin abortin jos sikiö olisi selvästi vakavasti sairas! Nimenomaan siksi että rakastan lapsiani (oli terve tai sairas) niin paljon etten omalle lapselle haluaisi turhia kärsimyksiä!



Päätös on jokaisen oma asia ja jos sama omalle kohdalle sattuu tulisi päätöksen teko kuitenkin olemaan todella vaikea ja varmasti loppu elämäni kantaisin oman tunnon tuskia, oli päätös mikä tahansa.



Vaikea asia. Voimia teille ja toivotaan kaikkea hyvää!



t.mariadee 9+5

tottakai pitäisin oman lapseni. Kuka nyt oman lapsensa murhaisi...en minä ainakaan, päinvastoin rakastaisin sitä aivan yhtä paljon kuin muitakin lapsiani.

Eikös nyt ollut kyse alkuraskauden sikiöseulonnoista? mariadeelle sen verran että ei siinä ymmärtääkseni näy vakavammat kehityshäiriöt vaan lähinnä mahdollinen downin syndrooma tai muu kromosomeihin liittyvä vamma. Tätä varmaan suurin osa tarkoitti että sillä että rakastasi myös sairasta lasta. Meillä täällä ei edes tarjota rakenneultraa missä nämä muut mahdolliset kehityshäiriöt näkyvät. Eli siis minä ainakin tarkoitin että vamma joka ei ole hengenvaarallinen ei saisi minua aborttia tekemään.

Meillä on esikoinen erityislapsi. Raskausaika oli normaali ja monta kertaa ultrattiin, kaikki oli aina ok. Pojalla on mm. aivojen kehityshäiriö, joka näkyy ultrassa jos osaa katsoa, mutta yleensä ei osata, koska poikkeama on niin harvinainen.

Kromosomit ovat ok, pojan ongelmat eivät olisi lapsivesipunktiossa näkyneet.

Poika on 1,5v, nyt noin 8kk tasolla, aivan ihana ja aurinkoinen poika. Kukaan ei kuitenkaan uskalla ennustaa hänen tulevaisuuttaan, oppiiko kävelemään, pystyykö asumaan omillaan jne. Aika näyttää.



Jo pojan synnyttyä päätimme mieheni kanssa, että seuraavaa lasta ei tutkita sikiöaikana sen enempää kuin ensimmäistäkään. Kieltäydyimme siis kaikista tarjotuista tutkimuksista, paitsi ultrasta. Ikävä kyllä alkuraskauden ultrassa jäi sellainen maku, että meidän olisi pitänyt mennä lapsivesipunktioon. Että yksi vammainen per perhe riittää, oli lääkärin mielipide.

No, minä en henk. koht. olisi aborttiin kyennyt, joten sama se odotella loppuun saakka mitä annetaan. Ja voihan se lapsi vammautua synnytyksessä tai vaikka leikki-iässä.

Tämä siis minun mielipide, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Mutta kuten joku jo mainitksikin, vammainen lapsi on kyllä raskaampi hoitaa, mutta enpä antaisi lastani mistään hinnasta poiskaan.



Tihveröinen rv 32 ja erityislapsi 1,5v

Itse kuulun myös niihin, jotka kyllä käyvät ultrat, mutta kaikesta muusta kieltäydyn. En näe mitään mieltä seuloa downeja, kun oikeasti vakavat jutut ovat kuitenkin seulan ulottumattomissa. Tunnen paljon kehitysvammaisia ihmisiä ja heidän perheitään, ja vaikka vammaisuutta en kenenkään kohdalle toivokaan, tiedän että sen kanssa voi elää. Suurempi uhka lapsen onnelliselle elämälle on varmasti kaikkialla kasvava rikollisuus, huumeet yms. . On hyvä, että jokaisella on mahdollisuus itse päättää, mihin tutkimuksiin haluavat osallistua.

huiskali:

Javielä, joka vuosi abortoidaan kohonneen down- riskin perusteella täysin terveitä lapsia. Ja downin syndrooman omaavat ihmiset ovat usein iloisia, musikaalisia ja asuvat aikuisena asuntolassa jne.

Minulle kätilö lupasi että jos punktiossa tulee ilmi jokin kromosomihäiriö niin se on sitten ehdottoman tarkka 100% tulos. Ja sanoi toki että kaikki sairaudet eivät näy, esim. sydänviat mutta testattavista sairauksista tulee luotettava tulos.

Pelkän ultran perusteella ei kannata lähteä panikoimaan (abortoimaan) todennäköisesti täysin tervettä lasta.

100% varmuudella. Samoin muut trisomiat ja joitakin muita kromosomivikoja. On kuitenkin olemassa paljon kromosomivaurioita, joita en näy missään tutkimuksissa. Jotkut löytyvät jos niitä osataan etsiä. Siinä mielessä mikään tutkimus ei takaa edes kromosomeiltaan " tervettä" lasta. Mitä itse kysymykseen tulee: Minä en tietäisi etukäteen lapsen kromosomeista mitään, joten ottaisin vastaan sen lapsen joka tulisi.

aiemmin olisin vastannut, että en mistään hinnasta abortoisi, vaikka mikä olisi kyseessä ja siitä syystä emme kolmen odotuksen kanssa ole myöskään koskaan tehneet muita seuloja kuin ultrat (jotka siis nekin seuloja mitä suuremmissa määrin).



mutta nyt olemme mieheni kanssa joutuneet tuumailemaan asiaa uudemman kerran. menetimme kolmannen lapsemme puoli vuotta sitten vain muutaman tunnin ikäisenä, vaikka kaiken piti olla hyvin. häneltä löytyi kuitenkin avauksessa sydänvika, jota ei oltu huomattu ultrissa.



tällä hetkellä toteamme, että mikäli odotuksessa ilmenisi jotain poikkeavaa syystä tai toisesta, oma ratkaisumme olisi ehkä riippuvainen siitä kärsimyksen määrästä mikä lasta synnyttyään odottaisi. mikäli odotettavissa olisi kohtuullisen ei-kivulias elämä, vaikka kuinka lyhyt, jopa tieto siitä, että lapsi kuolisi kohtuun tai heti syntymän jälkeen, kantaisimme ja hoitaisimme lapsemme niin pitkään kuin mahdollista. mutta jos ultrassa vaikka todettaisiin vakavia elimellisiä vaurioita/kehityshäiriöitä, joiden johdosta lapsen elämä olisi leikkausta leikkauksen perään, keskustelisimme vakavasti lääkärien kanssa raskauden keskeyttämisestä. mutta se, mihin päätyisimme, ei ole meidän tiedossamme tällä hetkellä.



yhden lapsen menetys on saanut meidät arvostamaan elävää lasta, sairasta tai tervettä, enemmän kuin mitään muuta, mutta ehkä se lapsenkaan elämä ei saa olla itseisarvo ja meidän halumme siihen elämään. ehkä pitää kysyä, missä menee lapsen kärsimyksen mitta, oma kärsimyksemme on toissijaista sen rinnalla.



mutta lyhyesti kooten, mikään kromosomipoikkeavuus tai elimellinen vamma sellaisenaan ei saisi meitä keskeyttämään raskautta. vammaisuus tai sairaus ei meistä ole riittävä peruste sille. mutta se voisi olla, mikäli tiedossamme olisi, että lapsi joutuisi kärsimään runsaasti fyysistä kipua vammojensa seurauksena. mutta tämä on vain meidän ajatuksemme asiasta emmekä koskaan ole tuominneet muiden näkökantoja ja toivottavasti emme koskaan tuomitsekaan. tärkeintä on että minkä ratkaisun ikinä ihmiset tällaisessa vaikeassa asiassa tekevätkin, he tekevät sen tietoisesti niin, että he voivat elää ratkaisun kanssa.



lapsen menettäminen kun ei koskaan ole helppoa, on kyseessä sitten raskauden keskeytys, keskenmeno tai elävän lapsen menettäminen