voihan huumorintaju =0?
Olen nainen ja lasken arvatenkin aika rankkaa ja mustaakin huumoria. Nykyisessä työpaikassani joudun toistuvasti vaikeuksiin tämän takia. Mut halutaan ymmärtää tahallaankin väärin, eikä kai vähiten siksi, että olen myös pomon vaimo. Oikeasti en osaa käyttäytyä paremmin, rankka huumori on mulle tuttua ja ominaista. En todellakaan ole pomon pikku vaimo, vaan haluan omalla ammattitaidollani tehdä oman pestini, mutta suuni on liian suuri.
Kommentit (14)
taidat olla naisvaltaisessa työpaikassa. jos olis pari miestä joukossa niin ei olis niin tekosiveää.
Olen täällä tällähetkellä aivan paskana. Mua myös pelottaa pikkusieluiset ihmiset.....olen tod.näk huomenna työsuojeluvaltuutetun juttusilla.
Töissä nyt on vaa tapana käyttäytyä.
Voitais sitte yhdessä päättää onko sun työkaverit varovaisia tosikkoja vaiko sinä moukkamainen härskiperse.
Olin viikonloppuna yksin töissä ja eräästä koneesta oli osa hukassa. Käänsin koko laitoksen ympäri enkä löytänyt sitä ja se tietenkin vaikeutti työskentelyäni. Kirjoitin kahdelle työkaverilleni viestin, että etsivät osan, tai muuten tulee potkut.
Luotin heidän arviointikykyyn, ettei ko.asiasta voi saada potkuja ja siihen, että minä en voi antaa potkuja, mutta ei uponnut.
Suu soukemmalle, johan taas on pseudoprobleema. Vai oletko niitä ah, "tulisieluja", jotka vaan eivät voi itselleen mitään?
No kuule, kyllä sä voit. Ennen kuin sanot mitään kenellekään, laske viiteen ja jos mahdollista, kymmeneen.
Vajakki.....samanlainen löytyy omalta työpaikalta. Draamakuningattaret on todella rasittavia.
Olin viikonloppuna yksin töissä ja eräästä koneesta oli osa hukassa. Käänsin koko laitoksen ympäri enkä löytänyt sitä ja se tietenkin vaikeutti työskentelyäni. Kirjoitin kahdelle työkaverilleni viestin, että etsivät osan, tai muuten tulee potkut.
Luotin heidän arviointikykyyn, ettei ko.asiasta voi saada potkuja ja siihen, että minä en voi antaa potkuja, mutta ei uponnut.
Kyllä mä oisin säikähtäny ja ollu surullinen. Tommosta juttua pitää heittää oikeestaan vaan hyville kavereille, jotka heti tietää, että se on läppää.
Olin viikonloppuna yksin töissä ja eräästä koneesta oli osa hukassa. Käänsin koko laitoksen ympäri enkä löytänyt sitä ja se tietenkin vaikeutti työskentelyäni. Kirjoitin kahdelle työkaverilleni viestin, että etsivät osan, tai muuten tulee potkut.
Luotin heidän arviointikykyyn, ettei ko.asiasta voi saada potkuja ja siihen, että minä en voi antaa potkuja, mutta ei uponnut.Kyllä mä oisin säikähtäny ja ollu surullinen. Tommosta juttua pitää heittää oikeestaan vaan hyville kavereille, jotka heti tietää, että se on läppää.
heitämme toisillemme rajua läppää.
Huumori on taitolaji, sulla ei ole taitoa.
Että sinä olet pomon vaimo, jolla voi hyvinkin olla mahdollisuuksia vaikuttaa työtovereiden jatkoon. Sen takia sinulla ei ole mitään rakoa heittää läppää kenellekään potkuista ja vielä kirjallisena. Ne ihmiset eivät nähneet sinua suu auki hirnumassa omalle vitsikkyydellesi vaan vain mahdollisesti isoin tikkukirjaimin kirjoittamasi uhkauslapun.
Huumori on taitolaji, sulla ei ole taitoa.
Tuo kuulostaa sellaiselta heitolta, jonka huumoripitoisuus tulee parhaiten esiin ääneen sanottuna. Äänensävyt ja ilmeet ovat olennaisia. Kirjoitetun tekstin voi kuka tahansa ymmärtää miten tahansa ja päinvastoin. Usein sähköpostissa paiskattu murjaisu voidaan ymmärtää aivan väärin.
Voihan sitä sanoa väittelyn keskellä kahvipöydässä, että älä yhtään väitä enempää vastaan, ettei ikenet ala ihmetellä, mihin ne hampaat lähti.
Että sinä olet pomon vaimo, jolla voi hyvinkin olla mahdollisuuksia vaikuttaa työtovereiden jatkoon. Sen takia sinulla ei ole mitään rakoa heittää läppää kenellekään potkuista ja vielä kirjallisena. Ne ihmiset eivät nähneet sinua suu auki hirnumassa omalle vitsikkyydellesi vaan vain mahdollisesti isoin tikkukirjaimin kirjoittamasi uhkauslapun.
Mulla ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia kenenkään jatkoon vaikuttaa, ei ole, enkä halua.
Että sinä olet pomon vaimo, jolla voi hyvinkin olla mahdollisuuksia vaikuttaa työtovereiden jatkoon. Sen takia sinulla ei ole mitään rakoa heittää läppää kenellekään potkuista ja vielä kirjallisena. Ne ihmiset eivät nähneet sinua suu auki hirnumassa omalle vitsikkyydellesi vaan vain mahdollisesti isoin tikkukirjaimin kirjoittamasi uhkauslapun.
Mulla ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia kenenkään jatkoon vaikuttaa, ei ole, enkä halua.
Mutta tietävätkö työtoverisi varmasti sen?
Niitä ylivarovaisia ihmisiä on ihan tarpeeksi. Kyllä ne sun juttuihin tottuu ajan mittaan. Tykkään suurisuisista ihmisistä!