Opetatko lapsellesi itsenäisesti vierasta kieltä?

Opetamme nyt kolmevuotiaalle muutamia sanoja päivässä, ja välillä annan lyhyitä kielikylpyjä ja kokeilen, tunnistaako hän sanoja sieltä täältä, tunnistaa! Ikänsä mukaan sitten enemmän ja enemmän. Joitain englanninkielisiä satukirjoja meillä on ja niitä luetaan myös.



Tarkoitus on antaa pohja englannille ja ruotsille, sillä toivon mukaan asumme vielä joskus muualla.

Ei, harrastan pikemminkin vain kielisuihkua taaperoni kanssa, koska enempää en jaksa eikä taaperoni pidä siitä ettei ymmärrä minua kunnolla esim. puhuessani. Kuuntelemme musiikkia tai musiikkivideoita vieraalla kielellä, luemme runoja ja toisinaan annan sanoille myös vastineen vieraalla kielellä. Tämä ei ole tavoitteellista toimintaa, taapero oppikoon mitä haluaa, jos haluaa. Musiikki on minusta hyvä konsti, siitä jää hauskasti alitajuntaan asioita.

Ei saanut valinnaiseksi kieleksi, kun ryhmää ei saatu kasaan, ei ollut tarpeeksi halukkaita. Meillä on saksankielisiä sukulaisia. Mutta opetus on ollut hiukan katkonaista, välillä jää.

On kolme-neljä kieltä käytössä lähisukulaisten kanssa.

lapsemme ovat kaksikielisiä ja mieheni kanssa puhumme sekä englantia että suomea.

Lapset ymmärtävät englannin aika täydellisesti. Luen illalla yhden sadun englanniksi, toisen suomeksi.



Vaikka oma englantini ei ole täydellistä, niin ei kielioppivirheet haittaa mielestäni, tärkeämpää, että lapset puhuvat englantia rohkeasti ja sujuvasti ja uskaltavat kieltä käyttää.



Emmehän me suomalaisetkaan yleensä puhu kirjakieltä.

poimin laulun sanoista fraaseja ja käännätän niitä pojillani. Tällä tavoin tulee vähän lisätreenausta englannin kieleen. Muuten en oikeastaan opeta, paitsi näytän itse esimerkkiä eli keskustelen rohkeasti ulkomaalaisten vieraiden kanssa englanniksi ja ruotsiksi, vaikkei kielitaitoni ole täydellinen.

Joskus tulee joitain sanoja tai lauseita kerrottua lapselle jollain osaamistani kielistä. Mitenkään systemaattista tämä ei ole, koska lapsi on myös vieraskielisessä päiväkodissa. Harmittaa vain, kun nuorempaa sisarusta emme välttämättä raaski laittaa samaan päiväkotiin. Sen verran on kallista. Uskooko joku teistä tosissaan kotona järjestettävään kielikylpyyn? Tuntuisi luonnottomalta puhua jatkuvasti vierasta kieltä lapsille, kun oma ääntäminenkin on niin ja näin, eikä minkään vieraan kielen taito muutenkaan täydellistä. Toisaalta haluaisi nuoremmankin oppivan jo pienenä jotain vierasta kieltä.