Lue keskustelun säännöt.
Kommentteja, kiitos! 5-vuotiaan impulsiivisuudesta...
07.10.2012 |
Oli ollut isänsä kanssa kaupassa ja kun isän silmä vältti, paineli irtokarkkihyllylle ja tunki siellä suuhunsa karkkia. Ei ole eka kerta, että noin tekee, mutta viime kerrasta on useampi kuukausi. Oli todella nolona tilanteesta, ei osannut sanoa muuta syytä käytökselleen kuin että "teki mieli". Kotona ihmettelin tapahtunutta ja lapsi alkoi melkein itkemään, näki kyllä että häntä hävetti käytöksensä (on yleensä hyvin pedantti sääntöjen ym. suhteen).
Viime aikoina tämäntyyppinen käytös on alkanut lisääntymään. On ennen osannut pestä kätensä nestemäisellä saippualla ilman pelleilyä tai vitkastelua, nykyään pitää suunnilleen seistä vieressä koska touhu menee muuten älyttömäksi: pumpataan saippuaa 5-6 pumppausta, huuhdellaan kädet 2 sekunnin ajan tai puolen minuutin ajan, sellainen kohtuus puuttuu. Samoista asioista pitää sanoa jatkuvasti uudestaan, lapsi toimii usein ennenkuin olen saanut lauseen edes loppuun. Saattaa kulkea keittiössä ohitseni ja yrittää ottaa leikkuulaudalta porkkanan, jota olen juuri leikkaamassa. Näissä tilanteissa hänen käytöksensä on jotenkin outoa, käy jotenkin ehkä "ylikierroksilla" eikä tunnu ymmärtävän, mitä tekee. Tuossa porkkanajutussa meinasi käydä pahasti ja lapsi säpsähti vasta, kun nappasin kädestä lujaa kiinni. Usein tuntuu, että vain fyysinen estäminen (ja nimenomaan vähän kovakourainen sellainen..) auttaa häntä muistamaan, missä mennään.
Lapsella on epäilty aistiongelmia ja vaikka mitä, mm. hyperaktiivisuutta, mutta toistaiseksi mikään ei ole riittänyt diagnoosiin asti. Iän myötä käytös on tasoittunut selvästi jonkin verran, siis että harkintaa on tullut lisää, mutta sitten taas tuo epäluotettavuus on lisääntynyt. Lapsi valehtelee välillä kirkkain silmin (tiedän, että voi liittyä ikään jne.) eikä häneen voi luottaa kuten ennen, mm. söi melkein purkillisen ksylitoli-pastilleja kulhosta parin päivän aikana. Ennen siinä kulhossa on voinut niitä pitää eikä ole ollut mitään ongelmaa.
Ps. Lapsi sai rangaistuksen tuosta karkin napsimisesta, joten kurittomuudesta tms. ei tarvitse jauhaa, kiitos.
Kommentit (3)
tuosta karkkihommasta seurasi? Oliko rangaistus teidän langettamanne, käytiinkö asiaa kaupassa läpi ja jos niin kuinka? Mä en nyt sitten mitenkään tarkoita mollata, vaikutatte ihan ok vanhemmilta, jolla on haastava lapsi. Mä olen aika paljon nähnyt miten häirikkömuksut vuodattaa krokotiilinkyyneliä äidin edessä ja saavat sillä paljon tai kaiken anteeksi. Valitettavasti kyseessä ovat kuitenkin krokotiilin kyyneleet. Sun lapsi on vielä sen verran pieni, että on varmasti oikeasti impulsiivinenkin, mutta oletko varma tuosta ihan oikeasta katumisesta. Jos mies ei maksanut arviohintaa lapsen popsimista karkeista niin kysessähän on varkaus. Tällä nimellä minusta pitäisi lapselle asioista puhua ja jos käytös on toistuvaa niin minä kyllä puuttuisin tavalla, että se muistetaan. Kaupassa otetaan arviopaino vaa'alta ja lapsi maksaa tämän maksun. Jos juttu toistuu (eli ei mene viesti perille) niin sitten kovemmat konstit eli lapsi käy (toki aikuisen kanssa) selvittämässä asian kaupan myyjän kanssa. Usein kun asiasta joutuu ihan oikeasti vastuuseen ja muille kuin vanhemmille oppi menee paremmin perille. Tilanne on lapselle kamala ja hän ei varmasti halua siihen toistamiseen. Muuten toivotan teille jaksamista ja hyviä neuvoja vielä vähäksi aikaa. Eiköhän tuo ajan kanssa helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne käytiin läpi kaupassa, mutta ruuhkan vuoksi mies ei alkanut siinä tilanteessa setvimään karkkien maksamista (ei hajuakaan, ehtikö syödä enemmän kuin väitetyt 2-3). Kotona sanoin vakavasti, että kyseessä oli todellakin varkaus ja että vastaava käytös ei saa toistua tai lapsella ei ole enää asiaa kauppaan mukaan. Tänään on saunailta ja silloin meillä on perinteisesti ollut saunalimut ym. herkkua, nyt lapsi jäi ilman rangaistukseksi.
Harkitsen myös, että menisimme huomenna käymään kaupassa selvittämään tätä tapahtunutta. Vähän vaikea niitä karkkeja maksaa, mutta lapsi voisi ainakin pyytää anteeksi.
Ja joo, olen varma että kyyneleet olivat aitoja. Lapsi itkee tosi harvoin...tekoitkua yritti joskus, sen tunnistin heti määkivästä sävystä. Nyt katse pysyi varpaissa, kieltäytyi huutaen puhumasta ensin asiasta ja muuttui punaiseksi kasvoiltaan jne.
Ap
Mutta suosittelen käyntiä ehkä lastenpsykologilla tai psykiatrilla tai tämmösellä.
Niin ehkä hän voi selvittää paremmin mistä on kyse tai jossainhan te olette kyllä ilmeisesti käyneetkin selvittämässä tuota juttua.
5-vuotiaalla voi olla myöskin vielä uhmaa eli jos on uhmaiästä kyse? ja siksi vain tälläinen kuriton käytös.
Jos tuo ei koulun aloittamiseen mennessä lopu, sitten minä olisin vasta huolissani ja sitten ehkä lääkäritkin ja sun ynnä muut alkavat suhtautua ongelmaan vakavammin!
Älä huolehdi tai stressaa, koita vaan kestää, mutta hyvin veikkaan että tuo vaihe on OIKEASTI ohitse menevää. :)