Mä en jaksa ihmisiä, jotka puhuvat ja elehtivät hitaasti!

Minäkin olin parikymppisenä tuollainen. Nyt ikää alkaa olla liki 40, ja siperia on opettanut sietämään näitä ihmisiä.

Minulla on myös aina ollut sama ongelma. En pysty keskittymään ihmisten puheisiin jos ne etenevät hitaasti, ajatukseni karkaa ihan muihin asioihin kun puhekumppani pitää taukoa joka sanan välissä. Kärsin tästä nuorempana tosi pahasti, ja vielä nykyäänkin huomaan tietyissä tilanteissa että verenpaine nousee kun toinen vaan matelee matelemistaan. Ei tälle ongelmalle ilmeisesti voi tehdä mitään muuta kuin vältellä pahimpia hitureita.

ja edelleen hitaat ihmiset saavat tuskastumaan. Oli kyse liikkeistä, puheesta tai ajattelusta. Toki yritän, kuten nuorempanakin, olla kärsivällinen, mutta esim. ystäkseni en ikinä huolisi hidastempoista ihmistä.

Toiset touhuaa nopeasti kaiken, syövät, puhuvat, kävelevät, avaavat oven yms.



Toiset vaan hitaammin.



Ymmärrystä voi yrittää parantaa molempien osalta. Eli miten huomioin käyttäytymisessäni sen, että toinen on erilainen. Koska yhtä arvokkaita ovat molemmat. (Tosin nopeatempoinen yhteiskunta arvostaa monesti ripeyttä, vaikka jälki olisikin vähän vähemmän huolellista.)

Mun työpaikalla on yksi nainen joka puhuu niin hitaasti että mä luulen välillä että nukahtiko hän. Liikkeissäänkin on niin hidas että happee.