Ahdistuneisuutta, paniikkihäiriötä vai mitä hittoa??

Eli olen hyvin pitkään ollut erittäin stressaantunut ja väsynyt. Liikaa ollut vastoinkäymisiä ja talous kuralla. Uupumisoireita ollut pitkään. Viime viikolla huomasin illalla kun katsoin sängyssä telkkaria että jalat tuntuvat levottomilta. Jotenkin teki mieli niitä väännellä ja potkia, kun oli niin epämielyttävä tunne. Samalla ne tuntuivat löysilta, puutuneilta ja varpaita alkoi kihelmöidä. Seuraavana iltana sama juttu. Ja sen jälkeen näitä outoja vaivoja päivittäin..Ja myös päiväsaikaan. Aamut on parhaita kun nousen..Pari tuntia menee suht ok. Sitten aamupäivällä se taas alkaa. Jalat on kävellessä kuin pumpulia. Löysät ja turtuneen oloiset. Siis tuntuu painavilta ja puutuneilta.Ikäänkuin niitä olisi vaikea hallita. välillä käsissä samanlainen tunne ja usein sormenpäitä "pistelee". Sit jos istuessa pidän jalkaa esim. koukussa toisen polven päällä...niin se päälimmäinen jalka puutuu hetkessä sellaiseksi että varpaita pistelee. Nyt huomaan että tämä jalkojen ja käsien outo tunne..Etenkin siis jalkojen...On joka hetki mielessä. Päivät menee pelätessä että mikä mulla on seuratessa näitä tuntemuksia. En kohta pysty keskittymään enää mihinkään muuhun. Kuulostaa ehkä tyhmältä...Mutta oikeesti tää on kamalaa. Kun ennen tätä ei juuri tullut kiinnitettyä raajoihinsa huomiota..siinähän ne mukana kulkivat :-DDD

Välillä ajattelen että onko tämä rankaperäistä vaivaa, kun selässä pahat kulumat ja kolme vanhaa välilevyn pullistumaa. Kun samoihin aikoihin kun nämä vaivat alkoivat, alkoi myös alaselkä kipuilla(parin vuoden tauon jälkeen). Ja joka päivä hieman kipuillut, joka säteilee hieman toiseen jalkaan. Ja välillä olen varma että olen niin pahasti ahdistunut että oireet puskee jo fyysisinä vaivoina. Kesällä tapasin ensimmäisen kerran uuden miesystäväni vanhemmat(olemme puolivuotta tapailleet) ja ensimmäisen kerran elämässäni sain kahvipöydässä kahvikuppineuroosin.!!! Ikää mulla kohta 40, eikä ikinä moista ole tapahtunut. Olen kuitenkin ollut tarjoilijana ja kantanut tarjottimella viinilaseja ym. Nyt työttömyys painaa ja murkkuikäisten kanssa melkoista mylläkkää. Tämä kahvikuppineuroosi oli jotain aivan kamalaa. Se häpeä.. Huh. Kuppi tärisi niin etten voinut enää juoda.Kilkkasi tassia vasten kun kupin käsistäni laskin. Kaikki sen huomasivat. Ja sanoin avoimesti että hitto mikäs mun käsiä nyt vaivaa. Sydän hakkasi hullun lailla ja tuntuu että itku tulee just. Koko kotimatkan itkin...sitä häpeää. Siitä asti olen pelännyt kahvihetkiä. En ole viitsinyt ystävillä juurikaan enää käydä. Pelkään että kohtaus tulee uudestaan. Miesystävän vanhemmat erittäin vaikeita ihmisiä, kovia arvostelemaan ja huonosti lähestyttäviä. Tuntui että en ollut tarpeeksi hyvä kun he siinä kahvipöydässä minua tenttasivat. sitten tuli se kohtaus...Mistä jäi pelko :-( Ja nyt sitten nämä "raajaoireet",mitkä on lähes kokoajan mielessä.



Onkohan tämä oikeasti ahdistuneisuutta pahimmillaan, voiko siihen liittyä tällaisia puutumisia ja pistelyitä jaloissa ja käsissäkin?? Tuntuu että mun elämä on pilalla :-(

Josksu muinoin olen cipralexia kokeillut synnytyksen jälkeiseen masennukseen...Mutta niin agressiivikseksi teki minut ja rajuja migreeneitä tuli kokoajan, että ei kiitos ainakaan niitä lääkkeitä enää koskaan.Hyötyä niistä ei ollut. Nyt kun tullut tällaiset oireet ja työttömänä olen, niin arvatkaa uskaltaako tässä töitä etsiä...Juu ei :-(((((