Mitä tehdä fyysisesti terveen, mutta henkisesti "lamaantuneen" vanhan koiran kanssa?

Ei se koirakaan siitä nauti että allensa laskee. sitä nyt vaan vahana pidätyskyky heikkenee itse kullakin. Eikä varmasti sitä tee tahallaan. sen takia voikin olla apaattinen ja surkea.

Niin pahalta kun se tuntuukin niin ei tuo ole koiran elämää ja sun on omistajana tehtävä se päätös eikä antaa toisen kärsiä.

Suomeksi: sen pitää päästä useammin ulos. Jos sitä mahdollisuutta ei ole, koita tekisikö se paperille sisällä, vanhat koirat ovat usein älykkäitä ja esim. meillä vanha koira kävi lopulta itsekseen lattiakaivolla k*sella öisin. :) Jos et halua joustaa koiran voinnin mukaan, lopeta se kärsimästä.

vaikutti tosi masentuneelta, haluttomalta, juoksutkin loppuivat ja koira vain lähinnä makasi kotona, ei ollut innostunut lenkeistä eikä leikeistä. Koira oli 14-vuotias tuolloin.



Lapset kärsivät tilanteesta kun vanha leikki-ja lenkkikaveri ei ollut enää entisellään, ja koiran masennuksen katselu oikeasti masensi myös ihmiset.



Me tehtiin se päätös, että otettiin sille pentu kaveriksi. Ajateltiin niin, että saattaa piristää, jos ei piristä, niin päästetään koira vihreimmille laitumille, ja sitten on lapsilla jotain muuta ajateltavaa uudessa pennussa.



Meillä kävi niin hyvin, että vanha koira sai elämänilonsa takaisin pennun myötä. Alkoi leikkiä, lenkkeillä, syödä, juoksutkin tuli takaisin, ja koira vihdoinkin vaikutti onnelliselta ja kiinnostuneelta elämästään. Tietysti vanhaa koiraa huomioitiin pennun kotiutumisen jälkeen paljon, eikä unohdettu pennun tieltä.



Tällä hetkellä vanhempi koira on 16-vuotias ja energialtaan kuin pentu, vaikka jalat onkin jo jäykät ja liikkuminen hitaampaa. Enkä voisi olla tyytyväisempi päätökseemme.



En sano että toimii kaikilla, riippuu tietysti vanhemman koiran luonteesta ja suhtautumisesta muihin koiriin, sekä myös uudesta pennusta. Mutta meillä kävi hyvin :)