Onko mielestänne hyvä vai huono juttu että koululainen on vanhempainvartissa mukana?

näitä nimiä käytetään sekaisin, vaikka ei pitäisi.



Vanhempainvartissa lapsen ei ole tarkoitus olla mukana, silloin puhutaan lapsen asioista aikuisten kesken.



Kolmikantakeskustelu on kuitenkin oikeasti tavanomaisempi kodin ja koulun käyttämä yhteystyömuoto ja silloin lapsen pitää olla mukana, koska hänhän on se kolmas kanta - ja on varsin loogista, ettei hänestä puhuta hänen selkänsä takana. Se on ihan perusoikeus, jota pitää kunnioittaa. Oppilas tai opiskelija myös sitoutuu selvästi paremmin tehtyihin päätöksiin tai tavoitteisiin, jos hän on ollut mukana niistä päättämässä.

Meidän tyttö on kuudennella ja vanhempainvartteja ollut joka vuosi. On asioita joita haluaisi käydä läpi vain opettajan ja vanhempien kesken.



Varsinkin kun tytöllämme on oppimisvaikeuksia, niin olisi mukava saada puhua asioista kunnolla, ilman että pelkää loukkaavansa tyttöä.



En muutenkaan tykkää tästä nykyajan tavasta että lapset ovat joka asiassa ja palaverissa mukana. Eikä ensin voitaisiin puhua aikuisten kesken ja sitten suodattaen miettiä mitä lapsen tarvii tietää asiasta...

sitä pyytää opettajalta kahdenkeskisen tapaamisajan, jos on tarvetta siihen. Tuo opettaja-oppilas-vanhempi -keskustelu on meillä nimeltään arviointikeskustelu, ja tietenkin siinä on oppilaan oleellista olla mukana, häntähän siinä arvioidaan.

Minulla on lahjakas lapsi, jonka asiat voin hoitaa kyllä hänenkin kuullen. Minulla on myös vähän lahjattomampi lapsi, josta joutuu paljon puhumaan ns. aikuisten juttuja.

Ei kai oikeasti kukaan raahaa niitä "lahjakkaita" lapsia sinne keskusteluun mukaan?

Tai hyvähän se on lapsen olla mukana, mutta lapsi voisi lähteä hieman aikaisemmin pois, niin sitten voisi keskustella opettajan kanssa kahden kesken. Meillä oli 7. luokalla lapsi mukana ja vaikka hän on tosi hyvä koulussa ja meillä välit hyvät, niin sellainen ikä, ettei halua yhtään ylimääräisiä keskusteluja hänestä enkä olisi saanut mitään kysymyksiä esitää, kun hän tietää jo kaiken ja auta armias jos jotain negatiivisempaan sävyyn menin sanomaan, kuten tuntiviittaamisesta, niin pöydän alla tuli pientä jalan koputtelua.

Meillä opettajat ovat sitä mieltä, että koululainen on mukana, koska hänestä puhutaan. Jos on erikseen jotain salaista asiaa, voi varata erillisen ajan. Olisi jotenkin outoa puhua lapsesta, joka ei pääsisi sanomaan omaa mielipidettään.

Meillä opettajat ovat sitä mieltä, että koululainen on mukana, koska hänestä puhutaan. Jos on erikseen jotain salaista asiaa, voi varata erillisen ajan. Olisi jotenkin outoa puhua lapsesta, joka ei pääsisi sanomaan omaa mielipidettään.

Meillä on ollut yksi vanhempainvartti. Lapsi siis ekalla ja ei ole mitään erityisiä ongelmia jonka vuoksi olisin sitä mieltä, että lasta ei mukaan.

Syy on siinä, että haluan itse kysellä tarkkaan luokan ilmapiiriä ja lapseni kaveripiiriä yms. joihin haluan oikeita vastauksia. Ammattilaisena opettaja ei mainitse mitään negatiivista lapsen kuullen, mutta vanhemmille voi mainita, esim. lapseni ja yhden oppilaan välinen muutaman kerran sattunut "nahistelu" joka on jo koulussa käyty läpi ja ei siis tarvitse lapseni kuullen enää opettajan asiasta mainita. Minä olin tyytyväinen, että sain esittää asiaan näkökulmani.

Ei lapsia kuulu joka paikkaan ottaa mukaan.

vanhempainvartissa ei kai koululainen ole mukana, eli silloin on tarkoitus puhua kaikista sellaisistakin asioista, jotka kuuluvat aikuisten keskusteltavaksi.



Kolmikantakeskusteluista ei ole kokemusta, tai ainakaan meidän koulussa ei sillä nimellä keskusteluja kutsuttu. Meidän koulussa puhuttiin arviointikeskustelusta, joka vastasi ekaluokkalaisen joulutodistusta. Tällöin lapsi itse oli mukana ja sai palautteen oppimisestaan (niin ne akateemiset taidot kuin koulunkäyntitaidotkin, pitäen sisällään huolellisuus ja käytöskin tuli käsiteltyä). Ainakin tähän tarkoitukseen keskustelu oli positiivinen kokemus. Tämäkin varmasti riippuu hyvin paljon keskustelijoista (opettaja, vanhemmat, lapsi).

Meillä opettajat ovat sitä mieltä, että koululainen on mukana, koska hänestä puhutaan. Jos on erikseen jotain salaista asiaa, voi varata erillisen ajan. Olisi jotenkin outoa puhua lapsesta, joka ei pääsisi sanomaan omaa mielipidettään.

Meillä on ollut yksi vanhempainvartti. Lapsi siis ekalla ja ei ole mitään erityisiä ongelmia jonka vuoksi olisin sitä mieltä, että lasta ei mukaan. Syy on siinä, että haluan itse kysellä tarkkaan luokan ilmapiiriä ja lapseni kaveripiiriä yms. joihin haluan oikeita vastauksia. Ammattilaisena opettaja ei mainitse mitään negatiivista lapsen kuullen, mutta vanhemmille voi mainita, esim. lapseni ja yhden oppilaan välinen muutaman kerran sattunut "nahistelu" joka on jo koulussa käyty läpi ja ei siis tarvitse lapseni kuullen enää opettajan asiasta mainita. Minä olin tyytyväinen, että sain esittää asiaan näkökulmani. Ei lapsia kuulu joka paikkaan ottaa mukaan.

että en sitä lasta mukaan ota? Meillä opettaja osaa ottaa ongelmatapauksissa yhteyttä vanhempiin, joku nahistelu hoidetaan samantien eikä odotella yhteistä vuosittaista keskustelua.

Meillä opettaja ei vastaa uteluihin lapsen kaveripiiristä vaan sanoo, että sitä kannattaa kysyä lapselta itseltään. Sama luokan ilmapiirin kanssa, open vastaus olisi, että "mitä mieltä itse olet, millaista viestiä lapsi on tuonut" eli vastaajaksi joutuisin minä, ei opettaja.

Moni haluaa puhua ihan jostain muusta lapsesta kuin omastaan, eli udellaan, miten sillä Nicoyampalla tai Minnilillillä menee, kun lapsi siitä joskus puhuu. Tai kysellään, miksi luokassa ei saa olla pipo päässä. Tai miksi on läksyjä. Tai voisiko tunnit alkaa myöhemmin tai aikaisemmin.



Hirveän harva vanhempi osaa ja kykenee keskustelemaan omasta lapsestaan, suurin osa utelee luokan yleisiä asioita, joista opettaja ei saa puhua. Ei saa kertoa, että Miiru on joka perjantai jälki-istunnossa tai että Hemmi ei syö kouluruokaa tai että Piikun vanhemmat erosivat ja Piiku muuttaa kohta Tukholmaan. Ei, vaikka se vanhempia miten kiinnostaisi.

Moni haluaa puhua ihan jostain muusta lapsesta kuin omastaan, eli udellaan, miten sillä Nicoyampalla tai Minnilillillä menee, kun lapsi siitä joskus puhuu. Tai kysellään, miksi luokassa ei saa olla pipo päässä. Tai miksi on läksyjä. Tai voisiko tunnit alkaa myöhemmin tai aikaisemmin.

Hirveän harva vanhempi osaa ja kykenee keskustelemaan omasta lapsestaan, suurin osa utelee luokan yleisiä asioita, joista opettaja ei saa puhua. Ei saa kertoa, että Miiru on joka perjantai jälki-istunnossa tai että Hemmi ei syö kouluruokaa tai että Piikun vanhemmat erosivat ja Piiku muuttaa kohta Tukholmaan. Ei, vaikka se vanhempia miten kiinnostaisi.

lapseni koulunkäynnistä.

Moni haluaa puhua ihan jostain muusta lapsesta kuin omastaan, eli udellaan, miten sillä Nicoyampalla tai Minnilillillä menee, kun lapsi siitä joskus puhuu. Tai kysellään, miksi luokassa ei saa olla pipo päässä. Tai miksi on läksyjä. Tai voisiko tunnit alkaa myöhemmin tai aikaisemmin. Hirveän harva vanhempi osaa ja kykenee keskustelemaan omasta lapsestaan, suurin osa utelee luokan yleisiä asioita, joista opettaja ei saa puhua. Ei saa kertoa, että Miiru on joka perjantai jälki-istunnossa tai että Hemmi ei syö kouluruokaa tai että Piikun vanhemmat erosivat ja Piiku muuttaa kohta Tukholmaan. Ei, vaikka se vanhempia miten kiinnostaisi.

lapseni koulunkäynnistä.

Vanhemmat haluavat pääasiassa puhua kaikesta muusta kuin siitä koulunkäynnistä eli nimenomaan kavereista ja näiden tekemisistä (ei, en puhu muista lapsista vanhemmille), koulun säännöistä (löytyvät esim. netistä, ei tarvitse kysellä) ja omista ajatuksistaan koulunkäyntiin liittyen. Ehkä he kokevat sen tapaamisen vartin terapiana.

Ei ole vielä eteen tullut sellaista asiaa, jota en voisi lapsen kuullen opettajalta kysyä lapsen koulunkäyntiin liittyen. Mitään "vain vanhemmille" -tilaisuuksia ei koulussa ole muita kuin vanhempainillat, joiden jälkeen voi varata aikaa keskustelulle opettajan kanssa. Siitä hyvä systeemi, että harva kehtaa yli 5 min keskustella, kun oven takana on muita odottamassa.