Toivon niin vauvaa, muita?

Muita täällä joilla ei oikeastaan elämän sisältönä muuta kun ajatus oman lapsen saamisesta?

Mieskin on jo ihan väsynyt, kun ei lasta kuulu ja mun mieliala vaihtelee sen johdosta, aina kierron loppuvaiheessa olen "raskaana", teen negatestin ja angstaan pari päivää sen takia.

No, uutta pökköä pesään, toivoa, oireita raskautumisesta jne..

Kerran on ollut yli kaksi vuotta sitten alkuraskauden keskenmeno ja mulla on kummallinen "tunne" ja pelko siitä, että se oli sit ainoa kerta kun tulen olemaan raskaana :(

Ärsyttääkin jo vähän ne kommentit, kun sen jälkeen itkin, niin muut ihmiset sano vaan, että sit raskaudut helpommin jatkossa ja älä sure...!

Saako yleensä niin aikaisia, kuin 6 viikon keskenmenoja surra?

Se eka raskaus sai alkunsa vuoden sisällä ehkäisyn jättämisestä, mutta sen jälkeen ei edes haamuviivoja testiin ja rahaa on kulunut niihinkin jo varmaan parisataa egee.

Pakko kuitenkin testata, mulla ei mitenkään säännölliset kuukautiset oo koskaan ollu ja lapsettomuustutkimuksiin ollaan menossa kuukaudenpäästä.

Adoptio ei tule meidän kohdalla kyseeseen, tai sijaisperheenä olo.

Jotenkin nytkin niin toivoton olo, ja alan pikkuhiljaa kieltämään itseltäni edes ajatukset jotka liittyvät lapsen saamiseen.