Eikö hoitovapaalla oleva saa olla väsynyt / pyytää apua?

toinen vanhemmista on kotona pienen lapsen kanssa sen lapsen takia, ei "huvin vuoksi". Mielestäni on hyvä vaihtaa, mahdollisuuksien mukaan, noita kotiinjäämisvuosia.



Suomalaiset ajattelevat kummallisesti kotiäitiydestä ("mitäs jäit, älä kitise" jne.) ja monet moittivat Keski-Eurooppalaista naista tyhmäksi ja ei-tasa-arvoiseksi, koska tämä suostuu jäämään useimmimksi vuosiksi kotiin.



Minulle tai kellekään tutulle täällä ei tulisi mieleenkään, että kotivanhempi hoitaa lapset ja kodinhoidon sekä päivät että illat. Työssäkäyvän vapaa-aika jaetaan molempien vanhempien kesken, sehän on itsestäänselvyys! Hyvänen aika. Ja jos minä en olisi kotona, täytyisi miehen jäädä kotiin (ja sitä hän ei halua ja on kiitollinen minulle siitä, että suostun nämä vuodet olemaan kotona).



Ja on täällä päivähoitomahdollisuuksiakin mutta ilmeisesti miehetkin ovat inhimillisempiä kuin Suomessa, eiväkä halua lapsiaan sinne liian aikaisin. Minua säälittää suomalaiset äidit. Kotona heitä ei arvosteta jaa usein he näyttävät työssä käydessäänkin pitävän lähes yksin lastensa hoitamisesta huolta.



t. äiti Keski-Euroopasta

Täällä Suomessa on ihan sairas mielipideilmasto. Kotona lasta hoitava äiti on laiskuri, joka ei saisi käyttää miehen rahaa elämiseensä.



Suomessa ajatellaan, että kukin tulkoon toimeen omillaan, vaikka hoitaisi lapsia kotona. Missään muualla maailmassa näin ei ajatella eikä lastenhoitoa pidetä laiskotteluna.

Tuolla jo yksi kirjoitti sairaalareissustaan, joka avasi miehen silmät. Meillä mies tuossa ihmetteli miten jaksan päivät vauvan ja taaperon kanssa, kun itse väsyi neljässä tunnissa niiden hoitoon. Ehkä miehesi ei tajua miten rasittavaa lasten hoito on.

Olen hoitovapaalla ja hoidan 1v lasta kotona. Olen mielelläni kotona enkä näe kiirettä palata työelämään. Välillä kotona oleminen on kuitenkin raskasta. Varsinkin silloin, kun miehellä on pitkiä työpäiviä, jonka jälkeen menee vielä harrastuksiinsa ja tulee vasta klo 21 jälkeen kotiin.

Olen välillä ihan uupunut lapsen kitinään iltaisin! Yksikin ilta lapsi ei meinannut nukahtaa ollenkaan. Kitisi vain ja kun laitti pinnasänkyyn, alkoi huutaa ja kiipeillä siellä. Olin koko päivän ollut yksin lapsen kanssa ja toivoin saavani vähän hengähtää illalla.

Kun mies tuli kotiin, sanoin että olen nyt yli tunnin yrittänyt nukuttaa lasta ja kuunnellut kitinää ja itsellä kauhea nälkä, kun ei ole syömään ehtinyt. Mies sanoi tapansa mukaan: "Sä oot itse tämän valinnut, että oot kotona. Menisit töihin." Näin hän kuittaa usein, kun pyydän apua.

Raivostun noista kommenteista. Tuntuu, että hän ei yhtään arvosta sitä, että hoidan lastamme kotona. Vai onko tosiaan niin, että kun olen "valinnut" kotiäitinä olemisen niin minun kuuluu olla joka päivä pirteä ja jaksaa tehdä iloisena kotityöt ja hoitaa lasta väsymättä?? Eikö tämä kuitenkin ole täyttä työtä!!

Kyllä mieskin osallistuu lapsen hoitoon minkä nyt töiltään ehtii, mutta joskus toivoisin aktiivisempaa osallistumista, kuten omatoimista syöttämistä, nukuttamista.. Ettei aina tarvisi pyytää! Joka on miehen korvaan määräilyä, käskemistä jne.

Piti nyt vähän avautua :D

Mielipiteitä? Omia kokemuksia?

Meillä hoitovapaa jaettiin niin, että mies hoiti lasta 2-3 vuotiaana kotona ja systeemi sopi hyvin meidän perheelle. Kotona ja lasten kanssa lusmuilevan miehen kanssa tällaista systeemiä ei edes kannata ehdottaa. Meillä esim. mies on kätevämpi siivoamaan, keittiön kauhat pysyvät meillä hyvin kummankin kädessä jne...



Kun lapsi oli pieni olin itse aika kiinni hänessä esim. imetin pitkään (no imetän vieläkin kun lapsi on 3 mutta nyt voi kyllä olla vuorokaudenkin tauko helposti) joten päähoitovastuu oli kyllä mulla esim. nukutukset ym. mutta kyllä omaa aikaa sain helposti ja mies osallistui hoitoon ja kotitöihin iltaisin ja viikonloppuisin. Nyt kun olemme kummatkin töissä vastuut jaetaan aika lailla puoliksi. Esim. viennit ja haut päivähoidosta haetaan ihan tasan ja muissakin asioissa pyritään siihen vaikka edelleen hoidan omasta halustani pääsääntöisesti iltanukutukset mies taas harrrastaa lapsen kanssa jotain mitä itse en tee koskaan.



Ap sinulla on oikeus saada apua. Mutta jos haluat olla kotona ja miehesi taas että tienaat niin vähän puun ja kuoren välissä mielestäni olet. Mielestäni kuvauksesi perusteella miehesi ei kuulosta siltä, että alkaa jakaa vastuita tasan kun olette kummatkin töissä. Tästä varmaan kannattaa keskustella, että miten asioita teette nyt ja miten tulevaisuudessa

Imetät 3 vtä? ,,,, wtf

Joku kysyi onko mieheni ollut yksin lapsen kanssa pidempään. Kyllä hän silloin tällöin toki on lapsen kanssa yksin kotona, kun käyn jossain. Mutta usein jos olen esim ollut 2h pois niin mies jo soittaa, että "koska oot tulossa, sun vuoro välillä, hopi hopi jne. " Niin, että varmasti raskasta on!

Yleensä se töissä käyväkin pääsee helpommalla puolison ollessa kotona.

Mun kokemuksen mukaan mikään lasten hoitomuoto ei ole niin helppo kuin se, että itse käy töissä ja puoliso on kotona. Systeemi on helppo, vaikkei kotona oleva edes tekisi kaikkia kotitöitä.

Miksi et nosta kissaa pöydälle ja kysy, haluaako hän todella että palaat töihin ja hoidatte lapsen 50/50?

Älä suostu ottamaan lapsesta kaikkea vastuuta. Ota rohkeasti omaa aikaa ja jakakaa tasaisemmin vastuuta. Se onnistuu vain neuvottelemalla. Sun pitää kasvattaa itsetuntoasi eikä suostua tuollaiseen kohteluun mitä nyt saat.

Miehet kaipaa usein konkreettisia neuvoja, eli ei mitään "osallistuisitko enemmän" vaan konkreettisesti: menen jumppaan joka tiistai, käy kaupassa ja tuo sieltö loppuviikon ruuat, vietetään parisuhdeaikaa joka keskiviikko jne.



Mieheltä kannattaa nyt kysyä, onko hän osa perhettä vai ei. En tarkoita mitään erolla uhkailua vaan asiallista keskustelua siitä mitä kuuluu perheenisän rooliin. Kaikesta ei tarvi luopua, mutta pitää osata joustaa kun saa lapsia. Älkää missään nimessä nyt ainakaan tähän tilanteesen tee lisää lapsia.

milloin mies on lapsen kanssa? Miten mies perustelee, ettei esim. nukuta lasta vuoroilloin. Eihän isä edes tunne lastaan tuota menoa.

meillä minä hoidan kaikkien lasten kaikki asiat, kodin huollon, pari puheenjohtajuutta järjestöissä (jotka on ns. henkireikä) ja mies hoitaa osittain itsensä (esim. pesen pyykit) lämmittää saunan, jossa en aina ennätä edes käydä. harrastaa, käy töissä jne.saa valmiit ruuat ja jaksaa valittaa, kun ei ole riittävän siistiä. ei koskaan siivoa.



elämä on vaan mennyt näin. kun vauva valvottaa yöt ja muut lapset arkihulinassa päivät, niin onhan sitä ihan poikki. ja seksiäkin pitäisi olla joka ilta klo 23 aikaa, kun vauva viimein nukkuu.



plaah. olen miettinyt, miten jaksaisi. meillä tasajako ei tule onnistumaan, sillä miehen mielestä olen nimenomaan valinnut kodin eli en vain työpäivän pituista kotiaikaa vaan kokonaisuuden. töihin en voi yhden lapsen sairauden takia mennä, vaikka joskus ajattelee, olisiko se helpompaa.



ap: tsemppiä!!! nauti lapsesta, laita myöhemmin nukkumaan jos illat on kitinää? miksi ette leikkisi tai jotain. näin olen kolmannen kohdalta saakka ajatellut.

Meilläki mies ihmettelee miksi en jaksa seksiä iltaisin. Ei vaan oikeesti enää oikein kiinnosta, kun on niin väsynyt. Illalla on vain oikeesti ihanampaa mennä nukkumaan, kun on saanut lapsen nukkumaan. Tällaiseksi tämä näköjään on mennyt :D

Ihmisen luonnollinen vieroittautumisikä on 2-7 vuotta. Se, että imettää kolmevuotiasta kaksi kertaa päivässä on aivan ja täysin ok. Olen kyllä ollut yli vuorokaudenkin poissa, ei maito ole välttämätöntä mutta lapsi on kyllä ollut aika terveenä ehkä ainakin osittain siksi, että saa hyvin vasta-aineita maidosta.



Tunnen myös muita jotka imettävät/ovat imettäneet kolmevuotiaita. Meistä suurin osa ei tästä huutele mutten itse ainakaan salailekaan asiaa.



T:se joka kirjoitti imettävänsä kolmevuotiasta.

Anteeksi kun menee asian vierestä. Oli pakko puolustautua.

Niin monet kerrat olen häneltä nuo samat sanat kuullut, etten enää ikinä valita hänelle ollenkaan. Nielen kiukkuni ja väsyni ja puren huultani, mutta miehelleni en valita.

että menet heti töihin, jos mies huolehtii lapsesta tasan yhtä paljon kuin sinä. Eli hoitaa puolet hoitoon kuljetuksista, puolet lapsen syöttämisistä, vaatehankinnoista, neuvolakäynneistä, lääkäreistä, kotiinjäämisistä lapsen sairastellessa (1-vuotiaat sairastelee hoidossa usein tosi paljon). Mahtaisiko mies suostua?

mutta itse kyllä koin että kun mun työni on se kodin ja lasten hoito, niin ei mulla oikeutta ole kitistä. Minä kyllä koinkin huomattavasti työelämää kevyemmäksi kotiäitiyden, eli eipä mitään vakavaa tarvetta avulle olisi ollutkaan. Toki välillä ihmistä väsyttää mutta niin se tekee töissäkin eikä sielläkään voi pyytää apua vaan hommat pitää vaan hoitaa.



Eri asia tietysti jos on esim. sairauksia tai masenusta, silloin ihan varmasti tarvitsee apua.

että menet töihin. Mutta silloin

- Hän vie ja hakee lapsen hoidosta vähintään joka toinen päivä

- Illalla kotona oleminen ja kaikki kotityhöt menevät puoliksi

- Sinä saat mennä olla yhtä paljon pois kotoa kuin mies harrastuksissa

- Lapsen sairastelusta johtuvat kotona olemiset menevät puoliksi

- Lapsen yövalvomiset ja heräilyt esim. sairaana hoidatte puoliksi. Eli jos lapsi huutaa yön korvatulehdusta, mies valvoo omalla vuorollaan vaikka koko yön, menee aamulla töihin, hakee muksun hoidosta ja jatkaa illalla samoilla silmillä.

- Mies hoitaa puolet lapsen lääkäri- ja neuvolakäynneistä, vanhempainilloista, vaatehankinnoista jne.



Yleensä se töissä käyväkin pääsee helpommalla puolison ollessa kotona. Me mietittiin mun työhön menoa, mutta kun toin esiin, että yöheräilyt menisivät sen jälkeen puoliksi (meillä oli huonosti nukkuva lapsi), totesi mies saman tien, että ehkä parempi, että olet vielä kotona.



Minä olisin voinut mennä jo töihin, mutta mies totesi, että käy liian raskaaksi. Myös hänelle.

Työt vielä ymmärrän, mutta en sitä että mies harrastaa illat töiden päälle. Ja vaikka sinä olisit päivät työssä on se lapsi hoidettava illallakin. Eikä niin että kun hoidat päivän, hoidat myös illan.

Osittain miehesi on oikeassa. Jos kotonaolo kuristaa, kannattaa mennä töihin. T uraäiti ilman hoitovapaita...

mutta itse kyllä koin että kun mun työni on se kodin ja lasten hoito, niin ei mulla oikeutta ole kitistä. Minä kyllä koinkin huomattavasti työelämää kevyemmäksi kotiäitiyden, eli eipä mitään vakavaa tarvetta avulle olisi ollutkaan. Toki välillä ihmistä väsyttää mutta niin se tekee töissäkin eikä sielläkään voi pyytää apua vaan hommat pitää vaan hoitaa.

Eri asia tietysti jos on esim. sairauksia tai masenusta, silloin ihan varmasti tarvitsee apua.

tylysti vain todeta, että oma valinta, hajoa siihen?

Mun mies kyllä tekee ja "auttaa" (mitä auttamista se on, että hän hoitaa omaa lastaan?) asioissa, mutta jos mä joskus erehdynkin valittamaan kuinka on ollut raskas päivä ja etten enää jaksa yhtään mitään, niin heti alkaa tuo, että se on sun hommaa, mene töihin jos ei kiinnosta. Mihin se lohdutus unohtuu?