Lue keskustelun säännöt.
Eikö hoitovapaalla oleva saa olla väsynyt / pyytää apua?
03.10.2012 |
Olen hoitovapaalla ja hoidan 1v lasta kotona. Olen mielelläni kotona enkä näe kiirettä palata työelämään. Välillä kotona oleminen on kuitenkin raskasta. Varsinkin silloin, kun miehellä on pitkiä työpäiviä, jonka jälkeen menee vielä harrastuksiinsa ja tulee vasta klo 21 jälkeen kotiin.
Olen välillä ihan uupunut lapsen kitinään iltaisin! Yksikin ilta lapsi ei meinannut nukahtaa ollenkaan. Kitisi vain ja kun laitti pinnasänkyyn, alkoi huutaa ja kiipeillä siellä. Olin koko päivän ollut yksin lapsen kanssa ja toivoin saavani vähän hengähtää illalla.
Kun mies tuli kotiin, sanoin että olen nyt yli tunnin yrittänyt nukuttaa lasta ja kuunnellut kitinää ja itsellä kauhea nälkä, kun ei ole syömään ehtinyt. Mies sanoi tapansa mukaan: "Sä oot itse tämän valinnut, että oot kotona. Menisit töihin." Näin hän kuittaa usein, kun pyydän apua.
Raivostun noista kommenteista. Tuntuu, että hän ei yhtään arvosta sitä, että hoidan lastamme kotona. Vai onko tosiaan niin, että kun olen "valinnut" kotiäitinä olemisen niin minun kuuluu olla joka päivä pirteä ja jaksaa tehdä iloisena kotityöt ja hoitaa lasta väsymättä?? Eikö tämä kuitenkin ole täyttä työtä!!
Kyllä mieskin osallistuu lapsen hoitoon minkä nyt töiltään ehtii, mutta joskus toivoisin aktiivisempaa osallistumista, kuten omatoimista syöttämistä, nukuttamista.. Ettei aina tarvisi pyytää! Joka on miehen korvaan määräilyä, käskemistä jne.
Piti nyt vähän avautua :D
Mielipiteitä? Omia kokemuksia?
Kommentit (37)
Kiitos kommenteistanne :)
Hoidan tosiaan yöheräilyt (tietysti, sillä mies lähtee aamulla töihin. Tosin kyllä lapsi herää melkein heti, kun mies on töihin lähtenyt joten empä minä sen pidempään saa nukkua!)
Olen miettinyt noita yöheräilyjä, että mites sitten, kun molemmat on töissä. Osallistuuko mieskin sitten..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei tuntunut ollenkaan ymmärtävän, että vaikka kotonaolon on itse valinnut, niin kyllä se silti välillä väsyttää. No, sitten syntyi toinen lapsi, ja pari viikkoa synnytyksen jälkeen jouduin sairaalaan. Mies oli lasten kanssa itsekseen muutaman päivän ja niin poikki, etteivät tulleet edes sairaalaan katsomaan. Tämän jälkeen mies on joka aamu töihin lähtiessään toivottanut minullekin hyvää työpäivää :D
mukaan tasan. Äidilläkin on oikeus olla väsynyt ja oikeus viettää "vapaa iltoja".
mutta itse kyllä koin että kun mun työni on se kodin ja lasten hoito, niin ei mulla oikeutta ole kitistä. Minä kyllä koinkin huomattavasti työelämää kevyemmäksi kotiäitiyden, eli eipä mitään vakavaa tarvetta avulle olisi ollutkaan. Toki välillä ihmistä väsyttää mutta niin se tekee töissäkin eikä sielläkään voi pyytää apua vaan hommat pitää vaan hoitaa.
Eri asia tietysti jos on esim. sairauksia tai masenusta, silloin ihan varmasti tarvitsee apua.
tylysti vain todeta, että oma valinta, hajoa siihen?
Mun mies kyllä tekee ja "auttaa" (mitä auttamista se on, että hän hoitaa omaa lastaan?) asioissa, mutta jos mä joskus erehdynkin valittamaan kuinka on ollut raskas päivä ja etten enää jaksa yhtään mitään, niin heti alkaa tuo, että se on sun hommaa, mene töihin jos ei kiinnosta. Mihin se lohdutus unohtuu?
Uskokaa nyt mammat, ei ne lapset hajoo vaikka olis hoidossa. Nainenkin saa viipaleen omaa elämää, kun uskaltaa viedä lapsen hoitoon. On se miehellekin aika taakka, kun kotona odottaa kyllästynyt ja kiukkuinen kotiäiti. T uraäiti
Munkin mielestä on vähän hyödytöntä katkeroitua ja valittaa jos ei ole valmis tekemään muutoksia oloonsa. Eihän se työ ole ainoa vaihtoehto. Opiskele, harrasta, lähde pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin tätä!
Kotiäidin väsymys on tabu!
Et saisi valittaa väsymystä ja kitistä kun ei ole omaa aikaa ollenkaan! Koska olet päättänyt hoitaa lastasi kotona.
Itse olin aikoinaan tooodella väsynyt (kuoleman väsynyt), mutta en pyytänyt apua.
Koska tuntui, että kotiäidin on vaan pakko jaksaa.
Ja lapsen isältä sain kyllä kuulla, että olen kuin lomalla, koska olen kotona lapsen kanssa, jos valitin väsymystä.
Ja kyllä lapsen hoitaminen on täyttä työtä!
Suosittelen, pyydä apua!
Ennen kuin olet aivan loppu.
Tsemppiä!
Olen monesta asiasta samaa mieltä. Täyttä työtä on pienen lapsen hoito ja siihen vielä lisänä tulevat kotityöt. Ei ole ihme jos väsyy ja saakin väsyä ja kaivata apua toiselta ja tarvita hetkeksi omaakin aikaa itselleen, siltikin että on valinnut jäädä kotiin lasta hoitamaan.
Olen kuitenkin kateellisen tilanteestasi. Sinulla on kuitenkin se mies joka edes jollain tapaa osallistuu asioihin. Meillä ei sitä miestä ole, joten apua ei saa vaikka mikä olisi. Taaperon lisäksi meillä paketti vielä sisältää kaksi isompaakin lasta, jotka ovat kuitenkin iältään myös aivan hoidettavia. Lapsilla ei ole edes tapaamisia toisen vanhempansa kanssa, joten meillä kaikki hommat kaatuu omaan niskaan 24/7, jaksoi tai ei. Meidän perheen ainoa "apu" on isompien lasten pk-paikat muutaman tunnin päivässä.
Ymmärrän väsymyksesi ja avun toiveesi, mutta muista myös että huonomminkin voisi asiat olla kuin nyt ovat. Sen ajatuksen avulla tässä perheessä jaksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain miehesi on oikeassa. Jos kotonaolo kuristaa, kannattaa mennä töihin. T uraäiti ilman hoitovapaita...
että tapahtuu, kun ap menisi oikeasti töihin? Alkaisiko mies kantamaan vastuuta perheestä yhtäkkiä enemmän, vähentäisi iltamenojaan ja lyhentäisi työpäiväänsä. Suuresti epäilen. Todennäköisesti mies menisi yhtä paljon kuin ennenkin, ei tajuaisi lyhentää työpäiväänsä, ap vain kävisi töissä, heräilisi yöt yksin, olisi lapsen kanssa illat yksin ja hoitaisi kodin yksin, juoksisi viemään ja hakemaan päiväkodista lapsen.
Siksi suosittelen, että miehelle kannattaa kertoa mitä se oikeasti tarkoittaa, jos molemmat ovat töissä ennen kuin lähtee töihin. Kumpaa mies oikeasti haluaa?
Kotona olo pitkään lapsen kanssa on eri tavalla raskasta kuin työssäkäynti ja siitäkin kaipaa taukoa.
t. 5, nykyinen uraäiti, jonka mies hoitaa oman puolikkaansa hienosti
itse töissä, elämä oli vielä rankempaa. Hirveä työstressi ja kiire aina töissä. Sama kiire jatkui kotona kotitöiden ja lasten kanssa. Illalla, kun lapset nukkumassa kaaduin sänkyyn puolikuolleen, ellen joutunut vielä työhommia tekemään kotonakin. Nyt useamman lapsen kanssa osaan nauttia kotona olosta ja joskus jopa antaa kodin sotkeutuakin. Ihanaa olla kotona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunnan tulisi järjestää joku systeemi jolla hoitovapaalla olija saisi apua, ettei väsy - hohhoijaa.
Keskustele nyt sen miehesi kanssa, mutta toimiva järjestely on se että menet töihin ja annat pakolla osan hoitovastuusta miehellesi.
Tosin yhden lapsen hoito varmaankin on vielä helppoa, eli en ihan saa kiinni apN Ongelmasta. Itselläni kaksi lasta pitkillä ikäeroilla ja oikeasti mitään kummallista ei ole tullut vastaan.
Eihän sen illankaan pitäisi olla itkua ja hammastenkiristelyä, lasten hoito nyt vaan on kovaa hommaa ja helpottaa kun lapsi kasvaa. Kolme vuotta menee sumussa ja viiden vanha alkaa olla jo suht järkevä. Että koitahan kestää.
Miehet yleensä kasvaa isän rooliinsa vasta toisen lapsen kohdalla, esikoinen on mysteeri ja mies ei tajua että elämä on muuttunut pysyvästi. Pitävät yllä iiluusiota, että kaikki on niin kuin ennen ja nainen siihen yleensä suostuu.
Varmaan kannattaa yrittää saada jotain apua isovanhemmilta. Itse kuitenkin liputan hyvän hoitopaikan - usein yksityinen pph- puolesta ja että nainenkin menee töihin. Elämään tulee kummasti ryhtiä, ei vaan voi olla räkä poskella koko päivää.
ärsyttävä kitisijä. Kokeilepa matkustella paikallisbussilla eri reittejä 8 x päivä kotoa töihin ja takaisin ja tehdä kotityöt päälle ja yrittää maksaa kaiken omilla tuloillasi.
Tämmöistä se oli 90-luvulla monella. Itsehän olet lapsesi tehnyt, kuten minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein miehillä ei ole kokonaiskäsitystä siitä, miten vaativaa on olla pienen lapsen kanssa kotona. Mua ainakin ahdistaa se, miten kokoajan täytyy vahtia lasta, ettei se loukkaa itseään. Siinä on 24/7 jatkuvassa valppaudessa.
Kun mies sitten hoitaa lasta sillä välin kun äiti käy lääkärissä (tai jossain muussa ihan pakollisessa) sen pari tuntia, niin mies on ihan poikki ja sillä on ihan hirvee kiire omiin menoihinsa.
Minäkin olen puhunut miehelleni, että masennun siitä, etten voi milloinkaan tehdä mitään omineni, että kaipaisin välillä pientä latautumista, vaikka että voisin käydä kaupungilla tai uimassa omineni ilman että mulla on joku sekunnin tarkkuudella säädetty kotiintuloaika.
Lapsen kanssa on ihana olla kotona ja puuhastella kaikkea, mutta kuitenkin pieni hengähdys tekisi terää.
Pystt harrastamaan kun olet kotona. Ei mies sitä kotonaoloasi ole varsinaisesti päättänyt ja vihjaileekin että mene töihin. Varmana kokee että voi harrastella kun ylläpitää sinut kotona. Ei kolmen vuoden kotihoito välttämättä ole jokin normi jota on pakko noudattaa.
Jos itse olisin jäänyt kotiin lojumaan - ja siis kovalla työllä toki kaitsenut lastani - olisin paljon huonommissa asemissa työelämässä.
Mieti mistä valitat ja haluatko omassa elämässäsi tosiaan noudattaa tätä nykyista suomen kotiäitinämyyttiä.
Kummallisen monen miehen siitä näyttää piikittelevän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei voi olla niin raskasta kuin mulla ja blaa blaa blaa.
Toista väsyttää herkemmin kuin toista ja eri asiat. Toivottavasti tekään, jotka sanotte, ettei kotiäidillä ole oikeutta narista ja valittaa, ette valita omastakaan väsymyksestä. Johtui se sitten mistä tahansa.
Sulla ei voi olla niin raskasta kuin mulla ja blaa blaa blaa.
Toista väsyttää herkemmin kuin toista ja eri asiat. Toivottavasti tekään, jotka sanotte, ettei kotiäidillä ole oikeutta narista ja valittaa, ette valita omastakaan väsymyksestä. Johtui se sitten mistä tahansa.
Kaikilla on oikeus olla väsynyt. Pakko ei ole olla, mutta saa olla. Sovitaanko nyt näin?
On se kumma, kun äidillä joka on kotona ei ole oikeus olla väsynyt. Valitettavasti totuus on se, että me kaikki ei olla mitään super äitejä jolla on positiivisuutta ja energiaa päivästä toiseen. Välillä vaan väsyyttää. Kotona oleminen ei ole mikään lystikäs loma jossa hoidetaan lasta siinä sivussa. Minulla on oikeus olla välillä väsyynyt illasta ja minulla on oikeus antaa miehenkin hoitaa lasta. Meidän lapsi, miksi mies ei osallistuisi lapsen kasvatukseen?
Miehesi ei vielä ole oikein kasvanut isän rooliin. Nro 5 kiteytti hyviä pointteja. Ehdotan, että otat ne esille miehesi kanssa. Lisäksi miehesi pitäisi perehtyä lapsen kehitysvaiheisiin.