Pysynkö narsistin kanssa vai eroanko? Lasten takia en tiedä!
Uskon mieheni ainakin jossain määrin omaavan narsistin piirteitä. Hän hallitsee, alistaa, halveksii, valehtelee, käyttää sumeilematta henkistä väkivaltaa esim. syyllistämällä ja vähättelemällä.
Hän ei kuitenkaan käytä fyysistä väkivaltaa, on ihan mukava kun asiat menevät hänen haluamallaan tavalla. Huomioi lapsia aivan tarpeeksi. Kaikki menee hyvin, kun minä olen hyvin käyttäytyvä ja pysyn siinä kapealla alalla, jonka hän minulle hyväksyy.
Sanomatta on selvää, että jos eroan, on helvetti irti. En todellakaan voi odottaa mieheltä mitään "aikuista" tapaa erota ja siitä kärsivät ensi sijassa tietysti lapset.
Tosiasia tietysti on, että olen itse tosi väsynyt ja masentunut elämääni, mutta koitan ajatella, että vapaudun joskus, tämä suhde on parempi kuin erohelvetti. Vai onko? Sitä mietin päivittäin väsymiseen saakka, samalla kun pyöritän arkeamme.
Kommentit (22)
Älä lotkauta korviasikaan sille. Tai kommentoi tyynen kyynisesti miehen naljailuja. Kun seuraavan kerran vähättelee ja syyllistää, niin sanot vaan että juu, olet rakkaani aivan oikeassa, miten olenkaan saanut noin fiksun ja ihanan miehen.
vuosikausien oikeudenkäynnit, kun narsisti nauttii niistä ja valittaa aina uusille tahoille.
Valehtelee viranomaisille, tuomareille kelle vaan aivan sumeilematta.
Omat voimavarat on aivan äärirajoilla, mutta eri tavalla kuin avioliitossa. Avioliitossa oli ahdistavaa, mutta "tuttua kidutusta". Ero oli piiiitkä tuntematon painajainen.
Selvisin siitä kuitenkin, joten selviät sinäkin.
Exäni on kyllä erittäin narsistinen - ei vain vähän narsistisia piirteitä omaava tms. Ehkä sinulla on helpompaa? En kirjoittanut tätä masentaakseni vaan rohkaistakseni: kerää tukiverkostoa (narsisti yrittää kääntää kaikki sinua vastaan ja yleensä onnistuu hämmästyttävän hyvin) säästä vähän rahaa jos tulee äkkilähtö ja hanki asianajaja ja hae oikeusavustusta jne, jos näyttää että asiat menee siihen pisteeseen.