Millaiseksi elämä muuttui kun muutit ok-taloon maalle kaupungista?
Kommentit (40)
Mä oon kyllä tykännyt. Muutettiin noin puoli vuotta sitten, ja on ollut hienoa, tullut opittua paljon! Toki kannattaa varautua muihinkin menoihin kuin vain talon hintaan. Omakotitalossa tarvitsee erilaisia koneita ja laitteita, ihan ruohonleikkurista lähtien. Tekeminen ei lopu, mutta kyllä se oma rauha antaa enemmän kuin ottaa. Meillä ei mene työmatkoihin kuin noin 5 minuttia aiempaa enemmän, sillä reitti tulee kaupunkiin maalta, eikä tarvitse kaupungin ruuhkissa jonotella. Koira on onnellinen, meillä on kotieläimiä ja kasvimaa. Ja toivottavasti vuoden sisällä ihmislapsi.
Mihinkään ei päässyt ilman autoa.
Muutimme siis takaisin kaupunkiin ja olemme taas onnellisia.
Asumme omakotitalossa neljän kilometrin päässä, tästä on kiva lähteä asiolle ja harrastuksiin.
masentavan pimeää ja yksinäistä. Autoa piti aina käyttää, että johonkin pääsi.
muutettiin puolen toista vuoden päästä takaisin kaupunkiin ja ikinä enää en maalle muuta.
Haluaisimme oman pihan ja rauhan. Nyt rivarissa pätee melun ja remppojen suhteen samat säännöt kuin kerrostalossakin. Mutta mutta, en viihdy minäkään mökillä edes kahta tuntia. :/
ap
Meille syntyi tuplat ja kaksi vuotta meni siinä rumbassa. Maalla oli helppoa, ei tarvinnut miettiä autojen alle jäämistä tms., suurimmat vaarat olivat isot kiipeilyvaahterat :-).
Työmatka piteni, mutta eipä tarvinnut kantaa kauppakassejakaan yli 10 metriä eli auton sai lähelle kaupan ovea ja kotona kuistin eteen. Hoitopaikan sai helposti työmatkan varrelta.
Harrastukset lisääntyivät. Kaupungissa oli niin paljon valittavaa, että en valinnut mitään. Maalla oli lapsille muskaria, askartelua, jalkapalloa, sählyä jne., itselle ties mitä kirjallisuuspiiriä ja jopa marttoja.
Minä viihdyn mökillä hyvin kesällä ja koko perhe, mutta en haluaisi koko vuotta siellä elää. Kaupungissa menoja lapsillekin ja yhtenä joukossa sen sijaan että kaikkien tuntema maaseudulla.
Yritä etsiä parempi kaupunkiasunto. Niitäkin erilaisia. Entä lapset: kaipaavatko edes sitä rauhaa. Rivarin leikkipaikalla on paljon muita lapsia ja leikkejä ja pelejä eikä yksinäistä.
Meille syntyi tuplat ja kaksi vuotta meni siinä rumbassa. Maalla oli helppoa, ei tarvinnut miettiä autojen alle jäämistä tms., suurimmat vaarat olivat isot kiipeilyvaahterat :-). Työmatka piteni, mutta eipä tarvinnut kantaa kauppakassejakaan yli 10 metriä eli auton sai lähelle kaupan ovea ja kotona kuistin eteen. Hoitopaikan sai helposti työmatkan varrelta. Harrastukset lisääntyivät. Kaupungissa oli niin paljon valittavaa, että en valinnut mitään. Maalla oli lapsille muskaria, askartelua, jalkapalloa, sählyä jne., itselle ties mitä kirjallisuuspiiriä ja jopa marttoja.
Missä maalla on näin paljon aktiviteettaja, ilmeisesti Uusimaasta kyse?
Haluaisimme oman pihan ja rauhan. Nyt rivarissa pätee melun ja remppojen suhteen samat säännöt kuin kerrostalossakin. Mutta mutta, en viihdy minäkään mökillä edes kahta tuntia. :/
ap
Olisiko ratkaisu omakotitalo kaupungissa? Okt-alueilla on yleensä kohtalainen julkinen liikenne ja ainakin alakoulu suhteellisen lähellä.
Tai jos maalle haluatte, etsikää talonne kuntakeskuksen alueelta. Tonttejankin löytyy jos haluatte rakentaa itse. Moni maalaiskunta ottaa riemusta kiljuen vastaan lapsiperheen.
Minä viihdyn mökillä hyvin kesällä ja koko perhe, mutta en haluaisi koko vuotta siellä elää. Kaupungissa menoja lapsillekin ja yhtenä joukossa sen sijaan että kaikkien tuntema maaseudulla. Yritä etsiä parempi kaupunkiasunto. Niitäkin erilaisia. Entä lapset: kaipaavatko edes sitä rauhaa. Rivarin leikkipaikalla on paljon muita lapsia ja leikkejä ja pelejä eikä yksinäistä.
Haluaisimme väljyyttä asumiseen. Yksi lapsistamme soittaa ahkerasti pianoa, jota tahtoisi treenata myös iltaisin ja mies tahtoisi ison autotallin tai vajan, jossa voisi rakennella/askarrella. Tällaisia on vaikea löytää kaupungista alle puolella miljoonalla.
ap
Haluaisimme väljyyttä asumiseen. Yksi lapsistamme soittaa ahkerasti pianoa, jota tahtoisi treenata myös iltaisin ja mies tahtoisi ison autotallin tai vajan, jossa voisi rakennella/askarrella. Tällaisia on vaikea löytää kaupungista alle puolella miljoonalla.
ap
Me asumme 15 km päässä isosta kaupungista (Turusta) ja meillä on vaatimukset täyttävä omakotitalo, joka maksoi alle 200 000 euroa. Vanhempi on joo toki mutta tilaa löytyy, iso tontti jne. Ja kuitenkin niin lähellä Turkua että autolla surauttaa äkkiä kaupunkiin ja toisaalta lapsille on koulu tuossa 2 km päässä.
Toki jos työssäkäyntikaupunki on Helsinki niin sitä näin läheltä ei löydy valitettvasti vastaavalla hinnalla oikein hyviä taloja isolla tontilla.
Ainoa miinuspuoli tässä asumisessa meillä on ollut se että talvisin joskus ei ole tiet aurattu siihen aikaan kun pitäisi lähteä duuniin, kun auraaminen on tien päässä asuvan maatalonisännän hoidossa.
Meille syntyi tuplat ja kaksi vuotta meni siinä rumbassa. Maalla oli helppoa, ei tarvinnut miettiä autojen alle jäämistä tms., suurimmat vaarat olivat isot kiipeilyvaahterat :-). Työmatka piteni, mutta eipä tarvinnut kantaa kauppakassejakaan yli 10 metriä eli auton sai lähelle kaupan ovea ja kotona kuistin eteen. Hoitopaikan sai helposti työmatkan varrelta. Harrastukset lisääntyivät. Kaupungissa oli niin paljon valittavaa, että en valinnut mitään. Maalla oli lapsille muskaria, askartelua, jalkapalloa, sählyä jne., itselle ties mitä kirjallisuuspiiriä ja jopa marttoja.
Missä maalla on näin paljon aktiviteettaja, ilmeisesti Uusimaasta kyse?
tosin siskolla Varsinais-Suomessa on vielä enemmän valinnanvaraa jopa ilmaisissa ! harrastuksissa.
Haluaisimme väljyyttä asumiseen. Yksi lapsistamme soittaa ahkerasti pianoa, jota tahtoisi treenata myös iltaisin ja mies tahtoisi ison autotallin tai vajan, jossa voisi rakennella/askarrella. Tällaisia on vaikea löytää kaupungista alle puolella miljoonalla. ap
Me asumme 15 km päässä isosta kaupungista (Turusta) ja meillä on vaatimukset täyttävä omakotitalo, joka maksoi alle 200 000 euroa. Vanhempi on joo toki mutta tilaa löytyy, iso tontti jne. Ja kuitenkin niin lähellä Turkua että autolla surauttaa äkkiä kaupunkiin ja toisaalta lapsille on koulu tuossa 2 km päässä. Toki jos työssäkäyntikaupunki on Helsinki niin sitä näin läheltä ei löydy valitettvasti vastaavalla hinnalla oikein hyviä taloja isolla tontilla. Ainoa miinuspuoli tässä asumisessa meillä on ollut se että talvisin joskus ei ole tiet aurattu siihen aikaan kun pitäisi lähteä duuniin, kun auraaminen on tien päässä asuvan maatalonisännän hoidossa.
hän kun ei ymmärtänyt, että saadakseen sen tien auratuksi ennen töihinlähtöä, hänen olisi pitänyt maksaa aurauksesta. Nyt tie aurataan siten, että maatalon isännän vaimo voi lähteä töihin.
Ikinä minua ei enää saa mihinkään isompaan kaupunkiin kuin korkeintaan käymään.
Ainoa ongelma tässä nykyisessä asuinpaikassa on se, ettei tajuttu heti ostaa tarpeeksi isoa tonttia, joten nyt pitäisi jostain saada lisämaata, kun kunnalla on tietyt vaatimukset siitä millaisella tontilla saa pitää hevosta. Heppa pitäisi saada oman ja lasten harrastusten takia. Onneksi melkein naapuritallilla saa pitää ainakin alkuun... jos jossain vaiheessa sitä omaa maatakin irtoaisi.
hän kun ei ymmärtänyt, että saadakseen sen tien auratuksi ennen töihinlähtöä, hänen olisi pitänyt maksaa aurauksesta. Nyt tie aurataan siten, että maatalon isännän vaimo voi lähteä töihin.
joten tuskinpa muiden tien varrella asuvien (meitä on kymmenisen taloa) pitää enää maksaa. Täytyy vaan elää sitten sen kanssa että jos yöllä on satanut pirusti lunta niin voi olla ettei autolla lähdetä mihinkään ennen puoltapäivää. Tai ostaa maasturi jos on pakko päästä ;-)
olette hirveän onnekkaita. Meidän pitäisi ainakin tuplata tuo matka, jotta saisimme 200 000 eurolla ok-talon. Elämä on kompromisseja täynnä ja lapsiperheen elämä keskittyy kotiin, joten siinä ehkä vastaus pulmaamme. :)
ap
Ikinä minua ei enää saa mihinkään isompaan kaupunkiin kuin korkeintaan käymään. Ainoa ongelma tässä nykyisessä asuinpaikassa on se, ettei tajuttu heti ostaa tarpeeksi isoa tonttia, joten nyt pitäisi jostain saada lisämaata, kun kunnalla on tietyt vaatimukset siitä millaisella tontilla saa pitää hevosta. Heppa pitäisi saada oman ja lasten harrastusten takia. Onneksi melkein naapuritallilla saa pitää ainakin alkuun... jos jossain vaiheessa sitä omaa maatakin irtoaisi.
että onko siellä kavereita ja millainen koulu?
Jos keskustalla tarkoitetaan Helsingin keskustaa, niin onhan sinne matkaa, mutta kun meillä ei ole sinne useinkaan asiaa, niin mieluumin panostamme asumiseen täällä.
Olen ä-lomalla, mutta työpaikat meillä molemmilla on Helsingissä, joten ajoa tulee, mutta ei se haittaa. Plussana se, että ajamme töihin mennessä monen pk:n ohi, joten niissä on valinnanvaraa.
Me asumme omassa rauhassa (ei naapureita näköetäisyydellä) isolla tontilla haja-asutusalueella. Kouluun, neuvolaan, kauppaan, kirjastoon matkaa vain 2kilometriä, suurin osa pyörätietä. Kylältä löytyy paljon harrastuksia mm. Yleisurheilu, hiihto, jääkiekko, partio, 4H, muskarit... Meidän lapsille on harrastuksia riittänyt. Aikuisillekin on melko paljon tarjontaa zumpasta entisöintiin. Kunnassa asukkaita alle 4000.
Isompaan kaupunkiinmatkaa on 50 kilometriä. Tästä kaupungista löytyy isompi marketti, uimahalli, vaatekaupat yms.
Niin, että hyvin on viihdytty :) oma rauha on ollut meille tärkeintä.
Ostin talon koska halusin työuupuneena pois kaupungin hälystä, yksin rauhoittumaan. Olikin ihanaa olla siellä hiljaisuuden ja rauhan keskellä, ilman ympärillä olevaa ihmisvilinää ja autojen melua. Tehdä pieniä askareita kuten pilkkoa poltopuita tai leikata nurmikkoa tai tehdä pieniä remppahommia talossa.
Mutta mulle sitten kävi valitettavasti niin että kun uupumus alkoi parantua, aloinkin kaivata elämääni enemmän actionia kotosalla yksin möllöttelyn sijaan. Vaan sieltä hornan tuutistahan ei niin vaan lähdettykään harrastamaan tai juhlimaan. Alkoi tuntua vain yksinäiseltä ja tylsältä, ihan kuin olisin joku mökkimummo jo kolmikymppisenä. Niinpä sitten 3 vuoden asumisen jälkeen myin talon ja muutin takaisin Helsinkiin. Olen tyytyväinen täällä nyt. Ei ollut minun juttu tuo maalla asuminen, paitsi tilapäisenä toipumisvaiheena burnoutin jälkeen.