Anopeista galluppia

eipä oikeastaan mitään.



Kävi hakemassa tuosta vain vaatekaapista kaikki petivaatteet pesuun. Meillä oli vessaremppa kesken ja pölyä joka hiivatin paikka täynnä. Pesukonetta ei siis ollut käytössä (tai koko vessaa ylipäänsäkään), joten moinen apu oli tarpeen.



Eipä tuollainen minua haitannut. Asunto oli (ja on vieläkin) miehen, minä vain muutin sinne. Anoppi on tottunut passaamaan poikaansa esim. juuri pesemällä pyykkiä, ei kuulemma mies itse huolehtisi moisesta =D

No se lähti heti pois. Ei menty naimisiin sitten, mikä on harmi, koska miehellä oli paljon rahaa ja suunnitelmanani oli solmia liitto, erota heti ja vaatia puolet sen omaisuudesta. H-vetin anoppi.

Alkuaikoina tosin ryntäsi tiskaamaan, jos altaassa oli yhtään likaisia astioita. Oppi onneksi aika nopeasti, että hän on kylässä vieraana eikä vieraan tarvitse parin tunnin oleskelun aikana tiskata. Minulla on tosi kiva anoppi.



Miehen anoppi on taas ihan toista maata. Ekalla reissulla meidän yhteiseen kotiin hän ei pitänyt meidän parisängystä, olisi vissiin pitänyt olla erilliset sängyt huoneen vastakkaisilla seinuksilla. Olin kyllä muutenkin äitini mielestä h*ora, joten mitä hän oikein odotti?

Esim. mihin asunnossa sopisi pinnasänky. Eikä meille ollut lasta tulossa eikä niitä ole vieläkään, monen vuoden jälkeen. Pidin hieman loukkaavana!

Ei suostunut juomaan kahvia saati ottamaan mitään tarjoiluista. Mutta enpä paljon muuta odottanutkaan naiselta, joka itkeä parkui suureen ääneen, kun ilmoitimme kihlauksestamme. =) Eivätkä ne välit siitä oikein 20 vuodessa ole lämmenneet...