Miten korkeakoulun käyminen tekee ihmisestä viisaan? Vai tekeekö?

Ei yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä. Yhtäkkiä kuuluukiin "parempiin piireihin" muttei osaa niissä olla.

Kyllä sen eron akateemisen ja alemman koulutusasteen välillä huomaa seurassa, jutut on ihan erit, samoin maailmankatsomus ja näkökulma moniin asioihin hieman laajempi. Meillä on kavereita lääkiksestä ja kauppakorkeakoulusta paljon ja sitten myös miehen aiemman amiskoulutuksen (tosin kaksoistutkinto) myötä tulleita kavereita. Ero on huima jutun tasossa, arvoissa, harrastuksissa, ihan arjen kuvioissa ja yleisessä sivistyksessä. Karkeasti voisi sanoa, että vähemmän koulutetuilla on aika pienet piirit ja elämä pyörinyt niissä samoissa kuvioissa aina. Koulutetummat ovat nähneet enemmän maailmaa, laajentaneet maailmakuvaansa, opiskelleet ja saaneet enemmän perspektiiviä ja vertailupohjaa asioihin.

Seura tekee kaltaisekseen. Amiksesta valmistutaan nuorena raakileena elämään ja yleissivistys jää sitten sille tasolle. Ollaan jokunen vuosi niin aikuisia kun ollaan töissä ja sitten pullautetaan kakarat. Siitä se elämä rullaa samalla kaavalla vuositolkulla.



Korkeakoulusta taas valmistutaan huomattavasti myöhemmin ja koko tuona aikana on kehitetty aivoja, aktivoitu ajattelua ja liikuttu samanhenkisessä ajattelvassa seurassa. Ihminen ei todellakaan ole kypsä vielä teini-iässä, eli silloin kun amiksesta valmistutaan. kuten ei silloinkaan kun lukiosta valmistutaan. Kyllä tekisi erittäin hyvää kaikille opiskella vielä jotain senkin jälkeen. Kummasti sitä oppii näkmään asioissa monia puolia kun ei päätä pahkaa ryntää ammattiin ja jämähdä siihen sitten loppu elämäksi. Mutta turhahan tästä on täällä vängätä, amikset kun yleensä tietävät kaikesta kuitenkin kaiken paremmin ;-)

Ei se viisasta tee. Mutta lukeneemman se tekee. Näissä on tosi selkeä ero.

Ja tarjoaa ajattelun työkaluja.

Ihminenhän ei muuten yleensä tee muuta kuin sellaista, mikä on melko vaivatonta. Yliopistossa tulee luettua sellaista, mikä muuten jäisi kesken, koska ei ole pakko eikä jaksa. Itselleni se toimii ihan hyvin. Enkä osaisi aina löytää joistain aihepiireistä niitä asiakokonaisuuksia, jotka ovat jo valmiina joistain aineista. Se, että ne asiat on laitettu pakettiin, ei tee asiakokonaisuuksista sen valmiimpia tai vie pois niiden kompleksisuutta.

korkeakoulutettu humanistiselle alalle ja jostain syystä yleissivistykseni on huimasti laajempi kuin täkäläisellä maaseutuväestöllä keskimäärin. Ehkä olen vain muuten fiksu ja oppivainen, kuka tietää. Aina on tilaisuus besserwisseröidä.

En sitten ihmettele, jos susta vaikka ei tykättäisikään kauheasti. :) Besserwisserit ovat ärsyttäviä ja tietävät muka kaiken ja antavat vastauksen vaikka ei edes kysytä. Pönkittävät jotain huonoa itsetuntoa sillä, että saavat aina loistaa.

Mutta isoin asia on seura. Sata amislaista on melko tyhmää porukkaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sata yliopisto-opiskelijaa on fiksua, joitain typeryksiä lukuunottamatta.

Jos lukee korkeakoulun vain läpi, eikä solmi mitään suhteita, niin eipä siinä henkiset kyvyt niin kauheasti parane. Mutta jos viettää vapaa-ajan maailmaa parantaen niin kyllä se jossain näkyy. Ei amiksessakaan opita mitään verrattuna siihen, kun päästään mestarin oppiin.

Minäkin koen saaneeni suurimman hyödyn yliopistolla seurasta, ei niinkään itse koulun opeista. Koulun opit opettivat toki alani asioita, mutta ei ne minusta ihmisenä viisaampaa tehneet. Vain osaavamman ja tietävämmän tietyn kapean erikoisalueen suhteen.

Mutta se opiskelun ulkopuolinen elämä olikin sitten paljon avartavampi kokemus. Itse en ole mistään ns. sivistys- tai kulttuurikodista, ja oli tosi hienoa päästä sellaisten ihmisten seuraan jotka oikeasti vakavissaan pohtivat syvällisiä. Kaikkea politiikasta, nälkänogelmasta, eläinten oikeuksista ja seksuaalivähemmistöjen asemasta kulttuurihistoriaan ja sen vaikutukseen nykypäivään. Tutustuin laajasti erilaisiin ajattelutapoihin, sellaisten ihmisten parissa jotka osasivat myös perustella omat näkökantansa.

Joo, kyllä koen että minusta duunariperheen vesasta tuli yliopistolla viisaampi ihminen, mutta ei tosiaan opintojen seurauksena.

Näinhän se on. Kuka tahansa voi lukea kotona ne samat kirjat ja tehdä ne samat tehtävät kuin mitä yliopistossa tehdään. Mutta harvapa viitsii ja toisaalta yksin kotona istuessa ei varmasti opi opettajien antamaa kokemusta ja kriittistä ajattelua, mikä korkeakouluista tulee. Oppiminen syntyy siitä, kun mä luen kirjan, kirjoitan siitä esseen ja sitten se ruoditaan porukalla auki.

isä asianajaja ja hän on sitä mieltä, että ainakaan oikeustieteellisessä ei sinänsä opeteta yhtään mitään sellaista, mitä ei voisi kuka tahansa missä tahansa kirjastossa käydä lukemassa ilmaiseksi.

Mutta. Hänen mielestään korkeakoulun tärkein anti on se, miten se opettaa käsittelemään ja arvioimaan saatuja tietoja - niitä ei muualla opi. Hän pitää tätä oppia paljon tärkeämpänä kuin niitä tentittyjä kirjoja, kosksa varsinaisessa työssä joka keissi on erilainen ja aina täytyy oppi oikeussalia varten uusia juttuja kuulusteluista yms, ja ne on muistettava paremmin kuin kukaan muu siinä salissa, koska syyttäjä saattaa tarttua mihin tahansa.

Seura tekee myös kaltaisekseen, sekä hyvässä että pahassa. Jos sun ympärillä on ihmisiä, jotka pohtivat opiskelualan kysymyksiä syvällisesti, sunkin pitää miettiä asiaa. Jos sun kaverit pohtii syvällisesti BB:n tapahtumia, säkin mietit niitä.

asia on pikemminkin niin, että sinne korkeakouluihin menevät/pyrkivät tietynlaiset ihmiset. Usein ne jotka jo lapsina saavat hyviä numeroita koulussa ja pitävät opiskelua tärkeänä päätyvät korkekouluhin. Ne jotka eivät pidä opiskelusta ja haluavat vain mahdollisimman nopeasti päästä tienaamaan menevät amiskaan.



Näin ollen korkeakoulun vaikutus ihmiseen ei välttämättä ole niin suuri kuin luullaan.

asia on pikemminkin niin, että sinne korkeakouluihin menevät/pyrkivät tietynlaiset ihmiset. Usein ne jotka jo lapsina saavat hyviä numeroita koulussa ja pitävät opiskelua tärkeänä päätyvät korkekouluhin. Ne jotka eivät pidä opiskelusta ja haluavat vain mahdollisimman nopeasti päästä tienaamaan menevät amiskaan. Näin ollen korkeakoulun vaikutus ihmiseen ei välttämättä ole niin suuri kuin luullaan.

ollut minulle valtava merkitys. Ensimmäinen asia, jonka yliopistossa opin, oli se miten vähän yksittäinen ihminen voi hallita edes oman alansa tietoa. Amislaisille tällainen ajatus on vieras: he kun tietävät kaiken.

Olen duunariperheestä ja voin sanoa, että tiedekorkeakoululla on

asia on pikemminkin niin, että sinne korkeakouluihin menevät/pyrkivät tietynlaiset ihmiset. Usein ne jotka jo lapsina saavat hyviä numeroita koulussa ja pitävät opiskelua tärkeänä päätyvät korkekouluhin. Ne jotka eivät pidä opiskelusta ja haluavat vain mahdollisimman nopeasti päästä tienaamaan menevät amiskaan. Näin ollen korkeakoulun vaikutus ihmiseen ei välttämättä ole niin suuri kuin luullaan.

ollut minulle valtava merkitys. Ensimmäinen asia, jonka yliopistossa opin, oli se miten vähän yksittäinen ihminen voi hallita edes oman alansa tietoa. Amislaisille tällainen ajatus on vieras: he kun tietävät kaiken.

Tärkeintä.

Kun tiedot riittävällä tasolla voi tarvittavan detalji tiedon hakea ja omaksua nopeasti.

Jos riittävä potentiaali harmaissa soluissa.

Jollekuille tulee päänsärkyä jo yksinkertaisesta ajatustyöstä.

Viikossa voin tulla asiantuntijaksi alalle kuin alalle (VATU), kun taas jotkut(vatu) tulee vain tyhmemmäksi. *Suora lainaus VATUsta.

Ja sydämen sivistystä (sitä tärkeintä) joko on tai ei koulutuksesta tai taustasta riippumatta.

"fiksuus" katso koulutuspohjaa. Tosin kuten täälläkin monta kertaa todettu, korkeakoulutus opettaa monet ajattelemaan ja kyseenalaistamaan.

Kun itseään fiksuina pitävät ihmiset väheksyvät "amiksia" tai "korkeakoulutettuja". Klassinen kysymys kuuluukin: kuinka hiton nuoria tänne kirjoittajat yleensä ovat? En voisi millään nähdä oikeasti aikuisten ihmisten edes pohtivan tälläisiä asioita.