Miten koette sen jos lapsenne ei ole "suosittu"?

Minun lapseni on aina yksin koulussa ja häntä myös kiusataan.



Kauhean vaikea puuttua tilanteeseen, koska se osin on pojan oma toivekin ja johtuu hänen heikoista sosiaalisista taidoistaan. Mutta kyllähän se tuntuu aivan kamalalta tajuta, että häntä ei kukaan siellä kutsu leikkeihin tai synttäreille tai minnekään.



-as-lapsen surullinen äiti-

Yleensä ne vähemmän suositut ovat niitä ns. hikareita, jotka sitten pärjäävät elämässään paremmin. Yrittäisin korostaa, että kouluajan suosio on katoavaista ja joillekin se todellakin on elämän kohokohta.