Tärkeä oivallus, joka vaikuttaa elämäsi laatuun?

... lapsetkin voivat hyvin.



Parisuhde on kaiken perusta. Jos asiat ovat äärimmäisen pielessä, on parempi erota. Itsekkyys ajaa kuitenkin aivan liian usein eroihin ja lapset kärsivät.

Pääasia, että yrittää. Ne, jotka eivät uskalla yrittää, eivät mokaakaan.

Liikunta ei tee ihmistä ainoastaan terveeksi, vaan sen avulla voi saavuttaa myös muita päämääriä.

Parasta, mitä voit antaa lapsillesi, on erilaiset taidot, joista on elämässä hyötyä. Varhaislapsuuden panostus maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa.

jaksamistaan, relata ja ottaa lunkisti:)

Ei ennenkuin on kulunut useita vuosia yhdessä ja kahdestaan. Sitten vasta tietää toimiiko suhde jotta siihen voi hankkkia lapsia. Lapset ovat rasituskoe. Huono suhde kaatuu, tulee uusi ja uusia lapsia. Pian ollaan uusperhehelvetissä.



Onneksi tajusin tämän jo nuorena ja ensimmäinen avioliitto ei sitten jatkunutkaan kun 2-3 vuoden kuluttua tajusin, että meistä ei yhdessä ole vanhemmiksi.



Nyt on toinen liitto, kaksi lasta ja olen äärimmäisen onnellinen. Ollut jo 15 vuotta.

Lopeta taisteleminen ja rauhoitu elämään



Kirjoita tuo googleen ja avaa ensimmäinen ehdotettu linkki.

Siis EMME hankkineet ensimmäisen puolisoni kanssa lapsia, koska tajusin tuon periaatteen että lapsia ei kannata ensimmäisessä liitossa hankkia ennenkuin saa käsityksen toimiiko liitto ylipäänsä.

ap:n viisauden vähän väärin, omaan tilanteeseeni sitä peilaten.



Tuo on kyllä oikeasti todella hyvä aforismi tietynlaisiin tilanteisiin. Niihin, joihin OIKEASTI ei voi vaikuttaa. Minulla on myös ollut tapana yrittää kontrolloida etenkin esim. läheisten turvallisuutta ja surra etukäteen onnettomuuksia, sairauksia ym. Kun antaa sellaisen taakan pois, elämä helpottaa kummasti.



Sen sijaan koitan selvittää asiat, jotka painavat mieltä oikeasti, ettei tarvitsisi kuolinvuoteellaan enää niitä murehtia.



26

koska mä taas en ole ihminen, joka jää ajelehtimaan kuin lastu laineilla. Lähes aina, kun olen antanut asioiden vain mennä omalla painollaan suntaan, johon en halua, olen jäänyt harmittelemaan asiaa ikuisiksi ajoiksi. Yritän vaikuttaa itse, enkä vain jäädä ruikuttamaan. Uskon yhä, että se on avain onneen pidemmällä tähtäimellä.

Emme me onnelliset ruikuta vaan elämme hetkessä. Sehän ei tarkoita sitä että antaa kaiken mennä vaan miten menee vaan sitä, että ei murehdi menneitä eikä tulevia, ei pelkää eikä panikoi jolloin elämäänsä (ei muiden) pystyy ohjailemaan paremmin. Minullakin on vain kahdenlaisia asioita: niitä jotka kannattaa tehdä ja niitä jotka haluan tehdä. Asioita, jotka on pakko tehdä, ei ole.

Lopeta taisteleminen ja rauhoitu elämään Kirjoita tuo googleen ja avaa ensimmäinen ehdotettu linkki.

tämä siis vastaus tuohon linkki ei aukea...

Lasta ei kannata hankkia ensimmäisessä liitossa Ei ennenkuin on kulunut useita vuosia yhdessä ja kahdestaan. Sitten vasta tietää toimiiko suhde jotta siihen voi hankkkia lapsia. Lapset ovat rasituskoe. Huono suhde kaatuu, tulee uusi ja uusia lapsia. Pian ollaan uusperhehelvetissä.

itse en voi, koska ikää on jo 38, mies vasta tavattu, eikä tässä iässä lastenhankinta-asiassa kyllä voi alkaa vuosia katselemaan. Ei mulle kyllä mikään kauhukuva ole sekään jos suhde sitten menee poikki ja minusta tulee yksinhuoltaja. Parempi se kuin jäädä kokonaan lapsettomaksi.

Kovin pinnallista. Tuollaiset fraasit auttavat kun kaikki on muutenkin ihan hyvin mutta todellisessa hädässä niistä ei ole mitään apua.

On hyvä hurskastella, kuinka asenne ratkaisee kaiken. Totuus on, että toiset tarvitsevat todella paljon vähemmän asennetta kuin toiset. Toisilla on ns. helppo elämä ja hyvin pieniä vastoinkäymisiä, niissä ei kummoista asennetta tarvita, toisin kuin jos on hirveitä koettelemuksia.

Totta on myös, että tunteensa ja ajatuksensa voi valita, ja että kaikesta voi selvitä. Silti, toiset joutuvat tekemään paljon enemmän töitä ollakseen edes kohtuullisen onnellisia.

Vielä oma vastaukseni:

1. Sillä, mitä muut ajattelevat, ei ole mitään väliä.

2. Pyydä, niin sinulle annetaan.

Kovin pinnallista. Tuollaiset fraasit auttavat kun kaikki on muutenkin ihan hyvin mutta todellisessa hädässä niistä ei ole mitään apua.

On hyvä hurskastella, kuinka asenne ratkaisee kaiken. Totuus on, että toiset tarvitsevat todella paljon vähemmän asennetta kuin toiset. Toisilla on ns. helppo elämä ja hyvin pieniä vastoinkäymisiä, niissä ei kummoista asennetta tarvita, toisin kuin jos on hirveitä koettelemuksia. Totta on myös, että tunteensa ja ajatuksensa voi valita, ja että kaikesta voi selvitä. Silti, toiset joutuvat tekemään paljon enemmän töitä ollakseen edes kohtuullisen onnellisia. Vielä oma vastaukseni: 1. Sillä, mitä muut ajattelevat, ei ole mitään väliä. 2. Pyydä, niin sinulle annetaan.

Minä olen peruspositiivinen ja aika moni on tullut väittämään minulle juuri tuota. Että helppoahan sinulla kun on tuollainen helppo elämä. Yleensä en kerro kaikkia kamaluuksia joita minulla on ollut mutta muutaman kerran olen avautunut ja kuuntelija on ollut hiljaa sen jälkeen "helposta elämästäni". Mutta minusta on ihan mahtavaa että näytän ja vaikutan siltä että elämäni on ollut helppoa :)

Sinä olet väärässä.

Kovin pinnallista. Tuollaiset fraasit auttavat kun kaikki on muutenkin ihan hyvin mutta todellisessa hädässä niistä ei ole mitään apua.

On hyvä hurskastella, kuinka asenne ratkaisee kaiken. Totuus on, että toiset tarvitsevat todella paljon vähemmän asennetta kuin toiset. Toisilla on ns. helppo elämä ja hyvin pieniä vastoinkäymisiä, niissä ei kummoista asennetta tarvita, toisin kuin jos on hirveitä koettelemuksia. Totta on myös, että tunteensa ja ajatuksensa voi valita, ja että kaikesta voi selvitä. Silti, toiset joutuvat tekemään paljon enemmän töitä ollakseen edes kohtuullisen onnellisia. Vielä oma vastaukseni: 1. Sillä, mitä muut ajattelevat, ei ole mitään väliä. 2. Pyydä, niin sinulle annetaan.

Minä olen peruspositiivinen ja aika moni on tullut väittämään minulle juuri tuota. Että helppoahan sinulla kun on tuollainen helppo elämä. Yleensä en kerro kaikkia kamaluuksia joita minulla on ollut mutta muutaman kerran olen avautunut ja kuuntelija on ollut hiljaa sen jälkeen "helposta elämästäni". Mutta minusta on ihan mahtavaa että näytän ja vaikutan siltä että elämäni on ollut helppoa :)

Kuten huomaat, jos viitsit kunnolla lukea, että en puhunut sinun helposta/vaikeasta elämästäsi yhtään mitään. Sanoin vain, että toisilla se asenne on enemmän vaadittu kuin toisilla. Ja se on kuule taivahan tosi. Sinun kokemuksesi eivät mitenkään kumoa tuota. Voit ehkä kokea, että sinulta on vaadittu vain vähän asennetta vaikeuksista huolimatta, mutta fakta on se, että siinä määrin kuin "sitkeyttä" tai "asennetta" voidaan mitata, niin niitä tarvitsee enemmän kidutuksesta kuin hamsterin kuolemasta toipuessa.

Elämä on liian lyhyt vihalle ja katkeruudelle. Vaikka asiat eivät menisikään kuten joskus suunnittelin, ei se anna minulle lupaa syövyttää mieltäni negatiivisilla tunteilla. Menetettyjä haaveita voi surra hetken, mutta koko elämän aikainen angsti jostain nuoruuden haaveesta ei ole kannattavaa.

Katkerat ja vihaiset ihmiset syövyttävät muiden mielen, eikä sellaista seuraa tarvitse kestää. Minun ei myöskään tarvitse sietää huonoa tai alentuvaa käytöstä keneltäkään, ei vaikka se kyseinen ihminen olisi minua vanhempi tai muutoin "arvokkaampi".

ja toinen "kukaan ei ole korvaamaton". Kyynistä, ehkä, mutta auttaa.

Nuorena aina kyttäsin omaa tunne-elämääni arvostelevasti. Onnellisuus oli ok, neutraali olo oli melko ok joskin vähän tylsää, suru tai ahdistus oli ehdottomasti ei ok, niistä piti päästä eroon ja ne oli ongelma. Nykyisin ajattelen, että kaikki tunteet saavat tulla ja ne ovat yhtä hyväksyttyjä. Elämään kuuluu ja pitää kuulua kaikenlaisia tunteita. Pelkästään onnellinen tai rauhaisan tyyni tunne-elämä olisi itse asiassa aika tylsä.

Minä olin aiemmin todella ahdistunut ja masentunut, koska menin lähes paniikkiin aina kun tuli ikävämpiä fiiliksiä kohdalle. Taistelin pakonomaisesti niistä irti, mutta seurauksena oli se, että ne takertuivat minuun kiinni kahta tiukemmin ja jossain vaiheessa olin hukkua ahdistukseen, joka ei väistynyt enää ollenkaan.

Lopulta ymmärsin, että on ihan okei olla välillä ahdistunut, surullinen, masentunut jne. (en puhu nyt masennus-sairaudesta, vaan siitä tunteesta). Kun hyväksyn nuo ikävät tunteet, ne viipyvät aikansa mutta myös häipyvät nopeasti, ja tilalle tulee iloa, riemua, onnea ja rakkautta. Näistä myönteisistä tunteista pystyy nauttimaan kokonaisvaltaisesti, kun välillä kokee vertailukohdaksi myös ikäviä tunteita.

Siis: vaikka tunnelmat olisivat kuinka perseestä, niin elämä jatkuu! Ja se on kuitenkin elämässä se pääasia.

Tuollaiset fraasit auttavat kun kaikki on muutenkin ihan hyvin mutta todellisessa hädässä niistä ei ole mitään apua.

Juuri hädässä niistä on apua. Olen itse sen kokenut ja noussut siitä hädästä.

Kun sairastuin opiskeluaikoina etenevään, vaikeaa invaliditeettia aiheuttavaan sairauteen, murehdin tilannettani aluksi muutamia kuukausia.

Sitten yhtä päivänä ymmärsin, että murehtimalla teen elämästäni vain entistä kurjempaa.

Päätin, että nautin elämästäni niillä resursseilla jotka minulla on ja teen kivoja asioita niin kauan kuin pystyn.

Eihän se tietenkään sitä sairautta parantanut, mutta teki elämästäni miellyttävämpää.

Enää en jää murehtimaan sitä mitä olen menettänyt, vaan iloitsen kaikesta siitä mitä minulla vielä on :)

On hyvä hurskastella, kuinka asenne ratkaisee kaiken. Totuus on, että toiset tarvitsevat todella paljon vähemmän asennetta kuin toiset. Toisilla on ns. helppo elämä ja hyvin pieniä vastoinkäymisiä, niissä ei kummoista asennetta tarvita, toisin kuin jos on hirveitä koettelemuksia.

Joo, mutta so what? Jos ihmiselle on jaettu huonot kortit elämässä, hänellä on edelleen nuo kaksi vaihtoehtoa: asennoitua myönteisesti tai kielteisesti. Myönteinen asenne on kannattavampi kuin kielteinen. Aivan sama, millaista muiden ihmisten elämä on tai on olematta, tämä totuus pätee jokaiseen meistä.

Ja siis tuo, minkä tajusin elämässä jo varhain, on että elämässä ei kannata kilpailla kenenkään muun kuin itsensä kanssa. Kaikki muut ovat vastustajina epätasaväkisiä, ja vain tasaväkinen kilpailu tuottaa hedelmää.

koska mä taas en ole ihminen, joka jää ajelehtimaan kuin lastu laineilla. Lähes aina, kun olen antanut asioiden vain mennä omalla painollaan suntaan, johon en halua, olen jäänyt harmittelemaan asiaa ikuisiksi ajoiksi. Yritän vaikuttaa itse, enkä vain jäädä ruikuttamaan. Uskon yhä, että se on avain onneen pidemmällä tähtäimellä.

että ei jäädä murehtimaan niitä asioita joihin ei voida vaikuttaa. Niistä vääntäminen on vaan turhaa energianhukkaa.

Kannattaa mieluummin keskittyä niihin asioihin joihin pystyy vaikuttamaan. Silloin niihin voi käyttää kaiken energiansa ja parantaa mahdollisuuksiaan vaikuttaa asioihin oikeasti.

Ja jos asia kuitenkin menee puihin niin pahasti ettei niihin enää voi vaikuttaa, kannattaa taas miettiä mikä olisi sellainen asia mihin voi itse vaikuttaa ja keskittyä siihen.

Ei se ole lastuna laineilla ajelehtimista.

Sen sijaan, että vahtisin muiden tekemisiä, olen pyrkinyt elämään omaa elämää tavalla joka ei aiheuta syyllisyyttä tai häpeää. Joskus onnistun, joskus en, mutta ainakin olen yrittänyt.