Minkälaiset vanhemmat nukkuu perhepedissä?

yleensäkin muotiasioissa korkeammin koulutuetut kaupunkilaiset menee edellä.



Joskus ennen vanhaanhan oli varmaan just toisin päin. Köyhän nukkui läjässä torpissa (varmaan eläimetkin samassa kasassa lämmittämässä) ja rikkailla oli omia huoneita ja yksityisyyttä.

Olisko tässä jotain sellaista että vieressä nukuttaminen vaatii jonkinlaista yleisten normien kyseenalaistamista ja sitä kautta parempaa itsetuntuoa ja oman järjen käyttöä vanhemmilta?

että osansa tuo myös se, että perhepedin eduista on olemassa tieteellistä näyttöä, jota taas koulutetumpi ihminen osaa arvostaa.

Meillä lapset nukkuivat aluksi meidän vanhempien vieressä mutta siirtyivät omiin sänkyihinsä, koska en vain osannut nukkua pieni vauva vieressä. Heräilin koko ajan jne. Olin päivisin tosi väsynyt.



Kait me vissiin johonkin alempaan sosiaaliluokkaan kuulutaan kun ollaan _vain_ amiksia.

Me olemme hyvin koulutettuja ja asumme isossa asunnossa. Silti vauvat aina nukkuivat äidin vieressä parisängyssä ja siitä luontevasti siirtyivät omiin sänkyihin. Vieläkin lasten kasvaessa nukkuvat samassa huoneessa kuin vanhemmat. Vanhin lapsi kohta 6 v.



Koemme, että se on luonnollisin tapa ja myös mukavaa lapsille, kun ei tarvitse pelätä öisin. Ja aikuisille niin helppoa, kun yöllisiä juoksuja ei lainkaan ole.



Lapset menee tosi aikaisin nukkumaaan ja aikuiset ottavat oman aikansa muissa huoneissa ennen yöpuuta. :)

Meillä lapset nukkuivat aluksi meidän vanhempien vieressä mutta siirtyivät omiin sänkyihinsä, koska en vain osannut nukkua pieni vauva vieressä. Heräilin koko ajan jne. Olin päivisin tosi väsynyt.

Kait me vissiin johonkin alempaan sosiaaliluokkaan kuulutaan kun ollaan _vain_ amiksia.

ketjussa puhutaan nyt ennen kaikkea koulutuksen vaikutuksesta ihmisen toimintaan. Toivottavasti et näe itseäsi oikeasti _vain_ amiksena, koska ihmisiä on aivan turha arvottaa koulutuksen perusteella. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen omiin valintoihinsa.

mutta meillä ammattikorkeakoulutettu ja tohtoriksi väitellyt nukumme hieman alle 3-vuotiaamme kanssa samassa sängyssä. 2-vuotiaaksi tosin meni nukkumaan omaan sänkyyn ja siirtyi viereen vasta yöllä, mutta jotenkin se siitä lipsahti meidän sänkyyn koko yöksi... :)



Ollaan mietitty omaan sänkyyn siirtämistä jossain vaiheessa. Aiomme kuitenkin nukkua edelleen samassa huoneessa.

yleistämistä jota on niin hauska lukea.



Meillä on ihan opistotasoinen koulutus ja 3 lasta ( 16v, 13v ja 6v) . Kaikki lapset ovat vauvoina nukkuneet vieressä ja 2v asti samassa huoneessa. Sitten ovat vaelleelleet kouluikään asti öisin meidän väliin nukkumaan , kunnes sitten kouluiässä ovat oppineet nukkumaan ihan omissa sängyissään koko yön yli.



En ole koskaan silti ajatellut , että meillä on nukuttu missään perhepedissä. Ei ole tarve nimetä asioita , me vaan emämme niinkuin meidän perheelle sopii.



Kenen elämä on niin ankeaa , että täytyy kaikessa korostaa omaa erinomaisuuttaan. On perhepetiä ja vaistovanhemmuutta ... Oikeasti nuo ovat vanhoja juttuja ja ehkä meillä vähemmän koulutetuilla ne tulevat ihan luonnostaan ns. maalaisjärjen ja niiden vaistojen ohjaamina.

Tää on taas tätä ylemmyydentuntoista yleistämistä jota on niin hauska lukea.

Meillä on ihan opistotasoinen koulutus ja 3 lasta ( 16v, 13v ja 6v) . Kaikki lapset ovat vauvoina nukkuneet vieressä ja 2v asti samassa huoneessa. Sitten ovat vaelleelleet kouluikään asti öisin meidän väliin nukkumaan , kunnes sitten kouluiässä ovat oppineet nukkumaan ihan omissa sängyissään koko yön yli.

En ole koskaan silti ajatellut , että meillä on nukuttu missään perhepedissä. Ei ole tarve nimetä asioita , me vaan emämme niinkuin meidän perheelle sopii.

Kenen elämä on niin ankeaa , että täytyy kaikessa korostaa omaa erinomaisuuttaan. On perhepetiä ja vaistovanhemmuutta ... Oikeasti nuo ovat vanhoja juttuja ja ehkä meillä vähemmän koulutetuilla ne tulevat ihan luonnostaan ns. maalaisjärjen ja niiden vaistojen ohjaamina.

on varmaan sitten ne tutkimuksetkin, joissa todetaan koulutuksen korreloivan tiettyjen asioiden kanssa (esim. pitkän imetyksen). Mä en tajua, miksi pitää loukkaantua, jos halutaan keskustella jostain tietystä asiasta.

Mulle "maalaisjärki" on myös sitä, että jos luen jostain tutkimustuloksista, pohdin tutkimustuloksia myös oman toimintani kannalta.

Mä inhoan sanaa "perhepeti", enkä koskaan käytä sitä missään, vaikka lapsi nukkuukin vieressäni. Ai niin, ja mulla on yliopistokoulutus.

En minä loukkaantunut. Enkä minä kyseenalaista tutkimustuloksia , niistä en maininnut mitään . Minusta nämä tälläiset keskustelunaloitukset kuitenkin ovat ylemmyydentunoista yleistämistä , se on mielipiteeni, ei mikään fakta.



Uskon , että moni vähemmän koulutettu toimii vaistonvaraisesti ihan samoin kuin koutetumpikin , mutta ei vaan osaa eikä ehkä koe tarvetta nimetä asioita.



Minä olen aina ajatellut , että koulutetut ja varakkaat ihmiset isoissa asunnoissaan laittavat lapsen aiemmin omaan huoneeseen nukkumaan. Meillä 3 lapsen kanssa 70 neliön asunnossa oli kyllä vähän pakkokin nukkua samassa huoneessa kuopuksen kanssa pitkään .



Koulutettu ei ole välttämättä hyvä vanhempi ja kouluttamaton huono. Joskus on noin, joskus täysin päinvastoin. Ja suurin osa kaikissa koultustasoissa ja varakkuusluokissa on hyviä vanhempia , oli perhepetiä tai ei.

En minä loukkaantunut. Enkä minä kyseenalaista tutkimustuloksia , niistä en maininnut mitään . Minusta nämä tälläiset keskustelunaloitukset kuitenkin ovat ylemmyydentunoista yleistämistä , se on mielipiteeni, ei mikään fakta.

Uskon , että moni vähemmän koulutettu toimii vaistonvaraisesti ihan samoin kuin koutetumpikin , mutta ei vaan osaa eikä ehkä koe tarvetta nimetä asioita.

Minä olen aina ajatellut , että koulutetut ja varakkaat ihmiset isoissa asunnoissaan laittavat lapsen aiemmin omaan huoneeseen nukkumaan. Meillä 3 lapsen kanssa 70 neliön asunnossa oli kyllä vähän pakkokin nukkua samassa huoneessa kuopuksen kanssa pitkään .

Koulutettu ei ole välttämättä hyvä vanhempi ja kouluttamaton huono. Joskus on noin, joskus täysin päinvastoin. Ja suurin osa kaikissa koultustasoissa ja varakkuusluokissa on hyviä vanhempia , oli perhepetiä tai ei.

Ei ollut tarkoitus tässä ketään loukata tai olla ylemmyydentuntoinen. Pohdin vaan minkälaiset syyt johtaa tietynlaiseen toimintaan. Olin havainnut tällaista omasta tuttavapiiristä ja halusin kysellä onko asia näin laajemminkin.

Ehkä siksi , että viesti oli niin lyhyt ja taustoja selittämätön.



Itse ihmettelen aina näitä tutkimuksia , joissa saadaan vaikka tulos " kouluunmenon lykkääminen ei paranna lapsen koulumenestystä ". ( No ei kai parannakaan , jos syynä on vaikka keskittymisvaikeudet , mutta parantaisiko se lapsen omaa oloa ?) tai " korkeasti koulutelut imettävät pidempään " ( Varmasti jos on tietoa enemmän , osaa paremmin toimia saadun tiedon pohjalta , mutta silti osa korkeasti kouluteluista ei imetä yhtään ja osa kouluttamattomista imettaa vuosia ). Ihmettelen siis sitä , miten monenlaisia johtopäätöksiä voisi oikeastaan vetää tutkimustuloksista ja sitä miten pienten prosenttierojen pohjalta vedetään isoja johtopäätöksiä.

Mulla on sellainen näppituntuma, että keskimäärin koulutetummat/korkeammassa sosiaaliluokassa olevat suosivat enemmän vauvan tai pikkulapsen kanssa nukkumista. Omassa tuttavapiirissä kaikki alemman koulutustason omaavat laittavat vauvan tosi aikaisin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen.

Olisko tässä jotain sellaista että vieressä nukuttaminen vaatii jonkinlaista yleisten normien kyseenalaistamista ja sitä kautta parempaa itsetuntuoa ja oman järjen käyttöä vanhemmilta?

No itse olen ns. korkeasti koulutettu (tosin mies ei) ja meillä on molemmat lapset nukkuneet vieressä, nykyisin 4-vuotias esikoinen nukkuu edelleen meidän huoneessa, tosin omassa sängyssä. Vauva nukkuu vieressä.

Itse en kyllä koe, että toimisimme minkään yleisen normin vastaisesti eikä tämä juurikaan mitään vahvaa itsetuntoa vaadi - johan synnytysosastolla sanottiin ihan suoraan, että kannattaa nukuttaa vieressä. Joten siinä mielessä voisi ajatella, että nimenomaan auktoriteettiuskoiset tekisivät niin ;) Vauvan laittaminen omaan huoneeseen ei ole mikään normi, joten luulisi että niin tekevät vanhemmat olisivat juuri niitä, jotka tekevät tässä asiassa poikkeavan ratkaisun oman mielensä mukaan.

Se, että ap:n tuttavapiirissä käytäntö vaihtelee koulutustason mukaan saattaa olla ihan silkkaa sattumaa. Sitä paitsi kuinka monella alemmassa sosiaaliluokassa olevalla on niin iso kämppä, että 0-vuotiaalle vauvallekin riittää oma huone?

Laiskat, tunteelliset, kouluttamattomat mamut eli me. Tuntuisi niin kauhealta laittaa pikkuruinen omaan sänkyynsä ja toisaalta olisi raskasta herätä ja nousta imettämään kun näin perhepedissä vauva voi syödä ihan huomaamatta vaikka puoli yötä.



Perustelin kyllä itselleni tätä pienemmällä kätkytkuoleman riskillä yms. mutta kyllä nuo emotionaaliset syyt ovat päällimmäisenä. Maahanmuuttajuus voi vaikuttaa siten että mieskin säälii pikkuruista joka joutuisi nukkumaan yksin kylmässä ja pimeässä omassa sängyssään ja siksi että miehelläkin on oletusarvona parin vuoden imetys ainakin.



(Toivottavasti tämä viesti ei saa hienoja ja koulutettuja ihmisiä häätämään pikkuisiaan omaan sänkyynsä)

Mulla on sellainen näppituntuma, että keskimäärin koulutetummat/korkeammassa sosiaaliluokassa olevat suosivat enemmän vauvan tai pikkulapsen kanssa nukkumista. Omassa tuttavapiirissä kaikki alemman koulutustason omaavat laittavat vauvan tosi aikaisin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen.

Olisko tässä jotain sellaista että vieressä nukuttaminen vaatii jonkinlaista yleisten normien kyseenalaistamista ja sitä kautta parempaa itsetuntuoa ja oman järjen käyttöä vanhemmilta?

No itse olen ns. korkeasti koulutettu (tosin mies ei) ja meillä on molemmat lapset nukkuneet vieressä, nykyisin 4-vuotias esikoinen nukkuu edelleen meidän huoneessa, tosin omassa sängyssä. Vauva nukkuu vieressä.

Itse en kyllä koe, että toimisimme minkään yleisen normin vastaisesti eikä tämä juurikaan mitään vahvaa itsetuntoa vaadi - johan synnytysosastolla sanottiin ihan suoraan, että kannattaa nukuttaa vieressä. Joten siinä mielessä voisi ajatella, että nimenomaan auktoriteettiuskoiset tekisivät niin ;) Vauvan laittaminen omaan huoneeseen ei ole mikään normi, joten luulisi että niin tekevät vanhemmat olisivat juuri niitä, jotka tekevät tässä asiassa poikkeavan ratkaisun oman mielensä mukaan.

Se, että ap:n tuttavapiirissä käytäntö vaihtelee koulutustason mukaan saattaa olla ihan silkkaa sattumaa. Sitä paitsi kuinka monella alemmassa sosiaaliluokassa olevalla on niin iso kämppä, että 0-vuotiaalle vauvallekin riittää oma huone?

Tuo oman huoneen puute oli tosiaan ongelma silloin 1800-luvulla, mutta nykyään meillä alimmankin sosiaaliluokan edustajilla on lapsilla omat huoneet ja monella lisäksi työhuone äidin/isän opiskelujen tai yrityksen pyörittämisen vuoksi.

Siitä omaan sänkyyn, mutta edelleen samassa huoneessa ja oman halunsa mukaan omaan huoneeseen. Kaksi vanhinta halusivat omaan huoneeseen ollessaan toinen 3 v ja toinen 5 v. Tai heillä siis oli yhteinen huone silloin, ihan omiin muutamaa vuotta myöhemmin. Nuorin halusi omaan huoneeseen 5-vuotiaana.



Mulla opistokoulutus ikuisuuksien takaa ja miehellä alempi korkeakoulututkinto. Asutaan maalla.



Niin ja meillä käytettiin kestovaippoja, imetin pitkään ja lapset hoidettiin kotona, lapsilla ei ollut tuttia ollenkaan, tein itse vauvanruuat, söimme luomua jo 20 v sitten :D. Silloin kaikki kyseenalaistivat elämäntapamme, joka oli meille ihan normaalielämää, ei mitään muuta. Silloin ei puhuttu vaistovanhemmuudesta tms, ei ollut mitään tutkimustuloksia. Teimme vain niinkuin meistä viisaimmailta tuntui ja mikä meille sopi.

vieressä, näin lähinnä mein kaveripiirissä

Itselläni vauva nukkui aluksi vaunuissa sänkynivieressä (pinnasänky ei mahtunut) ja aina yöllä herätessä otin viereen nukkumaan aamuun asti. Näin toimin 5kk ja imetysloppui. Siirsin vauvan omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja aloin siellä rampata öisin pullon kanssa (ei mitään järkeä ollut tässä). Nykyään kun lapsi on 2,5v niin useasti otan joko suoraan nukkumaan illalla viereeni tai sitten menee omaan sänkyyn ja tulee yöllä viereen. Mielelläni saisi nukkua jo sängyssään, mutta annan periksi ja saa tulla viereen.



Eli mihin minä nyt sitten kuulun? Olen ihan hyvin koulutettu.

Muut lapset haluavat nukkua omissa sängyissä koko yön.



Mulla vain opistotason koulutus, tykkään, kun poika nukkuu vieressä. Päivälläkin tykkää halailla ja istua kainalossa.



Miehellä taas on yliopistokoulutus ja haluaisi pojan nukkuvan omassa sängyssään.



Poika on itse laskeskellut, että kun menee yläkouluun, niin sitten ei tule enää kainaloon nukkuun...

ei koulutus. Minä esimerkiksi en ole yhtään läheisyydenkaipuinen ihminen, enkä voisi sietää sitä että sängyssäni nukkuu muita ihmisiä. Mieluiten nukkuisin yksin, mutta olen oppinut nukkumaan mieheni vieressä, koska hän sitä toivoo. Sängyn pitää kuitenkin olla iso, omat peitot ja tilan tuntua.



En voisi nukkua ollenkaan jos vieressä olisi lapsi. Ne kääntyilee ja ääntelee ja takertuu, tulisin hulluksi. Mieskin saa nukkua vieressä koska ei kuorsaa eikä ole levoton nukkuja; jos häiritsisi, joutuisi omaan sänkyyn.



Kuulostaa julmalta, mutta olen niin herkkä nukkuja, ja väsyneenä oikea karhu. Koko perheen ja parisuhteen kannalta on parempi että saan nukkua yöni rauhassa.

mutta tiheään heräilevän refluksivauvan/-taaperon kanssa se vain oli yksinkertaisesti kätevin. Nukuimme kaikki paremmin. Lisäksi minusta on mukavaa nukkua vauvan kanssa lähekkäin.