Miten voin ikinä mennä töihin, en raaski jättää vauvaa hoitoon :(

Jos siis haluaa töihin, siitä vain! Parasta on kuitenkin järjestää lapsen hoito parhaalla mahdollisella tavalla, jotta mikään siinä ei huoleta pitkin päivää. Meillä on hoitaja kotona, joten aamut ovat rauhallisia ja vauva saa olla tutussa ympäristössä koko päivän.

en todellakaan pistänyt rakasta vauvaani hoitoon ihan pikkusena. Se kolmevuotta oli siinä kiikun ja kaakun, kyynel silmässä vein pikkuseni pienryhmäpäiväkotiin, samaan ryhmään, kun isosiskonsa (jonka ensimmäinen päiväkotipäivä oli samalla). AIKAISEMMIN EI MISSÄÄN NIMESSÄ MINULLA OLISI OLLUT SYDÄNTÄ VIEDÄ.

EN YMMÄRRÄ MITEN JOTKUT SIIHEN PYSTYVÄT!

vein 3,5-vuotiaan puolipäiväläiseksi, ja se tuntui juuri oikealta ratkaisulta. Samassa tilassa oli myös pienten ryhmä, ja voi että minua kylmäsi katsoa niitä vaippahousuja siellä raahustamassa ja äitiä itkemässä. Se oli vielä paljon pahempaa katsottavaa ja kuunneltavaa kuin olin ikinä kuvitellutkaan. Huh.

Kertoisitko missä päiväkodissa pienet raahustavat itkien äitiä? Kyllähän monille lapsille tulee hoitoon jäädessä itku, mutta haluaisin todella tietää missä kuvailemasi tapaus on ollut.

Minusta on tyhmää tuollainen sydämettömäksi leimaaminen...

Olen joutunut aloittamaan työni aikaiseen, koska asun eri maassa, jossa äitiysehdot eivät ole Suomen veroiset. Kyllähän vauvan miettiminen pahalta tuntuu, mutta en nyt oikein tajua, ettei "pysty" menemään töihin - siis mitä, eikö jalat kanna autolle ja pois kotoa vai mikä?

Jos työ on mielenkiintoinen ja siihen (positiivisessa mielessä) saa uppoutua, on töissä hyvä olla, ja päivän päätteeksi on ihana palata vauvan luo taas ja jättää työasiat työpaikalle. Toki jos työ ei ole ollenkaan mielekästä tai vaativaa, silloin varmaan tulee pohdittua tilanteen järkevyyttä ja vauvan pärjäämistä enemmän.

Jos siis haluaa töihin, siitä vain! Parasta on kuitenkin järjestää lapsen hoito parhaalla mahdollisella tavalla, jotta mikään siinä ei huoleta pitkin päivää. Meillä on hoitaja kotona, joten aamut ovat rauhallisia ja vauva saa olla tutussa ympäristössä koko päivän.

minulla on/oli mieluinen työ johon palata, mutta vauva on vain kerran vauva. Mietin jo parin tunnin aikana miten vauva pärjää tuttujen kanssa (vaikka tiesin, että hyvin). En voisi kuvitellakkaan, että olisin ollut täyttä tai puolikasta päivää töissä, kun lapseni olivat vuoden iässä(vanhempi 3v).

Ja lisäksi en käytä autoa, koska se saastuttaa luontoa.

Minulla ri todellakaan olisi ollut "hyvä olla" jos vauvani olisi toisten hoidettavana. Jonkin verran kuitenkin tein hommia päiväuni aikaa.

Noin pieni lapsi kuitenkin kuuluu kotihoitoon. Ja paras paikka on kotona. Olen nähnyt näitä pieniä toukkia, jotka tyrkätään rattaisiin istumaan tunneiksi ulkona. Tai sisällä nurkkaan istumaan, jos nippa nappa edes sitä osaa.

-16-

Kertoisitko missä päiväkodissa pienet raahustavat itkien äitiä? Kyllähän monille lapsille tulee hoitoon jäädessä itku, mutta haluaisin todella tietää missä kuvailemasi tapaus on ollut.

Lohduttamiseen ei koko päivälle yksin kertaisesti ole aina aikaa. Joskus itku päättyy uniaikaan, ja jatkuu unien jälkeen

- päiväkodissa töissä oleva-

Surullistahan tämä on, mutta ei pysty niin ei pysty, ne 17 muuta on hoidettavana kanssa-

vein aamulla pph:lle ja itkin joka ikinen aamu oven takana ja bussipysäkillä ja vielä bussisakin... vaihdettiin niin että mies alkoi viemaään ja minä hain, kestin paremmin eron.



Vuosi oli 96 ja meidän asuntolainan korko oli sellainen hurmaava 17%

vein aamulla pph:lle ja itkin joka ikinen aamu oven takana ja bussipysäkillä ja vielä bussisakin... vaihdettiin niin että mies alkoi viemaään ja minä hain, kestin paremmin eron.

Vuosi oli 96 ja meidän asuntolainan korko oli sellainen hurmaava 17%

elämä on valintoja, mikä elämässä on tärkeintä. Meille se oli lapset ?

tai parikin vuotta on lyhyt aika, mutta pienen lapsen elämässä ikuisuus. Lapsi kehittyy niin nopeasti, että jossain vaiheessa hänestä näkee, että hän on kypsempi olemaan erossa äidistä. Meillä ainakin on mennyt näin isomman kohdalla (pienempi on vasta vuoden).



Minä olen aikanani sattuneesta syystä mennyt monta kertaa joko hakemaan lapseni sovittua aiemmin tai vienyt hänet normaalia myöhemmin hoitoon, ja kyllä ainakin siinä päiväkodissa on pienet lapset itkeneet vanhempiensa perään pitkin päivää. Ei kaikki eikä koko aikaa, mutta tosi usein siellä joku puristi vanhempien kuvaa sylissään ja nyyhkytti. En edes halua kuvitella tuota meidän yksivuotiasta taapertamassa ympäriinsä mun kuva sylissään ja itkemässä., ajatuskin ahdistaa :(

perheissä vaan yksi vanhempi?



Miksei isä pidä hoitovapaata? Isillä on ihan yhtä suuri oikeus jäädä hoitovapaalle kuin äidilläkin.

perheessämme ei ole vain yhtä vanhempaa, miehenkin kotiinjäämisestä on keskusteltu. Se voi vain olla aika hankalaa miehen työn kannalta, mutta pidetään vaihtoehtoa vielä auki.



Lapsi ei ole siis menossa päiväkotiin, vaan tutulle ja luotettavalle hoitajalle, vaan siltikään asia ei tunnu hyvältä ratkaisulta. Tuntuu kuin antaisi pois lapsen parhaat vuodet. Joidenkin kommentoineiden mielestä tämä on ylireagointia, voi ollakin, mutta kaikenlaisia ajatuksia tässä pyörii päässä.

ap

hei ap, otathan huomioon että av palsta ei ole kokonaisleikkaus äideistä. Täällä on vain fanaattiset kotihoidon puolustajat ja enimmäkseen kotiäidit joilla ei ole vaihtoehtoa (ei ole koulutusta, ei työtä mihin palata, ei uraa) ja siksi he täällä vauhkoavat että lapsi pitää hoitaa 3v ikään asti kotona. Heillä ei ole muuta uraa kuin se kotiäidin ura joten sitä pitää siksi hampaat irvessä pönkittää.



Oikeassa elämässä (=av palstan ulkopuolella) äidit menevät töihin, luovat uraa enemmän tai vähemmän, elättävät itsensä, eivätkä elä tukiaisilla ja sossun rahoilla. Oikea elämä on ihan eri maailma kuin av palsta.



Itse olen laittanut lapset suht nuorina hoitoon, mutta avainsana on ollut se että osa-aikaisena. Eli lapset ovat olleet 3 pv hoidossa, itse olen lyhentänyt työpäivien määrää, (ja samalla pitänyt huolta urastani, osaamisestani ja työmarkkina-arvostani) ja mies on lyhentänyt omien päiviensä kestoa. Eli minun lyhempi viikko ja miehen lyhemmät päivät ovat tienneet 1v lapselle kolme päivää hoitoa, 6 tuntia päivässä. Ei ollenkaan liikaa.



Se on ehkä kertalaakista liikaa että pieni joutuu 45h viikossa kokopäivähoitoon, mutta sinä voit hieman lyhentää työaikaa. Tällöin saat olla sekä "kotiäiti" osan viikkoa, ja työäiti osan viikkoa. Saat sekä työkontakteja että lapsen kanssa aikaa tarpeeksi.



Tämä onnistuu vaativissakin hommissa, tosin vähän persnetolla (itse olen pomon hommissa, vaikka teen siis lyhennettyä viikkoa ja palkka pieneni tosi paljon, työn määrä ei pienene vaan samat työt ja samat vastuut tehdään pienemmällä palkalla). Tämä on kuitenkin ihan OK, teen sitten rästihomia viikonloppuna tai muulloin.



Sitten sekin asia on vielä ihan hyvä ottaa huomioon että lapsille tulee antaa sellainen malli, että on normaalia käydä töissä, normaalia elättää ITSE perheensä, normaalia että lapset ovat hoidossa. Täällä av palstalla mammat loisivat vuosikausia sossuntuilla kotona tekemättä mitään elannon saamiseksi - miksi tehdäkään kun sossun luukulta saa sitä rahaa. Mutta nämä vanhemmat siirtävät lapsilleen väärän mallin, jos työnteon malli ei tule kotoa, niin sossuelättiys ikävä kyllä periytyy.



Parahin ap, älä tee päätöstäsi av palstan kommenttien perusteella. Ne eivät edusta todellakaan äitiyden reaalimaailmaa. AV palsta edustaa vain ehkä 30% äideistä eli niitä äitejä jotka ovat henkeen ja vereen kotiäitejä, ilman muita vaihtoehtoja. Täällä eivät kirjoita tai vastaa uraäidit, työssäkäyvät äidit, opiskelevat äidit, siis sellaiset jotka lapset laittavat normaalisti hoitoon ja elättävät normaalilla työssäkäynnillä perheensä.



Itse poikkeuksellisesti vastaan nyt tällaiseen ketjuun, olen siis lomalla enkä lusmua töiden ääressä :)



AP, kaikki menee HYVIN. En suosittele uramielessä kenellekään kolmeksi vuodeksi kotiin jäämistä, enkä myöskään sitä että kolme vuotta pyörii av palstalla jolloin loputkin aivot sulavat päästä ja valuvat joku kerta nenästä ulos kun niistät. Sen sijaan suosittelen töihin paluuta suht pikaisesti äitiysloman jälkeen, osa-aikaisena.

töihin, kun eka lapsi täytti vuoden. Ahdisti joka päivä, onneksi olin vain osapäiväisenä. Lapsi ehti olle hoidossa reilu puoli vuotta, kun tilanteemme muuttui niin, että minun oli helpompaa jäädä kotiin. Nyt meillä on toinen vauva, ja tällä kertaa aion olla kotona kunnes vauva täyttää 3. Töihinmeno oli alunperinkin enemmän miehen kuin oma toive, onneksi mieskin nyt tällä kerralla on samoilla linjoilla kanssani. Toista kertaa en suostuisi toista miellyttääkseni tekemään omaa tunnetta vastaan, ellei olisi ihan pakko.

mene töihin vielä. Ihan ok niille, jotka haluavat mennä, mutta jos ei halua niin se on henkisesti tosi rankkaa. Ja 1v on todella pieni. Ja voisihan mieskin jäädä kotiin.

Aloittajan ongelma ei ratkeaisi sillä, että mies jäisi kotiin. Eihän ongelma ole vauvan hoitoonlaitto vaan se, että hän ITSE ei halua olla vauvasta erossa. Läheisriippuvuuttako?

Jospa ottaisit edes osa-aikavapaata sen kouluikäisen vuoksi. Silloin sinun ei tarvitsisi olla niin pitkään erossa vauvasta.

Arvaanko oikein, että tämä nuorempi on poika, koululainen tyttö?

en todellakaan pistänyt rakasta vauvaani hoitoon ihan pikkusena. Se kolmevuotta oli siinä kiikun ja kaakun, kyynel silmässä vein pikkuseni pienryhmäpäiväkotiin, samaan ryhmään, kun isosiskonsa (jonka ensimmäinen päiväkotipäivä oli samalla). AIKAISEMMIN EI MISSÄÄN NIMESSÄ MINULLA OLISI OLLUT SYDÄNTÄ VIEDÄ.

EN YMMÄRRÄ MITEN JOTKUT SIIHEN PYSTYVÄT!

vein 3,5-vuotiaan puolipäiväläiseksi, ja se tuntui juuri oikealta ratkaisulta. Samassa tilassa oli myös pienten ryhmä, ja voi että minua kylmäsi katsoa niitä vaippahousuja siellä raahustamassa ja äitiä itkemässä. Se oli vielä paljon pahempaa katsottavaa ja kuunneltavaa kuin olin ikinä kuvitellutkaan. Huh.

Kertoisitko missä päiväkodissa pienet raahustavat itkien äitiä? Kyllähän monille lapsille tulee hoitoon jäädessä itku, mutta haluaisin todella tietää missä kuvailemasi tapaus on ollut.

mitenkään voi mainita päiväkotia nimeltä, kai sen ymmärrät? Mutta se, mitä olen omaa lastani noutaessa nähnyt, on ollut todella kamalaa katseltavaa. Ja kuunneltavaa. Työ päiväkodissa on tietysti raskasta, mutta en siltikään ymmärrä sitä myötätunnon puutetta pientä ikävöijää kohtaan, mitä olen nähnyt.

katsoppas zeitgeist dokumentit niin näet oikean maailman.

edustavasta näkemyksestä. Se, että haluaa hoitaa itse lapsensa ne ihan ensimmäiset tärkeät vuodet, ei tee ihmisestä kotihoitofanaatikkoa tai sossuelättiä. Ei ole ainakaan omassa tuttavapiirissäni tehnyt, vaikka suurin osa äideistä on pitänyt hoitovapaata vähintään muutamia kuukausia vanhempainvapaan päälle. Ja kyseessä ovat korkeasti koulutetut naiset, eivät mitkään laiskat työn välttelijät.

Suurin osa hoitovapaata käyttävistä äideistä/isistä kuitenkin hoitaa lastaan tai lapsiaan kotonaan vähemmän kuin "vuosikausia", eikä normaalisti todellakaan ole tarvetta asioida sossun luukulla, vaikka olisikin hoitovapailla.

Itsekin olen akateeminen, asiantuntijatyötä tekevä äiti, ja kyllä olen pitänyt hoitovapaita yhteensä useamman vuoden, eikä ura ole siitä mihinkään kariutunut, enkä ole mikään "sossuelätti" ollut koskaan eläessäni. En tosin koskaan ole tähdännyt huippuvirkoihin, sillä minulle riittää mielenkiintoinen ja tarpeeksi haastava työ ja hyvä perhe-elämä. En ole koskaan katunut lasten kanssa vietettyjä kotivuosia - päin vastoin.

Ap, mieti mikä sinulle on elämässäsi tärkeää ja mitkä ovat realistiset vaihtoehdot. Jos todella haluat huippu-uran ja tähtäät korkealla, varmasti tuo suositus pikaisesta työhön paluusta on hyväkin.

hei ap, otathan huomioon että av palsta ei ole kokonaisleikkaus äideistä. Täällä on vain fanaattiset kotihoidon puolustajat ja enimmäkseen kotiäidit joilla ei ole vaihtoehtoa (ei ole koulutusta, ei työtä mihin palata, ei uraa) ja siksi he täällä vauhkoavat että lapsi pitää hoitaa 3v ikään asti kotona. Heillä ei ole muuta uraa kuin se kotiäidin ura joten sitä pitää siksi hampaat irvessä pönkittää. Oikeassa elämässä (=av palstan ulkopuolella) äidit menevät töihin, luovat uraa enemmän tai vähemmän, elättävät itsensä, eivätkä elä tukiaisilla ja sossun rahoilla. Oikea elämä on ihan eri maailma kuin av palsta. Itse olen laittanut lapset suht nuorina hoitoon, mutta avainsana on ollut se että osa-aikaisena. Eli lapset ovat olleet 3 pv hoidossa, itse olen lyhentänyt työpäivien määrää, (ja samalla pitänyt huolta urastani, osaamisestani ja työmarkkina-arvostani) ja mies on lyhentänyt omien päiviensä kestoa. Eli minun lyhempi viikko ja miehen lyhemmät päivät ovat tienneet 1v lapselle kolme päivää hoitoa, 6 tuntia päivässä. Ei ollenkaan liikaa. Se on ehkä kertalaakista liikaa että pieni joutuu 45h viikossa kokopäivähoitoon, mutta sinä voit hieman lyhentää työaikaa. Tällöin saat olla sekä "kotiäiti" osan viikkoa, ja työäiti osan viikkoa. Saat sekä työkontakteja että lapsen kanssa aikaa tarpeeksi. Tämä onnistuu vaativissakin hommissa, tosin vähän persnetolla (itse olen pomon hommissa, vaikka teen siis lyhennettyä viikkoa ja palkka pieneni tosi paljon, työn määrä ei pienene vaan samat työt ja samat vastuut tehdään pienemmällä palkalla). Tämä on kuitenkin ihan OK, teen sitten rästihomia viikonloppuna tai muulloin. Sitten sekin asia on vielä ihan hyvä ottaa huomioon että lapsille tulee antaa sellainen malli, että on normaalia käydä töissä, normaalia elättää ITSE perheensä, normaalia että lapset ovat hoidossa. Täällä av palstalla mammat loisivat vuosikausia sossuntuilla kotona tekemättä mitään elannon saamiseksi - miksi tehdäkään kun sossun luukulta saa sitä rahaa. Mutta nämä vanhemmat siirtävät lapsilleen väärän mallin, jos työnteon malli ei tule kotoa, niin sossuelättiys ikävä kyllä periytyy. Parahin ap, älä tee päätöstäsi av palstan kommenttien perusteella. Ne eivät edusta todellakaan äitiyden reaalimaailmaa. AV palsta edustaa vain ehkä 30% äideistä eli niitä äitejä jotka ovat henkeen ja vereen kotiäitejä, ilman muita vaihtoehtoja. Täällä eivät kirjoita tai vastaa uraäidit, työssäkäyvät äidit, opiskelevat äidit, siis sellaiset jotka lapset laittavat normaalisti hoitoon ja elättävät normaalilla työssäkäynnillä perheensä. Itse poikkeuksellisesti vastaan nyt tällaiseen ketjuun, olen siis lomalla enkä lusmua töiden ääressä :) AP, kaikki menee HYVIN. En suosittele uramielessä kenellekään kolmeksi vuodeksi kotiin jäämistä, enkä myöskään sitä että kolme vuotta pyörii av palstalla jolloin loputkin aivot sulavat päästä ja valuvat joku kerta nenästä ulos kun niistät. Sen sijaan suosittelen töihin paluuta suht pikaisesti äitiysloman jälkeen, osa-aikaisena.

mene töihin vielä. Ihan ok niille, jotka haluavat mennä, mutta jos ei halua niin se on henkisesti tosi rankkaa. Ja 1v on todella pieni. Ja voisihan mieskin jäädä kotiin.

Aloittajan ongelma ei ratkeaisi sillä, että mies jäisi kotiin. Eihän ongelma ole vauvan hoitoonlaitto vaan se, että hän ITSE ei halua olla vauvasta erossa. Läheisriippuvuuttako?

Jospa ottaisit edes osa-aikavapaata sen kouluikäisen vuoksi. Silloin sinun ei tarvitsisi olla niin pitkään erossa vauvasta.

Arvaanko oikein, että tämä nuorempi on poika, koululainen tyttö?

molemmat ovat poikia. Isompaa ei vaan äiti enää kovin paljon kiinnosta;) Pikkulapsiaika oli ohikiitävä hetki.. Ehkä siksi mietin nyt enemmän. ap

Hoitoon menivät 1v 3kk ja 11kk. Mies hoiti siinä välissä.



Oli mulle ihan pakollista päästä töihin, kallo ei olis kestänyt kotona.



Lapset tuntuneet viihtyneen hoidossa tosi hyvin. Kiukkuitkua joskus jäivät itkemään, muuten ei juuri ollenkaan. Vanhempi vähän sairasteli (muutama korvatulehdus), nuorempi ei juuri ollenkaan.



Tosi kivoja pirpanoita. Äitee ei vaan ole mikään 'leikki, laulu, askartelu' -tyyppi.

Olen kyllä ajatellut pidentää hoitovapaata. Tuntuu niin järjenvastaiselta mennä töihin, kun tuntuu ettei halua jättää vauvaa, jollaisena yksivuotiaan näen. Meillä on isompikin lapsi, kouluikäinen, enkä muista että hänen kohdallaan olisi tuntunut näin vaikealta. ap

Olen huomannut itsessäni samaa löperöitymistä. Se kuitenkin tarkoittaa, että lapsen kannalta voisi olla parempi, ettet ripustautuisi häneen.