Lue keskustelun säännöt.
Jär-kyt-tä-vää. Kaveri (39v) saa lapsen 48v miehensä kanssa.
01.10.2012 |
Esikoinen kyseessä. Ymmärtäisin, että 39v vielä juuri ja juuri saa lapsen. Esikoinen kuitenkin vasta, aikamoinen ponnistus tuossa iässä.
Mutta härreguud, mies on jo 48v ja pykää ensimmäistään! Onpa kiva lapsuus, kun mies ei jaksa tehdä mitään, tuollainen vanhus. Ja on jo seitsemänkymppinen, kun lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi. Eipä siinä paljoa isovanhemmat auttele enää lastenhoidossa.
Miksi, miksi, miksi pitää venyttää lastentekoa noin pitkään!?!?
Luulin, etteivät hanki koskaan lapsia. Ovat kuitenkin olleet jo 20v yhdessä!!
Kommentit (47)
No eihän tossa nyt ole mistään ikälopuista ihmisistä kyse. Ja miten se nyt sulle kuuluu muutenkaan missä iässä kukakin pykää niitä lapsia. Mun isä oli melkein 46 kun synnyin. Äiti oli 35. Edelleen mennä porskuttavat, 70- ja 80-vuotiaat. Ehkä heitä 70-luvulla pidettiin vähän vanhoina lastensaantiin (olin siis perheen toinen lapsi) mutta ajat muuttuu.
Yli 85-vuotias isäni (minäkin olen iltatähti) jaksaa hyvin olla vielä pari tuntia lapsenvahtina silloin tällöin. Käy lenkillä (juoksee) ja urheilee edelliinkin kilpaa SM-tasolla (omassa sarjassaan).
Eli ei kannata yleistää jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
? Onnea kaikille +35 äideille ?
Itse sain esikoisen 30 vuotiaana, ja nyt kuopuksen 38-vuotiaana, ja mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi! Eli miehelläni on nyt lähes viisikymppisenä taas "vauva".
Olemme onnemme kukkuloilla! Elämä on nyt niiiin ihanaa. Nautimme lapsista todella. Toivotankin kaikkea hyvää ja voimia ja rakkauta kaikille äideille. Lapset ovat lahja ?
ne vähän iällä juu, mutta voivat silti jaksaa ihan hyvin. Ei se ainakaan minua kaivele jos joku päättää hankkia lapsia vasta neli-viiskymppisenä. Itse olen saanut esikoiseni 25-vuotiaana ja mulle se oli hyvä ikä.
Katsopa ympärillesi tarkemmin ja mieti, onko 100 prosenttia nelikymppisenä synnyttäneiden äitien lapsista downeja? Tuskin?
on downin syndrooma. Äitini oli 19v saadessaan hänet. Minä synnyin, kun äitini oli 36v, pikkuveljeni äitini ollessa 40v ja 44v. Isosiskoni on perheemme ainoa vammainen.
syndroomalapsesi hoitoon.Ja sekö, että sun perheessäsi asiat on noin muuttaa kaikki tilastolliset ja biologiset tosiasiat, ääliö?
Omassa kaveripiirissäni on 2 down -lasta, ja sattumalta kumpikin on syntynyt 28-vuotiaan terveen äidin (ja isän) esikoisena. Olivat suuri järkytys silloin vanhemmilleen.
neljäseiska ei ole edes vanha. varmaan lapsi on toivottu ja rakas. Noilla kilsoilla jaksaa ihan ilman stressiä keskittyä lapseen. Ja onko se sulta pois jos lapsia tekevät. Heillä on ainakin ollut elämä ennen lapsen syntymää, toisin kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
? Onnea kaikille +35 äideille ?
Itse sain esikoisen 30 vuotiaana, ja nyt kuopuksen 38-vuotiaana, ja mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi! Eli miehelläni on nyt lähes viisikymppisenä taas "vauva".
Olemme onnemme kukkuloilla! Elämä on nyt niiiin ihanaa. Nautimme lapsista todella. Toivotankin kaikkea hyvää ja voimia ja rakkauta kaikille äideille. Lapset ovat lahja ?
Ei siis missään nimessä saa toivottaa onnea alle 35-vuotiaana äidiksi tuleville eli ei siis sinullekaan esikoisesi kohdalle. Muistathan tulevaisuudessa valita lapsesi ystävätkin vanhempien iän mukaan ettei vain tule vääriä vaikutteita... Kerronpa sinulle jotain: me alle 35-vuotiaanakin lapsemme saaneet rakastamme lapsiamme ja nautimme elämästä. Sanokaa nyt miksi ihmeessä tämä ikäkysymys on teille kaikille niin suunnattoman tärkeä?
ole elämä mitenkään raskasta vaikka sainkin ainokaisen 40v. Minulla kyllä äitinikin saattaa hoitaa lastani on nyt hyväkuntoinen 65v.
Äitini isä oli 55v. kun sai äitini joka on perheen kuopus. Pappa hiihteli minun kanssani kun vielä 85 vuotiaana 10-15 kilometrin matkoja. Ei viisikymppinen mikään raihnainen vanhus ole, kunhan pitää vaan itsaensä liikkeessä.