Onko masentuneilla ihmisillä

kun ihmisellä on masennusta, siihen yleensä kuuluu sitä että käpertyy siihen omaan tuskaiseen oloon ja pessimismiin. Ei masentunut tuolle mitään oikein voikaan, ei hänellä riitä voimavaroja normaaliin kanssakäymiseen ja toisten huomioimiseen.

on hengenvaarallisesti sairas. Sitä on liikkeellä muissakin vaarallisissa tilanteissa. Olen esim. nähnyt muutaman aika itsekkään sydäntautipotilaan, jolla ei ole mielessä mitään muuta kuin minäminäminä ja munsydän ja että apua tarvis - taas! - ja hirveellä rahalla, hohhoijaa. Varsinkin sydänkohtauksen keskellä se muiden huomioon ottaminen on todella vähissä näillä luusereilla!

Kaikki, mitä tapahtuu johtuu tavalla tai toisella hänestä. Ja muut ovat syypäitä hänen huonoon oloonsa, tietenkin.

Tuo johtuu siis taudista, mutta se ei kamalasti helpota sen sietämistä lähipiirin ihmisille.

Höpsistä, en minä ainakaan muita syyttele.

Kaikki, mitä tapahtuu johtuu tavalla tai toisella hänestä. Ja muut ovat syypäitä hänen huonoon oloonsa, tietenkin. Tuo johtuu siis taudista, mutta se ei kamalasti helpota sen sietämistä lähipiirin ihmisille.

Ei ota vastuuta omasta voinnistaan, vaan pitää sitä masennustaan seurauksena siitä, miten muut ovat häntä kohdelleet.

Jos siitä kantaisi omaa vastuuta, tulisi aika ikävästi siihen johtopäätökseen, että parantuminen on itsestä kiinni.

En sano tällä, että se olisi helppoa tahtoa itsensä terveeksi, mutta silti se masennus on oma sairaus ja itseluotu.

No, moni masentunut kyllä syyttää ja pitää itseään uhrina.

Jos siitä kantaisi omaa vastuuta, tulisi aika ikävästi siihen johtopäätökseen, että parantuminen on itsestä kiinni.

En sano tällä, että se olisi helppoa tahtoa itsensä terveeksi, mutta silti se masennus on oma sairaus ja itseluotu.

Aika harva syyttää masentuneena muita, useammin on niin kuin itsellänikin oli, että masentunut kokee itsensä kelvottoman huonoksi, noloksi ja vastenmieliseksi ja liikaakin syyttää itseään omasta masennuksesta. Tosin toki masennus saa näkemään muunkin maailman pessimistisesti. Muistan itse aina ajatelleeni sitä, kuinka kylmää ja tylyä elämä on, kun sattumalta tänne tullaan, vähän aikaa täällä kärsien ja vaikeroiden eletään ja sitten kuollaan pois.

Ei se vähänkään vaikeammasta masennuksesta paraneminen kyllä mikään tahdon asia ole eikä omista päätöksistä kiinni. Se ei myöskään ole itseluotu yleensä. Minulla ainakin se oli lähinnä täysin yllättäen iskenty aivokemian häiriö, joka onneksi omassa tapauksessani meni itsestään ajan kanssa ohikin - monilla ei valitettavasti mene. On ihmisiä joiden on syötävä lääkitystä koko ikänsä, koska heti jos sen lopettaa, masennus palaa, ja on niitäkin joille lääkitys ei edes tehoa ja jotka joutuvat eläkkeelle jo nuorena masennuksen takia.

masentunut toimii oikeastaan aika itsekkäästi. Soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, kun ei saa unta tai ahdistaa tai tuli laskuja maksettavaksi. Tietyllä syklillä uhkailee itsemurhilla, vihaa entisiä ystäviään ja sukuaan. Kaikki ovat huonoja ja eivät ymmärrä hänen tilaansa. Kantaa kaunaa kaikesta ja on pitkävihainen.

Kaikki on hänen ympärillään tapahtuvaa ja pikkuasiat saavat kierroksille.

Jos hänelle soittaa, on aina huono aika puhua. Hänelle kuitenkin pitäisi löytyä keskusteluaikaa.Omaan ulkonäköönsä on tyytymätön ja yleensäkin kaikki on huonosti.



Olen ottanut etäisyyttä, jotta jaksan.

masentunut toimii oikeastaan aika itsekkäästi. Soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, kun ei saa unta tai ahdistaa tai tuli laskuja maksettavaksi. Tietyllä syklillä uhkailee itsemurhilla, vihaa entisiä ystäviään ja sukuaan. Kaikki ovat huonoja ja eivät ymmärrä hänen tilaansa. Kantaa kaunaa kaikesta ja on pitkävihainen.

Kaikki on hänen ympärillään tapahtuvaa ja pikkuasiat saavat kierroksille.

Jos hänelle soittaa, on aina huono aika puhua. Hänelle kuitenkin pitäisi löytyä keskusteluaikaa.Omaan ulkonäköönsä on tyytymätön ja yleensäkin kaikki on huonosti.

Olen ottanut etäisyyttä, jotta jaksan.

kyseessä isommasta ongelmasta kuin "vain" masennuksetssa. Veikkaan tunne-elämältään epävakaata. Tunne-elämältään epävakaan elämä on yhtä helvettiä 24/7, joten ihme on jos ei siitä ympäristökin kärsisi. Lisäksi on aika vaikeahoitoinen persoonallisuushäiriö, joten vaikka menis terapiaankin, tulee kestämään vuosia päästä parempaan kuntoon. Ymmärrän hyvin että sukulaiset tai tuttavat joutuu ottamaan etäisyyttä, mutta muistakaa nyt kuitenkin että tää ihminen on vetänyt elämän suuressa lottoarvonnassa erittäin lyhyen tikun.

No, moni masentunut kyllä syyttää ja pitää itseään uhrina. Jos siitä kantaisi omaa vastuuta, tulisi aika ikävästi siihen johtopäätökseen, että parantuminen on itsestä kiinni. En sano tällä, että se olisi helppoa tahtoa itsensä terveeksi, mutta silti se masennus on oma sairaus ja itseluotu.

Aika harva syyttää masentuneena muita, useammin on niin kuin itsellänikin oli, että masentunut kokee itsensä kelvottoman huonoksi, noloksi ja vastenmieliseksi ja liikaakin syyttää itseään omasta masennuksesta. Tosin toki masennus saa näkemään muunkin maailman pessimistisesti. Muistan itse aina ajatelleeni sitä, kuinka kylmää ja tylyä elämä on, kun sattumalta tänne tullaan, vähän aikaa täällä kärsien ja vaikeroiden eletään ja sitten kuollaan pois. Ei se vähänkään vaikeammasta masennuksesta paraneminen kyllä mikään tahdon asia ole eikä omista päätöksistä kiinni. Se ei myöskään ole itseluotu yleensä. Minulla ainakin se oli lähinnä täysin yllättäen iskenty aivokemian häiriö, joka onneksi omassa tapauksessani meni itsestään ajan kanssa ohikin - monilla ei valitettavasti mene. On ihmisiä joiden on syötävä lääkitystä koko ikänsä, koska heti jos sen lopettaa, masennus palaa, ja on niitäkin joille lääkitys ei edes tehoa ja jotka joutuvat eläkkeelle jo nuorena masennuksen takia.

ja työssäni tapaan paljon eri tavoin mieleltään järkkyneitä... Oman pahan olon projisointi on äärimmäisen yleistä masentuneille.

Kuten sanoin, se ei ole silti mikään tahdon asia parantua masennuksesta. Mutta toisaalta täysin ilman parantumisen tahtoa se ei onnistu.

Lääkityksestä on monelle apua, se on totta. Toisille taas ei, vaan tarvitaan pitkää terapiaa.

Et vaan huomaa niistä, jotka ovat aina niitä iloisia ja ystävällisiä (ulkokuori pettää)

Ovat epäitsekkäitä.



Periaatteessa kaikki se mitä masentumaton tekee on itsekästä, oman hyvinvoinnin lisäämiseen pyrkivää

Ovat epäitsekkäitä. Periaatteessa kaikki se mitä masentumaton tekee on itsekästä, oman hyvinvoinnin lisäämiseen pyrkivää

mutta se on silti todella itsekästä, koska koko maailma pyörii vain oman navan ympärillä, kukaan muu tai mikään muu ei kiinnosta.

Tietysti se johtuu siitä, että masentuneen energia ei riitä eikä henkinen kapasiteetti siinä sairauden vallitessa riitä kenenkään muun mielialojen tai tilanteiden luotaamiseen, mutta itsekästähän seKIN on.

Tietysti se johtuu siitä, että masentuneen energia ei riitä eikä henkinen kapasiteetti siinä sairauden vallitessa riitä kenenkään muun mielialojen tai tilanteiden luotaamiseen, mutta itsekästähän seKIN on.

hengenvaarassa ja kovissa tuskissa olevia ihmisiä? Odotatteko heiltä kovinkin paljon muiden mielialojen ja tilanteiden luotaamista? Jos jotain muuta sairautta sairastava tuskainen ihminen ei siihen pysty, määrittelettekö sen itsekkyydeksi? Solumyrkkyhoidon järjiltä oksenteleva ihminen on itsekäs, jos ei jaksa luodata muiden ihmisten mielialoja tai tilanteita?

oli joku tutkimus, että masennus oli liian kilttien ihmisten sairaus. Siis sellaisten, jotka uhrautuvat toisten puolesta ja jotka eivät osaa sanoa ei ja olla terveellä tavalla itsekkäitä.

Ovat epäitsekkäitä. Periaatteessa kaikki se mitä masentumaton tekee on itsekästä, oman hyvinvoinnin lisäämiseen pyrkivää

mutta se on silti todella itsekästä, koska koko maailma pyörii vain oman navan ympärillä, kukaan muu tai mikään muu ei kiinnosta.

Tietysti se johtuu siitä, että masentuneen energia ei riitä eikä henkinen kapasiteetti siinä sairauden vallitessa riitä kenenkään muun mielialojen tai tilanteiden luotaamiseen, mutta itsekästähän seKIN on.

Masenunut pyrkii pysymään syrjässä pois ihmisten tieltä