Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko epänormaali? En osaa päättää mitä haluan elämältäni.
01.10.2012 |
Joka toinen päivä haluan erota avopuolisostani ja muuttaa lapsemme 2,5 vuotta kanssa kahdestaan. Sitten tulee päiviä kun taas mietin, että haluan naimisiin ja alettaisiinko sitä toisen lapsen tekoon. Eli mielimuuttuu jatkuvasti. En pysty päättämään mitä haluan, kun en taida tietää itsekään sitä.
Onko muilla näin? oletteko vaan sitten järjellä jotain päättänyt ja kannattiko se?
Vai pitääkö mun hakea jotain apua tähän jostain?
Kommentit (6)
Olen 38 v enkä ole vieläkään saanut päätettyä haluanko esim. miestä ja lapsia vai en. Alaakin olen jo kerran vaihtanut ja nyt taas tuntuu ettei tämäkään ole oikea.
En yhtään oikeasti tiedä mitä elämässäni haluan. Välillä haluaisin maatalon ja välillä asua Helsingin keskustassa. Välillä haluaisin perheen ja välillä olla vapaa sinkku. Nämä toiveet vaihtelee niin usein että mitään en ehdi tavoitella oikeasti ennen kuin mieli taas muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon päässyt jonkinlaiseen sielunrauhaan lasten syntymän jälkeen. En haluaisi erota miehestäni sillä hän on mahtava isä ja lapsille todella tärkeä - tietenkin minullekin rakas ja hyvä mies. Välillä olen ollut ajatuksissani jo melkein eron partaalla mutta sitten tullut järkiini. Mulla on joku krooninen tarve hakea muutosta elämässäni.
Sama on ollut asunnon kanssa, nyt lasten vuoksi olen ankkuroitunut nykyiseen asuntoomme koska haluan, että lapsilla on pysyvä koti läpi lapsuuden. Vaikka koko ajan haaveileen uudesta asunnosta.
Työpaikan suhteen olen tällä hetkellä ihan tuulen viemää. Jätin entisen työni koska koin sen ahdistavaksi; muitakin, ihan järkeviä syitä lähtööni oli. Nyt olen lasten kanssa kotona kunnes keksin, miksi haluan isona. Ajatukset siitäkin vaihtelevat päivittäin...
mullakin ikää hieman yli 30.
Eli olen muuttanut jatkuvasti... (luulen että johtuu siitäkin että lapsena me muuteltiin paljon ja sain aina uudet kaverit jne). Nyt asun omakotitalossa ja olen jo miettinyt pois muuttoa.. Asunut vasta vuoden tuossa, mutta minullakin samat ajatukset siitä, että lapsella olisi lapsuuden koti jossa kasvanut jne, jota siis minulla ei ole tai onhan niitä moniakin :D
Jokatapauksessa mietin jatkuvasti löydänkö paremman miehen saanko paremman elämän jne, joka on vähän typerää sillä nyt elämässäni missään ei ole varsinaisesti vikaa...
En ole uskaltanut naimisiinkaan vielä mennä vaikka yhteinen lapsikin on... Ja toivon lapsia lisää, mutta en uskalla päättää että olisi ok alkaa niitä tekemään.
Entiedä jotenkin tuntuu sekopäiseltä.. Koko ajan minäkin haen jatkuvaa muutosta elämässä... En osaa elää normaali arkea ja tasaista elämää.
Alue: Aihe vapaa
t. ap