Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakastan miestäni, mutta haluan lisää lapsia!! Mitä tehdä??
01.10.2012 |
Rakastan suunnattoman paljon miestäni, hän on hyvä mies ja loistava isä lapsillemme. Meillä on nyt 4 lasta ja olemme aina puhuneet viidestä.. Nyt mies yhtäkkiä sanoi ettei halua enempää. Huomaan katkeroituvani, kun en päässyt nauttimaan viimeisestä kerrasta tietäen tekeväni niitä asioita viimeistä kertaa.
Mieheni on saanut aina sanella asiat suhteessamme, mm. milloin tapailu muuttui seurusteluksi, milloin muutettiin yhteen, milloin hän kosii, milloin mennään naimisiin, milloin jätetään ehkäisy pois ja annetaan lapselle mahdollisuus.
Vain naimisiinmenossa hoputin, sillä halusin avioitua ennen lasten syntymää, ja mies oli jo kosinut. Hän päätti silti kuukauden ja päivän.
Nyt minusta tuntuu siltä että minullakin on oikeus päättää jotakin, ja että se jotakin on se viides lapsi. Tunnen olevani pikkumainen, lapsellinen ja tyhmä. Onhan meillä jo neljä lasta, piisaahan niissäkin hoitamista. Mutta olin asennoitunut niin, että edes yritämme vielä raskautta.
Minä olen pistänyt itseni likoon, muuttanut minne mies haluaa, käynyt paljon töissä mahdollistaakseni hänen haluaman elintason ja odotellut mitä milloinkin hän haluaa. Nyt tuntuu siltä, että mies ei olekaan valmis myönnytyksiin minun vuokseni.
Mitä nyt?
Kommentit (21)
joten ymmärrän miestäsi. Se, että olet "tossun alla" on jo toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman hankalalta...hieman liian tekniseltä jotenkin. Onko tunnepuoli kunnossa?
Jos koko suhteen ajan mies on päättänyt kaikesta yksin, niin hänen on varmaan vaikeaa ymmärtää, miksei nyt.
"ongelma". Haluatko että sinulle sanotaan, että jssap?? Maailmassa ja muilla ihmisillä on ihan aitojakin ongelmia.
Ota nyt järki käteen, neljä lastakin on aivan liikaa.
Mä tein just vastaavan aloituksen, kun aloin pohtia suutuspäissäni voiko vaimo mennä spermapankkiin. Tässä erona se, että mulla on vain kaksi lasta, ja haluaisin ehdottomasti kolmannen. Me ollaan aina puhuttu kolmesta lapsesta, ja nyt mies vetää puihin. Olen halunnut aina neljä lasta, mutta tehnyt kompromissin miehen vuoksi, että kolme riittää, mutta nyt mies ei halua kolmatta! Mulla on petetty ja hyväksikäytetty olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, aivan unelmamies!
Joten olen herkästi antanut miehen päättää, tiedän sen olevan periaatteessa omaa syytäni.
Me oltiin jo sovittukin että viidennen synnytyksessä tehdään sterilisaatio. Ehdotin miehelle että hän menisi vasektomiaan, mutta ei kuulostanut hyvältä, joten siksi tämä sopimus.
Minä en pelkkään sterilisaatioon mene!
Ap
sen lapsen kannat. ja noi kommentit, että neljä lastakin on ihan liikaa, voit jättää omaan arvoonsa.
mä myös halusin lapsi lisää, mutta onneks mies puhui mulle järkeä, ja lapsiluku jäi "vain" viiteen.
tsemppiä, sulla on oikeus haluta vauva, mutta ei ilman toisen osapuolen hyväksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse pian 30v ja lapset on terveitä.
Ja samoin, kuin joku vastaajista, tunnen itseni petetyksi! Ihan kuin olisi huijannut, vaikka saahan mieli muuttua! Ja tiedän että neljä on jo paljon.
Ap
Ei kannata painostaa toista. Neljäkin lasta on jo aika monta nykypäivänä. Ikävää, että tunnet olosi petetyksi, mutta ehkä miehelle on tullut olo että lapsia on tarpeeksi vasta sitten kun neljäs on jo syntynyt ja kasvanut, eikä siksi ole osannu "infota" sinua että nauti nyt viimeisestä raskaudesta.
On omasta asenteestasi kiinni, osaatko olla onnellinen siitä mitä sinulla jo on, vai haikailetko kaiken aikaa vain lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi eivät saisikaan suloista pikkusisarusta jonka hoitoon osallistuisivat innolla ja jonka kasvua koko perhe ihastelisi vaan vauvan syntymä muuttaisi heidän elämänsä täysin, uuvuttaisi vanhemmat, vaatisi esim. pitkiä sairaalassa olo aikoja jne. Sinulla on jo neljä tervettä lasta ja asiat hyvin. Eikö se riitä?
Onko miehesi myös kolmekymppinen vai vanhempi? Ei olisi mitenkään epätavallista havahtua tuossa vaiheessa siihen että koko elämä on ollut lasten kasvattamista ja haluaa ehkä välillä tehdä jotakin muutakin. Etenkin jos oma nuoruus on jäänyt elämättä kun on parikymppisenä tullut vanhemmaksi.
Kuulostat katkeralta, koska mies on "päättänyt" kaiken. Ehkä jopa syyllistät häntä siitä, vaikka se nyt ei erityisemmin silti oikeuta sinua päättämään lapsesta vastoin miehen tahtoa. Miksi teillä ylipäänsä on ollut tuollainen kulttuuri, sitä kannattaa pohtia. Miksi asioita ei ole päätetty yhdessä, vaan ne ovat olleet miehen sanelemia. Tai siltä sinusta tuntuu. Mielestäni terveessä parisuhteessa noista asioista keskustellaan AINA yhdesssä ja tasavertaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis että 17v ootte päättäneet hankkia viisi lasta ja nyt kun mies tajuaa että neljäkin on tarpeeksi niin sä vedät herneen nenään? Eiköhän tää maapallo ala olla jo ihan tarpeeks täytetty.
Meillä oli niin että alkuun haluttiin molemmat 3 lasta, ensimmäisen oltua n. 1 v, päätimme että ei enää yhtään..
Miehellä kuitenkin on selvästi halua saada lisää lapsia, itseäni kuristaa kurkkua.
Lapsella oli jo 2 vuotiaaksi mennessä useita sairaalajaksoja takana, toistuvaa huolta ja pelkoa..
En halua ottaa riskiä että sama toistuu toisen kanssa..
Tämä yksi, nyt jo näinkin terve lapsi riittää minulle hyvin. En tiedä mitä jatkossa tapahtuu jos mies kuitenkin vielä lapsia haluaa, minun kanssaan niitä ei saa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, aivan unelmamies!
Joten olen herkästi antanut miehen päättää, tiedän sen olevan periaatteessa omaa syytäni.
Me oltiin jo sovittukin että viidennen synnytyksessä tehdään sterilisaatio. Ehdotin miehelle että hän menisi vasektomiaan, mutta ei kuulostanut hyvältä, joten siksi tämä sopimus.
Minä en pelkkään sterilisaatioon mene!
Ap
totta kai mies menee vasektomiaan.
Mikäs siinä nyt niin huonolta kuulostaa? Oikeasti, miehet on kyllä ihan ihme luumuilijoita tuon ehkäisyn kanssa, nähtävästi ihan kaikki lisääntymiseen liittyvä pitäisi naisten hoitaa, ettei miehen pippeliin vaan koskaan kukaan ikävästi koske....
ARRRGGGHHH!!!
Onneksi oma mies on järkevä, ja kävi vasektomiassa. Olipa kamala operaatio, ei ottanut mitään esilääkitystäkään ja ajeli operaation jälkeen töihin ihan normaalisti.
Onko miehesi myös kolmekymppinen vai vanhempi? Ei olisi mitenkään epätavallista havahtua tuossa vaiheessa siihen että koko elämä on ollut lasten kasvattamista ja haluaa ehkä välillä tehdä jotakin muutakin. Etenkin jos oma nuoruus on jäänyt elämättä kun on parikymppisenä tullut vanhemmaksi.
Kuulostat katkeralta, koska mies on "päättänyt" kaiken. Ehkä jopa syyllistät häntä siitä, vaikka se nyt ei erityisemmin silti oikeuta sinua päättämään lapsesta vastoin miehen tahtoa. Miksi teillä ylipäänsä on ollut tuollainen kulttuuri, sitä kannattaa pohtia. Miksi asioita ei ole päätetty yhdessä, vaan ne ovat olleet miehen sanelemia. Tai siltä sinusta tuntuu. Mielestäni terveessä parisuhteessa noista asioista keskustellaan AINA yhdesssä ja tasavertaisina.
Tätä mieskin perusteli, mutta yksi vielä tähän "putkeen" niin oltaishan me nuoria edelleen. En ole ikinä tehnyt lasta vastoin miehen tahtoa, vaan olen saanut kuumeilla vaikkapa muutamankin vuoden ennen kuin mies on ollut valmis seuraavaan lapseen. En ole painostanut tai varsinkaan salaa hankkiutunut raskaaksi.
Mies on ollut se, joka ei ole yhtä pian halunnut em. asioita, jolloin se on ollut niin, että mies on saanut sanoa milloin ko. asia tapahtuu, tai tapahtuuko ylipäänsäkään. Minun osaksi on jäänyt sitten odottaa mitä mies sanoo.
Ap
Tämä maapallo on jo nyt niin liikakansoitettu että mä en vaan tajua tuollaista tehtailua. Mikset keskity olemassaoleviin lapsiisi! Riittääkö sulla nytkään riittävästi yksilöllistä aikaa kullekin, ja nuorinkin vielä noin pieni.
mutta itse ehkä jättäisin lapsiluvun tuohon ja keskittyisin siihen, mitä minulla jo on ympärillä. Pitääkö aina saada jotain lisää ja enemmän?
Miehet nyt vaan aika usein päättää asioista, kun leipää tuovat pöytään. Me olemme kahdenkymmenen puolella oleva pari ja minä haluaisin kolme lasta. Mieheni haluaa vasta parin kolmenvuoden päästä joko 1-2 lasta ja minä kunnioitan häntä siinä!
4 lapsen perheessä eletään muutenkin vain lapsia varten ilman omaa elämää. Lapsienne kasvaessa miehesi haluaisi ehkä elää muutakin elämää välillä, esim. sinun kanssa, koska aikaa jää enemmän parisuhteelle vaikka varmasti ihan tarpeeksi vietätte aikaa 4 penikan kanssa.
Itse en ikinä vois tehdä 3 enempää, sillä minä haluan aiksa myös ystäville, itselle, harrastuksiin ja ennenkaikkea rakkaalle ihanalle miehelleni niiden Lapsien lisäksi, se vähäinen aika mitä on. Yhden tai kahden lapsen kanssa se on mahdollista sekä matkustelut yms.
En edes enää haikaile kolmatta lasta kun ei ekaakaan olla vielä saatu opiskelujen ja elämäntilanteemme vuoksi, mutta tyydyn siihen kahteen, mikäli niitä siunaantuu. Sitten sijaisvanhemmiksi tai adoptio, mikäli nyt sattuis lapsettomaksi jäämään, mutta suosittelisin sinun miettimään oikeasti sitä, että haluatko huijata miehesi viidenteen lapseen ja jankuttaa siitä, sillä uhalla että mies löytää paremman naisen, jonka nainen kunnioittaa häntä? Teillä on jo nyt hitommoinen bussillinen niitä kersoja niin etkö halua keskittyä heihin?
Sinä olet just semmonen, että vauvoja vaan pitäs kokoajan olla.
Sinua ei vissiin kiinnosta parisuhde tai miehen kanssa vietetty aika. Olet hänen kanssa vain sen takia, että saisit elää aina vain vauva-ajassa ja oletat että mies rakastaa ja elättää ja palvelee teitä, niinkun olisit joku superkuningatar.
Nauti siitä mitä sulla on, joku lapseton pari tekis mitä vain saadakseen edes sen yhden!
Jossainvaiheessa tulet törmäämään vastoinkäymisiin ja toi naiivi ajattelutapa muuttuu.
Jonain päivän sinulla ei välttämättä ole puolisoa tms. Joten nauti siitä, sulla on jo kaikki!
Ja jos sulla on hirvee vauvakuume, mene tekemään perhetyötä ja hoitamaan ihmisten koteihin vauvoja. Niistä on iso pula :) huomaat sen työn ohella, että kotona rakastavassa perheessä vähän isompien lasten ja miesten kanssa on luksusta.
4 lasta on jo niin paljon että ymmärrän hyvin miestäsi ettei halua enempää. Minusta on ihan reilua, että lastenteossa mennään sen mukaan kumpi on epävarmempi/haluaa miettiä pidempään. Minulla oli monta vuotta vauvakuume ja halusin kovasti lasta, ennen kuin mies suostui. Mutta en halunnut pakottaa häntä mihinkään, varsinkaan noin isoon asiaan. Samoin naimisiin minun mielestäni pitää mennä silloin kun molemmat ovat valmiita, ei silloin kun vain toinen haluaa. Meillä on kaksi lasta, itse haluaisin kolmannen mutta mies ehdottomasti ei. Nyt mennään siis näin eteenpäin, kahden lapsen kanssa ja siihen on tyytymäni. En halua pakottaa miestäni sellaiseen mihin ei koe olevansa valmis. Tiedän että se kostautuu minulle.
Lapsiasia on niin iso asia ettet voi pakottaa toista siihen, varsinkaan kun lapsia on ennestään jo 4. Olisi hieman vakavemman keskustelun paikka jos lapsia ei olisi olleenkaan eikä miehesi yllättäen haluaisikaan yhtään.
Alue: Aihe vapaa
ap