Ainoan lapsen hyvät ja huonot puolet?

kun laitat tuohon haku-kenttään vaikkapa Ainoa lapsi



ei kannata aloittaa uutta ketjua. siitä yleensä ei seuraa kuin riitelyä

+

lapselle on enemmän ajallisia ja taloudellisia resursseja (enemmän leluja ja vanhempien huomiota)



+

matkustaminen on helpompaa



+

ei tarvi riidellä tavaroista eikä perinnöistä sisarusten kanssa



+

ei tarvi tapella sisarusten kanssa.



+

sisarukset ei riko tavaroitasi



-

aikuisena ei ole ketään, jonka kanssa jakaa kokemuksia ja muistoja lapsuudesta ja kokea yhteisöllisyyttä



-

sukujuhlissa on vähemmän väkeä



-

vastuu vanhenevista vanhemmista ja joulujen ja perhejuhlien vietoista jää sen ainokaisen harteille



+

ei tarvi kokea raskautta ja vauva-aikaa kuin kerran



Minusta plussaa vanhempien kannalta. Enemmän miinusta lapsen kannalta.



Ehkä tekisin niin, että hankkisin yhden lapsen. Ja sitten yrittäisin luoda hyvät suhteet serkkuihin tai kavereiden lapsiin hänellä, jotta saisi heistä ikäänkuin sisarukset.

No mitäs riitelyn aihetta siinä on vaikka minä tämän aloituksen nyt teinkin, ei kai sitä tarvitse välttämättä niitä vanhoja ketjuja kaivella aina??

Huonot puolet:

- äiti saa kokea raskauden ja vauva-ajan vain kerran (huonolla tuurilla juuri ne voivat olla vaikeita esim. rankka oksentelu raskaana / koliikki ja uniongelmat vauvalla) - se toinen tai useampi kerta voi olla elämän parasta aikaa

- lapsi voi kokea yksinäisyyttä (ainakin jos lähellä ei muita lapsia) ja äitikään ei välttämättä saa tehtyä ruokaa ja muita talousjuttuja, kun ei ole sisaruksia pitämässä toisilleen seuraa

- riski, että lapsesta tulee liian hemmoteltu

- lapsi ei ehkä opi yhtä hyvin kärsivällisyyttä/sosiaalisia taitoja kuin sisarusten kanssa

- lapsi voi kokea olevansa aina silmätikkuna niin hyvässä kuin pahassa

- suvun jatkuminen tulevaisuudessa epätodennäköisempää (ei ehkä tule lapsenlapsia koskaan)

- ei ole ketään, kenen kanssa muistella lapsuusaikoja vanhemmiten

- ikääntyvistä vanhemmista yksin huolehtiminen



Hyvät puolet:

+ autoilu/matkailu yksinkertaisempaa

+ harrastus- ym. kuluja vähemmän

+ pienempikin asunto riittää

+ lapsen saaminen hoitoon viikonloppuna helpompaa (ajatellen parsuhdetta)

+ ei ole sisaruskateutta tai -riitoja

+ saa vanhempien jakamattoman huomion

+ vanhempien perintöä ei tarvitse jakaa sisarusten kesken.



Tässä joitakin mieleen tulleita seikkoja. Meillä esikoinen oli lähes 15-vuotiaaksi se ainokainen ennen kuin sai sisaruksen. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen lapsi on yksilöllinen, eikä kaikki päde kaikkiin.



Minä olin itse perheen iltatähti. Sisarukseni ovat yli 10 vuotta minua vanhempia. Minä koin lapsuuteni yksinäiseksi, mutta osasin ja osaan myös nauttia yksinäisyydestä.



Olin tavallaan ainoan lapsen asemassa, kun sisarukset muuttivat kotoa. Olin hemmoteltu eikä minulta vaadittu samoin kaikkea, mitä sisaruksiltani vaadittiin. Vaikka samalla kaikki sisarusteni kohdalla toiveeksi jääneet odotukset sälytettiin minun harteilleni.



Yksi siskoistani on edelleen katkera siitä, että minä sain kaikkea enemmän... Mutta muiden kanssa minulla on hyvät ja lämpimät välit.



Minusta tuli moninkertainen täti vuosina 86-93, jolloin olin ala-aste-ikäinen. Osittain koin olevani heille enemmän isosisko kuin täti. :) Minä henk.koht. halusin sisaruksia, mutta pienellä ikäerolla.



Jos olosuhteet esikoiseni syntymän jälkeen olisivat olleet toisenlaiset, en olisi odottanut niin kauan toisen lapsen "tekemistä". Yh:na ollessa lienee helpointa kaikin puolin, että on vain yksi lapsi. Tämä on siis oma kokemukseni.

Hyvä puoli, että lapselle on enemmän rahaa ja aikaa. Huonoja puolia paljon enemmän. Jos itsestä olisi ollut kiinni, niinkuin olikin, en tekisi vain yhtä. Mun mielestä sisarusrakkaus on kauneinta mitä tiedän. Meillä 2 lasta 1v 10kk ikäerolla.

saa paljon huomiota



itse jaksaa lapsen kanssa paremmin



lapsi voi itse valita seuransa eli ystvänsä eikä ole pakotettu leikkimään sisaruksen kanssa jonka kanssa ei välttämättä tule toimeen



vanehmmilla on rahaa enemmä käyttää lapsen harrastuksiin, matksuteluun, vaatteisiin ja leluihin



n helpompi kasvattaa kiltti ja toisia huomioiva kun ei tarvitse tapella jatkuvasti omista oikeuksista



vanhemmilla on mahdllisuus auttaa koulutuksen kanssa niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, ei raha ole este hyvälle koulutukselle



Meillä on ainokainen lapsi. On empaattinen, kiltti ja sosiaalinen luonne. On paljon ystäviä, kavereita ja serkkuja joiden kanssa leikkii joka päivä. Ei ole yksin vaikka ei ole sisaruksia. Minun ei tarvitse olla erotuomarina.



Lapsi osaa jakaa ja odottaa vuoroaan kiltisti. Ei ole mitään perinteisiä muka yhdenlapsen ongelmia. On paljon epäitsekkäämpi kuin sisarukselliset kaverinsa.



Huonoja puolia ei siis ole, ainakaan vielä. Lapsi on nyt jo koululainen.

Olen yhden lapsen äiti. Ihanaa on se, että voin antaa lapselleni kaikkeni, eli täyden tuen ja huomion. Kurjaa on se, että lapseni ei saa leikkikavereita sisaruksista. Leikin lapseni kanssa tosi paljon, eli pääsisin ehkä helpommalla jos sisko/veli leikittäisi.



Lapsi viihtyy tosi hyvin hoidossa, siellä oppii sosiaalisia taitoja ja muiden huomioonottoa. Lapselleni oli kova paikka, kun pk:ssa joutuu jakamaan lelut (kun kotona kaikki lelut ovat hänen). Nopeasti on kuitenkin oppinut jakamaan ja lainaamaan leluja.



Joskus sanotaan, että ainoat lapset ovat itsekkäitä. Luulen, että tämän voi kuitenkin kasvatuksella oikaista. Olen itse isosta perheestä ja kyllä sielläkin oppi itsekkääksi kun kaikesta piti taistella.



Minulla on omiin sisaruksiin ihan hyvät suhteet. Ei mitenkään erityisen läheiset nykyään, asutaankin kaikki eri puolilla. Sisarukset ovat niitä, joiden seurassa saa olla oma itsensä ja joihin voi tarvittaessa turvautua. Se surettaa, että lapsellani ei tällaista turvaverkkoa ole, hän tulee aikuisena olemaan aika yksin tässä maailmassa. Omalla kohdallani on niin, että vaikka kavereita on fb:ssä 300, ei heihin kuitenkaan voi hädän hetkellä turvautua samalla lailla kuin perheeseen. Toivon, että lapseni kuitenkin löytäisi sisarusten veroisia kavereia tulevaisuudessa.