Rättiväsy, kotirauha kateissa.
Asutaan tiiviissä omakotitalorykelmässä. Kahdessa lähimmässä naapurissa on samanikäisiä lapsia kuin meillä ja lapset leikkivät paljon yhdessä, mikäs sen mukavampaa.
paitsi nämä viikonloput.. Aamulla tasan kymmeneltä soi ovikello. Jos ei vastata, hakataan ikkunaan. Jos sanotaan, ettei oteta nyt ketään leikkimään, kysellään miksi ja koska saa tulla. Ja ovikello soi taas kymmenen minuutin kuluttua. Meidän lapsetkin alkaa muuttua levottomiksi; äsken kelpasi ihan vaan olla kotosalla yhdessä, mutta nyt on jo kiire pihalle ja kavereitten kanssa. Ja sitäkin tapahtuu, että meidän lapset päästää naapurien muksut sisälle, vaikka ollaan kielletty.
Ja vaikka omat lapset olisi sisällä ja muut leikkimässä pihalla, niin saattavat tulla meidän pihaan. Ja leikkiessään naapurin pihalla, jos tulee riitaa, haavereita tai pahaa mieltä niin joustaan itkien meidän ovelle hakkaamaan ja pyytämään apua.
Tämä viikonloppu on taas ollut niin todella levoton. Pienin vierailevista naapureista on vasta neljä. Pitää pukea, pyyhkiä ja komentaa koko ajan. Ei tietenkään osaa siivota jälkiään. Yrittää pysyä vanhempien poikien leikeissä ja kaikille menee hermo.
Jos teen ruokaa, niin kaikki kelpaa. Jos sanon, ettei ole kuin omalle porukalle, kysytään miksi, mun tekee kans mieli. Ja mulla kyllä rukahalu menee, jos vieressä seisoo nälkäinen lapsi.
Kun on saman päivän aikana yrittänyt olla 10 kertaa huomioimatta ovikellon pirinää, pyyhkinyt vieraan tanavan perseen ja pukenut ja passittanut kotiin pari kertaa, ei enää jaksa. Annan periksi.
Ja nämä asiat juontaa siltä ajalta, kun olin kotiäiti ja jaksoin paremmin ja omatkin lapset kaipasivat paljon leikkiseuraa kun eivät olleet hoidossa ja koulussa. silloin meille sai aina tulla.
Mutta nyt olen vaativassa työssä, enkä meinaa jaksaa.
Katsoin fb:stä, että toisen naapurin äiti on ollut risteilyllä, toinen viikonlopun töissä. toivottavasti oli kiva risteily ja hyvät pyhälisät liksan päälle. Mutta mun viikonloppu on mennyt päin persettä, kun ette ole olleet hoitamassa lapsianne.
Ei mulla muuta.
Kommentit (12)
ISät ovat joskus tollasia, että eivät tajua kieltää lapsia häiritsemästä muita.
Oletteko huomanneet, että rajojen luominen ja niistä kiinni pitäminen on täyttä työtä. Rajat ei synny tyhjästä ja niiden ylläpitäminenkin vaatii aktiivisuutta.
eikä mulle ole, ne voimat mitä on yritän säästää omille lapsille. kun ei näköjään jaksa edes kirjoittaa oikein (sori, oli täynnä kirjoitusvirheitä koko viesti)ei jaksa luoda uusia käytäntöjä ja upottaa niitä pikku-luupäiden kaaliin.
Ja sitten vielä se, että oikeasti minusta jokainen näistä naapurin lapsista on oikeastaan jollain lailla rakas. Ihan oikeasti välitän heistä. Ja aikanaan on ollut niin, että meille on aina ollut tervetullut. Mutta enää ei voi olla niin.
Ja tosiaan, pahimpia on ne viikonloput, jolloin äidit ovat poissa kuvioista. ainakin yhden naapurin lapset ovat ihan ruoan tarpeessa, kun äiti on poissa.
Mutta tämä on ihan typerää, että roikun netissä tämän vähän vapaa-aikani, menen nyt nauttimaan omien lasten seurasta, sillä talo viimein hiljeni hetki sitten.
Jos jollain on jotain antaa; ohjeita, persuksille potkuja, myötätuntoa, tulen myöhemmin lukemaan :)
ap
oli meillä samanlainen meno päällä. Itse nautin tilanteesta. Laitoin kaikille ruokaa ja katselin kun lapset nauttivat muiden seurasta ja sosiaalisuudesta.Muutmalla oli todella surkea koti ja sain tarjota mukavia elämyksiä heille.
Ymmärrän että kaikilla ei ole sama tilanne eikä ole valmis siihen sotkuun ja lasten paapomiseen.
Puhu siis lasten vanhemmille ja yritä päästä rauhanomaiseen ratkaisuun. Joskus vanhemmat myös ottavat nokkiinsa ja tilanne kärjistyy.
kärttyperseeksi uraohjukseksi.
Rääkäise kerran niin että kitapurjeet lepattaa, eivät uskalla tulla toiste.
kun en meinaa itsekään tajuta, että olen muuttunut kärttyperseeksi uraohjukseksi :D
Ja arvaa mitä, viimeksi tänään karjuin ja lujaa: naapurin poika herätti mut päikkäreiltä "Aapo sano kirosanan, heheheheheheheheheheh!!!!!!" Ja mä karjaisin että nyt hiljaa ja makuuhuoneeseen ei ole asiaa. Tässä taas tilanne seuraava: oltiin vuokrattu lapsille leffa, tehty popparit ja lapset kattoo sen sillä aikaa, kun mä käyn vähän nukkumassa ja mies käy kaupassa, eikä ketään päästetä sisään. Mutta kas kummaa, yksi muksu oli päästetty sisään. (ja se oli ihan oikeassa, mun oma kullannuppuni oli kiroillut, mur)
mutta ei ne mua tai mun kovaa ääntäni pelkää, koska ollaan niin tuttuja. tunnen nämä lapset vauva-iästä asti. Ja meidän kadulla minä olen se koko kylän kasvattaja, joka käy muidenkin pihoilla karjumassa, kun tenavat tekee porukalla typeryyksiä. Karjun, paijaan, ruokin. Niin se on aina ollut, enkä tiedä miten sen voisi nyt muuttaa.
ap
Kuinka monta vuotta olet siis hoitanut koko pihan lapset ja kuinka vanhoja ne omat pikku luupääsi jo ovat, kun ei mene puhe perille vieläkään?
kakaroitten kotiin, että teille ei saa tulla.
Puhua kuinka tykkäät heidän lapsistaan ja arvostat heitä äitinä, mutta sulla on nyt tosi kiire töissä ja haluat viikonloppuna olla rauhasta perheen kesken eikä teille saa tulla jollei teidän lapset tule pyytämään. Tai jos kerran kielletään, niin sitä pitää uskoa.
Varaudu että välit viilenee naapureiden kanssa, koska ne ei ymmärrä. Mutta mä ymmärrän. Meillä mies ei jaksa viikonloppuna kaverivieraita lapsilla.
Kotiäitinä jaksoi enemmän, työelämä vie veronsa ja viikonloppuisin haluaisi vaan nukkua/levätä.
Voi kunpa meilläkin olisi naapurissa muita lapsia, joiden kanssa meidän lapset voisivat helposti leikkiä, eikä tarvitsisi kehitellä jotain ohjelmaa koko ajan. Asutaan kerrostalossa Helsingin keskustassa, ja vaikka tuttuja lapsia asuu lähellä, niin lapsia ei voi vielä päästää liikkumaan yksin liikenteen takia. Samassa taloyhtiössä ei asu muita lapsia. Kaikki leikkitreffit pitää järjestämällä järjestää, eikä siihen riitä työpäivän jälkeen energia.
Tämänpäiväisestä vinkki. Jos lapset päästävät kiellosta huolimatta kavereita sisään heitä koko porukka pihalle leikkimään.
Yksi minkä voisit tehdä on laittaa noille naapureille viestiä että jatkossa rauhoitatte vaikka sunnuntain omalla porukalla oloon. Eli et syyllistä siitä että lapset käyvät teillä jne. mutta kerrot vaan muuttuvasta käytännöstä ? Ehkä se ei loukkaisi niin paljon mitä valitus siitä että lapset ovat liikaa teillä.
Kiitos ap viestistäsi. Minä tässä tuskailen ollakko lasten kanssa kotona vai lähteäkkö töihin mutta viestisi antoin taas pari pistettä kotonaolon puolelle.
Sisäänpyrkijät ohjataan ystävällisesti mutta määrätietoisesti kotiin. Ruokaa ei tarjoilla muille ja ruoka syödään aina vain oman perheen läsnäolessa.
Rajat, ne rajat.