Olisko lohdutuksen sanoja oireilevan teinin vanhemmalle?

meillä tuon lisäksi kuvioissa alkoholi ja epäily kannabiksen käytöstä. Kiinni en ole saanut.

Ensi yö nukutaan patjalla vuorotellen oven edessä koska viikonloppuyöt pahimmat. Rankkaa on, sen voin sanoa.



Mulla ei ollut aavistustakaan, miten rankkaa teinien kanssa voisi olla. Onneksi tein lapsen alle kolmekymppisenä, jos olisin itse nyt viisissäkymmenissä, en vaan jaksaisi enää näitä yövalvomisia ja muuta.

Mutta musta sun on nyt aika hakea apua. Ei välttämättämlapsen oireilun takia, vaan itsesi takia: jos sinä olet lopussa, apua tarvitaan.m

jeesia muualta, jotta tianne ei menisi vieläkin kamallammaksi, jonne suunta nyt on.



Muista se, että suurin osa erittäin huonosti käyttäytyvistä teineistä tulee ihan kunnon aikuisia, mutta valitettavasti näin ei käy kaikille, ja siksi toimisin toisin kuin tähän mennessä.

Voisitteko tehdä teinin kanssa kahdestaan viikon matkan jonnekin ja löytää yhteistä tekemistä?

Voimia sinulle

lähes viiskymppinen teinin äiti. Ekan kanssa kävin nämä jo läpi, joten tuttua on ton tokan kanssa. Kaksi vielä kasvamassa.

Ei meillä sentään patjalla oo tarvinnut nukkua, teini kotiutuu yleensä puoleen yöhön mennessä.

Esikoinen tokeni kun muutti omilleen. Nyt koulukin maistuu.

Ei kai tässä maailmassa kukaan selviä hengissä, jos ei ole mitään yhteisiä periatteita ja elämänkatsomusta!



Jos Suomessa oltais kristittyjä ja elettäis sen mukaan, ei tällaisia ongelmia olisi, ei varmasti!

Niin pääsette ehkä nopeammin perheneuvolaan ja avun piiriin. Onko isä kuvioissa? Eikö hänelläkään ole auktoriteettia.



Terv. Tiukka murkkuikäisten äiti

Voiko tästä vaiheesta selvitä?

Tyttö tupakoi, on näpistänyt, karkailee yöllä ulos kavereiden kanssa.

KAIKKEA kokeiltu - nytkin istuu huoneessaan arestissa - hyvällä ja pahalla. Juteltu, halattu, välitetty, laitettu sääntöjä, uhkailtu, palkittu, lahjottu, vahdittu, luotettu, jätetty luottamatta...

Alan olla ihan loppu... Voiko tuommoisesta kasvaa normaali aikuinen vai alanko valmistautua siihen, että kierre vaan jatkuu? Ajautuu väistämättä huumekokeiluihin ja vankilakierteeseen?

Meillä ns. tavallinen koti, kaksi muuta lasta, heillä pitäisi olla kaikki hyvin. Silti tätä yhtä ei nyt saada kuriin millään keinoin.

Mihin asti on normaalia? Milloin pitää hakea ulkopuolista apua - ja mistä?

Olisko kellään kokemusta nuoresta, joka oireillut näin murrosiässä ja kumminkin kasvanut ihmiseksi...??? Olisko?

Minä olin tuollainen kauhuteini, mikään ei mennyt jakeluun. Olen käynyt tarkkiksen, koulukodin jne, jäänyt luokalleni, käyttänyt aineita ja alkoholia...aivan kaikkea paskaa.

Joskus 18-vuotiaana tajusin, että ei hemmetti, minä teen itse elämäni. Minulla oli ihana ja kannustava tukihenkilö, sossujen kanssa en tullut koskaan toimeen. Minulla on 2 sisarusta jotka ovat aina olleet "normaaleja".

Tänä päivänä olen 3 lapsen äiti, naimisissa, korkeasti koulutettu ja esimiesasemassa työssäni.

Tarvitsette varmaankin ulkopuolista apua, sossusta se kaikki taitaa kuitenkin lähteä? Älkää luovuttako! Pyytäkää apua, jossain voi olla se ihminen joka herättää teininne tajuamaan asioita.

Jaksamisia, hakekaa itsellennekin apua, teissä ei ole vikaa! Tämä lapsi on vaan voimakkaasti teini-iästä oireileva, jaksakaa kannatella häntä vaikka tiettyina hetkinä vihaisitte häntä sydämenne pohjasta.

Tsempit ja jaksamiset!

oman kokemukseni mukaan apua on vaikea saada. On niin helppo aina sanoa, että hae ulkopuolista apua - ei sitä ole ihan joka nurkan takana tarjolla.

Vain kaikkein pahimmin oireilevat saa aikoja nuor.psyk. polille ainakin meidän kunnassa. Meille ainakin sanottiin, että tuo on ihan normaalia murrosikää ja kuuluu kuvioon.

Teinin ei tosiaan kuulu olla puoleenyöhön ulkona. Jos ei noudata sääntöjä ja rajoja, sitten ei ole ulkona ollenkaan. Kyllä aikuisen tulee osoittaa rajat!

Ei kai tässä maailmassa kukaan selviä hengissä, jos ei ole mitään yhteisiä periatteita ja elämänkatsomusta!

Jos Suomessa oltais kristittyjä ja elettäis sen mukaan, ei tällaisia ongelmia olisi, ei varmasti!

Niin pääsette ehkä nopeammin perheneuvolaan ja avun piiriin. Onko isä kuvioissa? Eikö hänelläkään ole auktoriteettia.

Terv. Tiukka murkkuikäisten äiti

perhe-elämän laelleen.

Kaikki teinit kapinoivat, se on normaalia. Satunnaiset päihdekokeilut menevät siihen normaaliin, toistuva karkailu ei.



Apua pitää hakea silloin, kun ei enää itse pärjää eikä tilanne ole enää hallinnassa. Hakekaa apua!

kun oli haettu se ryyppyorukasta viereisen koulun pihalta (haettiin uudelleen kotiin sieltä, poistin ikkunoista kahvat ja naulasin parvekkeen oven kiinni). Vaikeaa oli. Koulussa tyttö lähetettiin tupakoinnin kouluhoitajan juttusille (koska jälki-istunto, keskustelut ym. ei auttaneet), ja tyttö itse kertoi kouluhoitajalle tästä karkaamsiestaan ja juomisestaan. Kouluhoitaja teki lastensuojeluilmiotuksen ja ilmoitti asiasta päihdeklinkalle, josta sitten otettiin meihin yhteyttä.



Tässä vaiheessa juomista ja tupakointia oli kestänyt muutaman kuukauden, tyttö kapoinoi kovasti, mutta oli vielä tullut aina kotiin yöksi, usein myöhässä ja vasta sen jälkeen, kun olin jo kaupungilla häntä etsimässä. Olin itsekin miettinyt, mistä saisi apua, mutta toisaalta ajattelin, että emme vielä ole niin pahassa tilanteessa, että apua saisimme.



Tilanne kuitenkin muuttui sen jälkeen kun lastensuojeluilmoitus oli tehty. Tosin sosiaaliviranomaisia emme tavanneet, sen sijaa kävimme, sekä me vanhemmat että tyttö, säännöllisesti päihdekilinkalla keskustelemassa (yhdessä ja erikseen), ja siitä oli todella paljon apua.



Tuosta on nyt vuosi aikaa, ja tilanne on ihan erilainen. Olemme puheväleissä, tyttö on usein entinen iloinen ja puhelias itsensä, sellainen kuin oli ennen tuota teiniangsti-ikää. Tulee AINA sovittuun aikaan kotiin. Ei enää juo paitsi hyvin harvion (ja silloinkin on ottanut vain ihan vähän), tupakoinnin lopetti keväällä (mutta ikävä kyllä aloitti uudestaan kun aloitti uuden koulun syksyllä, nyt mietin miten onnistuisin motivoimaan sen lopettamaan uudestaan).



Koulussa aloitti tsemppaamisen keväällä (oli siis 9. luokan kevät), ja sai hieman nostettua numeroitaan, sen verran että pääsi opiskelemaan minne halusi. Tänä syksynä on aloittanut opinnot kunnolla, ei lintasaile, herää aamuisin jne.



Eli lohdutuksen sana: murroikä menee ohi, ja siitä voi selvitä, vaikka se olisi pahakin (veljelläni oli vielä pahempi ja pitempään kestävä murrosikä, mutta hänkin selvisi hienosti, on hyvä isä, hyvässä ammatissa, on lopettanut tupakoinninkin eikä juo juuri lainkaan).



Jos tarvitsette apua, niin suosittelen kyllä päihdeklinikkaa, siellä on (ainakin meillä päin) nuorisotyöntekijöitä, jotka osaa auttaa nuorta muissakin kuin päihteisiin liittyvissä asioissa (koska päihteet on vain oire). Meillä esim. on ihan hyvä koti, mutta jotenkin liian yksin tyttö oli jäänyt, emme ole osanneet esim. opettaa tunteiden tunnistamista, ja sen vuoksi tytöllä oli vain yksi tunne, viha.



Tsemppiä ja jaksamista!

tupakkaa, viinaa, huumekokeiluja, näpistelyä, suhteita, karkailua, yksi rikoskin...



Minusta tuli insinööri ja aivan ihanan, kohta murrosikäisen lapsen äiti. :) Olen 40v.



Tulin järkiini kunhan kasvoin, parinkympin puolella. Kävin kesken jäänyttä lukiota niin että pääsin opiskelemaan alaa josta todella innostuin.



Oma äitiraukkani oli todella kovilla kanssani, yritti kaikkensa. Rangaistuksia, rahaa jos suoritan lukion kurssin, ulkopuolista apua, rakkautta, luottamusta ja uskoa minuun. Ulkopuoliset vaan ärsyttivät minua, Irti Huumeista- yhdistyksen tädit olivat järkyttävimpiä.



Luulen, että riippuu aika paljon ihmisen luonteesta ja arvomaailmasta miten hän pääsee näiden vaikeiden aikojen yli. Sattumallakin on merkitys, erityisesti teininä voi vaikka raskaus tai pieleen mennyt huumekokeilu muuttaa koko elämän suunnan. Niin tosin voi autokolarikin, elämää ei voi ennustaa.



Paljon, paljon voimia sinulle. Usko teiniisi ihmisenä. Rakasta, ja toivo parasta. Ja kokeile todella kaikki mahdollinen ulkopuolinenkin apu, aina kannattaa yrittää.



**halaus**

Joskus se murrosikä ja kaveripaine voi olla vaan niin kova, ettei siihen auta oikein mikään.

Meillä auttoi se, kun lastensuojelu puuttui. Tyttö näpisteli, oli ryypiskellytkin ja jäi kiinni ja siitähän tehtiin ls- ilmoitus, parikin.



Siitä se sitten lähti että lapsi alkoi itsekin tajuamaan että jos hän hölmöilee, niin sossu puuttuu kaikkiin tyhmäilyihin heti.



Me ollaan toimittu sossun kanssa todella hyvässä yhteishengessä koko ajan, nimenomaan niin että lapsen parasta ajatellen.



Tehtiin sossun kanssa kaikki selvitykset, sossukin tietää ettei kyse ole välttämättä huonoista kotiolosuhteista, vaan siitä että murrosikä painaa päälle ja kaveripiiri vaikuttaa tuonikäisiin todella paljon.



Nyt on 15 v tyttö käyttäytynyt todella kunnolla jo vuoden verran.

Kouluun pidetään myös yhteyttä päivittäin.

Tytöllä on tiukat rajat, ei saa mennä vapaasti vaikka haluaisikin.

Jos ei tottele niin menettää

joitakin oikeuksiaan. Viikkoraha, kaverien tapaaminen, tietokoneen käyttö. Se on vaan toimittava näin.

Siellä osataan paremmin auttaa pienten lasten perheitä (jos niitäkään....)



Nuorten ongelmiin on nuorisopsykiatriset poliklinikat. Ihan noilla ongelmilla vaan ei valitettavasti vielä taida paikkaa jonon kärkeen tulla. Varastaminen pitää olla toistuvaa, samoin päihteiden ja huumeiden käyttö, mukana viiltelyä ym. itsetuhoisuutta.



Nuo teidän keinot kuulostaa kuitenkin tosi hyviltä. Nuori kapinoi, kun koti on hyvä ja on rajat joita vastaan kapinoida. Sinun tehtävä on vaan olla se tylsä vanhempi ja pysyä paikallasi. Kytätä ja vahtia, halata ja jutella kun nuori on siihen valmis. Ei meillä psyk.polillakaan oikein muuta voida. Tsemppiä.



terv. psyk.sh

Meillä oli kotona liian tiukka kontrolli, mutta tuntui ettei meistä oikeasti välitetty ja että meistä oli vanhemmille vain harmia.

Meillä oli kotona liian tiukka kontrolli, mutta tuntui ettei meistä oikeasti välitetty ja että meistä oli vanhemmille vain harmia.

Tyttöjen kanssa on ollut vaikeeta. Säännöt ja velvollisuudet eivät sopineet heille lainkaan.

Itsepäisiä olivat ja usein tuntui, etteivät käsitä meillä muillakin olevan tunteet.



Toinen tytöistä on jo aikuinen, rankan elämän elänyt mutta tasapainoinen äiti. Hyvä hänestä tuli :)

Toinen tytöistä täyttää kohta 18v ja hänkin on rauhoittunut. Opinnot sujuvat ja kun en yritä määräillä liikaa niin kaikki sujuu.



Voimia ap, kyllä se aurinko paistaa risukasaankin

kun huumeet ei tule kuvioihin :)