Millaisille asperger-naiset vaikuttavat ulkopuolisen silmin?

etten esimerkiksi ymmärrä tuota "miehet kyllä tiedetään"

Tiedostan, että sillä on varmaan joku monimielinen merkitys, mutta minun järki sanoo, että mitähän ap tuollakin tarkoittaa. Miten voi tietää, millaisia arpergermiehet ovat jos hän ei tunne kaikkia.



Eli ulkopuolisen silmin olen ehkä hiukan huumorintajuton ja tylsä ihminen, koska esim. työyhetisössä en jaksa toisten haukkumista ja ivallisia vitsejä. En ymmärrä, mikä niissä on hauskaa. En sovi sosiaalisiin kuvioihin ja en ole sopinut lapsenakaan, koska en ymmärtänyt sitä selän takana haukkumista ja niitä merkityksiä ja vihjailuja ja kolmanne hylkäämistä.



Minun järjen mukaan jos ollaan kavereita, sitten ollaan uskollisia kavereita. Ei mennä haukkumaan heti kolmannelle. Samoin töissä en näitä juttuja ymmärrä.



Siksi pidän nykyään suuni kiinni ja olen kasvattanut teflonkuoren ja ulkoistanut itseni näistä tunteista, koska niistä ja paskanpuhumisesta ja kiusaamisesta yms tulee niin paha olo.

Eli minut tunnetaan kai liian tosikkona, joka ei ole hauska ja sosiaalinen ja olen kai vähän omituinen kun en viihdy kahvihuoneessa juoruamassa (juuri siksi, että minulle tulee ristiriitainen ja paha olo).



Yleisesti en osaa sanoa, mutta olen saanut opiskelijoilta ja sijaisilta hyvää palautetta, että olen ystävällinen ja perinpohjainen opastaja ja luotettava.

etten esimerkiksi ymmärrä tuota "miehet kyllä tiedetään"

Tiedostan, että sillä on varmaan joku monimielinen merkitys, mutta minun järki sanoo, että mitähän ap tuollakin tarkoittaa. Miten voi tietää, millaisia arpergermiehet ovat jos hän ei tunne kaikkia.

Eli ulkopuolisen silmin olen ehkä hiukan huumorintajuton ja tylsä ihminen, koska esim. työyhetisössä en jaksa toisten haukkumista ja ivallisia vitsejä. En ymmärrä, mikä niissä on hauskaa. En sovi sosiaalisiin kuvioihin ja en ole sopinut lapsenakaan, koska en ymmärtänyt sitä selän takana haukkumista ja niitä merkityksiä ja vihjailuja ja kolmanne hylkäämistä.

Minun järjen mukaan jos ollaan kavereita, sitten ollaan uskollisia kavereita. Ei mennä haukkumaan heti kolmannelle. Samoin töissä en näitä juttuja ymmärrä.

Siksi pidän nykyään suuni kiinni ja olen kasvattanut teflonkuoren ja ulkoistanut itseni näistä tunteista, koska niistä ja paskanpuhumisesta ja kiusaamisesta yms tulee niin paha olo.

Eli minut tunnetaan kai liian tosikkona, joka ei ole hauska ja sosiaalinen ja olen kai vähän omituinen kun en viihdy kahvihuoneessa juoruamassa (juuri siksi, että minulle tulee ristiriitainen ja paha olo).

Yleisesti en osaa sanoa, mutta olen saanut opiskelijoilta ja sijaisilta hyvää palautetta, että olen ystävällinen ja perinpohjainen opastaja ja luotettava.

Yleisesti pidän asseja parempina ihmisinä. Ihmisinä jotka eivät ole enää lapsia. Monet aikuiset eivät osaa kasvattaa itseään vaan taantuvat tai pysyvät samalla tasolla, kun vanhempiensa kasvatus loppui.

Asperger ei myöskään tee väärin, koska tietää mikä on oikein ja väärin.

väärin. Asia aiheuttaa isoja ristiriitoja minulle ja ahdistusta. Siksi mieheni sanoo, että hänen on helppo elää minun kanssa, koska tietää, että en pysty valehtelemaan. Toki valehtelen, mutta nämä on vähän kimurantteja juttuja. Siksi on helpompi elää suoraan ja olla yksin kun toisten ihmisten kanssa tulee paha olo näistä solmuista ja juoruamisista ja näistä ihmissuhdekuvioista, joista en aina ymmärrä.

Eli en ymmärrä töissä sitä, että maanantaina henkilö a haukkuu beetä ja sanoo, että se on ihan paska. Otan sen tosissani ja puhun asiasta työyhteisökokouksessa kun tätä beetä ja hänen toimintaa on moittinut moni muukin. Keskiviikkona henkilö a sanookin, ettei hänellä ole been kanssa ongelmia vaan hänen paha olo johtuu henkilö ceestä.

Tämä tuo suuttumisen tunteen minulle, koska minusta tuntuu, että minulle valehdellaan. Siksi pysyn nykyään mieluummin yksin.

Joissain asioissa olen liian herkkä ja masennun pahuudesta liikaa ja siksi välttelen uutisia ja olen kovettanut itseni, koska hajoan palasiksi jos alan liian paljon miettimään asioita.

etten esimerkiksi ymmärrä tuota "miehet kyllä tiedetään"

Tiedostan, että sillä on varmaan joku monimielinen merkitys, mutta minun järki sanoo, että mitähän ap tuollakin tarkoittaa. Miten voi tietää, millaisia arpergermiehet ovat jos hän ei tunne kaikkia.

Eli ulkopuolisen silmin olen ehkä hiukan huumorintajuton ja tylsä ihminen, koska esim. työyhetisössä en jaksa toisten haukkumista ja ivallisia vitsejä. En ymmärrä, mikä niissä on hauskaa. En sovi sosiaalisiin kuvioihin ja en ole sopinut lapsenakaan, koska en ymmärtänyt sitä selän takana haukkumista ja niitä merkityksiä ja vihjailuja ja kolmanne hylkäämistä.

Minun järjen mukaan jos ollaan kavereita, sitten ollaan uskollisia kavereita. Ei mennä haukkumaan heti kolmannelle. Samoin töissä en näitä juttuja ymmärrä.

Siksi pidän nykyään suuni kiinni ja olen kasvattanut teflonkuoren ja ulkoistanut itseni näistä tunteista, koska niistä ja paskanpuhumisesta ja kiusaamisesta yms tulee niin paha olo.

Eli minut tunnetaan kai liian tosikkona, joka ei ole hauska ja sosiaalinen ja olen kai vähän omituinen kun en viihdy kahvihuoneessa juoruamassa (juuri siksi, että minulle tulee ristiriitainen ja paha olo).

Yleisesti en osaa sanoa, mutta olen saanut opiskelijoilta ja sijaisilta hyvää palautetta, että olen ystävällinen ja perinpohjainen opastaja ja luotettava.

Yleisesti pidän asseja parempina ihmisinä. Ihmisinä jotka eivät ole enää lapsia. Monet aikuiset eivät osaa kasvattaa itseään vaan taantuvat tai pysyvät samalla tasolla, kun vanhempiensa kasvatus loppui.

Asperger ei myöskään tee väärin, koska tietää mikä on oikein ja väärin.

etten esimerkiksi ymmärrä tuota "miehet kyllä tiedetään"

Tiedostan, että sillä on varmaan joku monimielinen merkitys, mutta minun järki sanoo, että mitähän ap tuollakin tarkoittaa. Miten voi tietää, millaisia arpergermiehet ovat jos hän ei tunne kaikkia.

Eli ulkopuolisen silmin olen ehkä hiukan huumorintajuton ja tylsä ihminen, koska esim. työyhetisössä en jaksa toisten haukkumista ja ivallisia vitsejä. En ymmärrä, mikä niissä on hauskaa. En sovi sosiaalisiin kuvioihin ja en ole sopinut lapsenakaan, koska en ymmärtänyt sitä selän takana haukkumista ja niitä merkityksiä ja vihjailuja ja kolmanne hylkäämistä.

Minun järjen mukaan jos ollaan kavereita, sitten ollaan uskollisia kavereita. Ei mennä haukkumaan heti kolmannelle. Samoin töissä en näitä juttuja ymmärrä.

Siksi pidän nykyään suuni kiinni ja olen kasvattanut teflonkuoren ja ulkoistanut itseni näistä tunteista, koska niistä ja paskanpuhumisesta ja kiusaamisesta yms tulee niin paha olo.

Eli minut tunnetaan kai liian tosikkona, joka ei ole hauska ja sosiaalinen ja olen kai vähän omituinen kun en viihdy kahvihuoneessa juoruamassa (juuri siksi, että minulle tulee ristiriitainen ja paha olo).

Yleisesti en osaa sanoa, mutta olen saanut opiskelijoilta ja sijaisilta hyvää palautetta, että olen ystävällinen ja perinpohjainen opastaja ja luotettava.

Yleisesti pidän asseja parempina ihmisinä. Ihmisinä jotka eivät ole enää lapsia. Monet aikuiset eivät osaa kasvattaa itseään vaan taantuvat tai pysyvät samalla tasolla, kun vanhempiensa kasvatus loppui.

Asperger ei myöskään tee väärin, koska tietää mikä on oikein ja väärin.

Kun tullaan täysi-ikäisiksi ja muutetaan omilleen ei kasvatustyö ole päättynyt. Vanhemmat ovat antaneet eväät, mutta nyt sinun on tehtävä itsesi kanssa lopputyö.

Moni silti kuvittelee olevansa valmis ja silti valehtelee, pettää, varastelee, käyttäytyy ylimielisesti. ja asettaa itsensä muita ylemmäs vaikka toteuttaa väärää elämäntyyliä ja viljelee huonoa väärää luonnettaan.

Osa ei edes huomaa mädänneisyyttään ja vääryyttään. Itsekontrolli ja todellisuus omasta minästä on täysin harhassa. Annetaan aina tiettyjä vapauksia rikkoa sääntöjä ja tehdä väärin. Sitten unohdetaan ja jatketaan sonnassa rämpimistä.

Lapsellisuudesta voi kasvaa, kunhan ymmärtää ja muistaa mitä teet sitä olet.

..aikuiset pitävät itseään muita parempina juuri tuon järkeilynsä vuoksi. :D Tunnen asseja ja aika rasittavia tyyppejä, pari jouduin blokkaamaan chatistakin kun en jaksanut niitä juttuja. Sellainen aavistuksen ylimielinen suhtautuminen kaikkeen ja puhutaan kuin tavikset olisivat jotain aivotonta karjaa...huhheijaa.



Samat tyypit saavat myöhemmin samana iltana raivarit ja suunnilleen hajoittavat kämppänsä/oman huoneensa (iso osa tuntuu asuvan parikymppisinäkin vielä äidin helmoissa), kun eivät löydä tapaa käsitellä tunteitaan. :P



t. kamala neetti

työkavereina. Toinen 28v, toinen yli 40v.



Molemmilla on sosiaalisia hankaluuksia, eivät viihdy ryhmässä eivätkä osaa jutella "kevyesti" vaan joka lauseella on merkitys.



Kokoukset ja tilanteet, joissa on paljon ihmisiä ja ärsykkeitä, ovat hankalia. Molemmat ovat myös kömpelöitä.



Molemmilla naisilla on sama uskomaton lahjakkuus analysoida isoa määrää dataa, senpä takia he pärjäävät ammateissaan erittäin hyvin.



Itse pidän molemmista ihmisinä erittäin paljon juuri heidän suoruutensa takia. Työkavereina arvostan heidän kykyjään ja ennenkaikkea luotettavuuttaan. Se nelikymppinen on opetellut esiintymistaitoja ja tietää hyvin omat heikot kohtansa joista selviää opittujen taitojen avulla- monelle ei- aspergerille ne tulisivat luonnostaan.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2012 klo 21:13"]

Seksielämä? Sitä ei ole? Vai hirveästi kumppaneita?

[/quote]

Jokainen on yksilö.

Minulla on ainakin suvussani kaksi aikuista Asperger naista, joista toinen on sisar.

Viihtyvät omien havaintojien mukaan omissa oloissa. Asperger naiset ovat siinä missä Asperger miehetkin omia yksilöitä. Eli ei voi tehdä mitään stereotyyppiä. Miehistä näkyy yleensä As-merkit selvemmin, kuin naisista. Lisäksi Asperger on huomattavasti yleisempää miesten keskuudessa, kuin naisten. As-nainen on vetäytyvä, ujo ei aloita keskusteluja, jos ne ei liity omiin kiinnostuksiin. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2012 klo 16:33"]

Eli ulkopuolisen silmin olen ehkä hiukan huumorintajuton ja tylsä ihminen, koska esim. työyhetisössä en jaksa toisten haukkumista ja ivallisia vitsejä. En ymmärrä, mikä niissä on hauskaa. En sovi sosiaalisiin kuvioihin ja en ole sopinut lapsenakaan, koska en ymmärtänyt sitä selän takana haukkumista ja niitä merkityksiä ja vihjailuja ja kolmanne hylkäämistä. 

Minun järjen mukaan jos ollaan kavereita, sitten ollaan uskollisia kavereita. Ei mennä haukkumaan heti kolmannelle. Samoin töissä en näitä juttuja ymmärrä.

Eli minut tunnetaan kai liian tosikkona, joka ei ole hauska ja sosiaalinen ja olen kai vähän omituinen kun en viihdy kahvihuoneessa juoruamassa (juuri siksi, että minulle tulee ristiriitainen ja paha olo).

[/quote]

Nämä kyllä sopivat ihan täysin minuunkin, vaikken todellakaan kärsi mistään Aspergerista.

Eli on pakko olla jollain tapaa viallinen, jos ei kahvihuoneessa haku kaikkia ja tekee työnsä hyvin?

Itse olen erittäin empaattinen ja osoitan tunteitani ja rakkauttani kaikille, joiden tunnen sitä tarvitsevan tai ihmiset,joita rakastan.

Massaa en ole kyllä koskaan tajunnut, olen kokenut olevani erilainen siksi jotenkin, mutta minulla ei ole mitään älyllisiä, kongnitiivisia tai muitakaan puutteita. Ainut ongelmani on aina ollut joku luottamuksen puute ihmisiin. Se on lienee kasvatuksen tulosta ja ihan hyväkin juttu - miten toisten haukkuminen kahvihuoneessa olisi ylipäätään hyvä juttu? Eikös se ole enemmänkin alkukantaista terapiaa niille, jotka eivät oikeasti osaa käsitellä ollenkaan tunteitaan?

Meidän työpaikalla ainakin kaikkein fiksuimmat ovat aina hiljaa, kun aletaan haukkua jotain tiettyä työntekijää tai asukasta. Olen lähihoitaja siis itse ammatiltani., enkä noihin osallistu koskaan. Muiden mielestä siis olen outo, vai?

Ennen tätä palstaa en tosiaan tietänyt mitään. Miten voitte diagnosoida toisten aspegersyndrooman. Lisäksi mistä tiedätte kaikkien diagnoosit?

Hetkinen. Ei asperger-diagnoosi tarkoita eettisesti kypsää tai ylipäätänsä rehtiä ihmistä. Asperger-ihminen voi olla vaikka terroristi, vähät välittää toisten kärsimyksestä. Sitten on niitä, joilla tunnepuolen ymmärrysvaikeudet yhdistyvät tunteidensäätelyn ongelmiin, voi olla räjähtämisiä, raivareita ja vainoamista.

Oleellista on, miten kohtelee toisia ihmisiä ja itseään. Oli sitten asperger tai mikä vaan. Mun tehtäväni on huolehtia, että otan huomioon tarvittaessa toisen osapuolen vaikeuden lukea sosiaalista koodia. Olisi hyvä, jos tämä sanottaisiin minullekin suoraan, niin voin viestiä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2012 klo 16:54"]

väärin. Asia aiheuttaa isoja ristiriitoja minulle ja ahdistusta. Siksi mieheni sanoo, että hänen on helppo elää minun kanssa, koska tietää, että en pysty valehtelemaan. Toki valehtelen, mutta nämä on vähän kimurantteja juttuja. Siksi on helpompi elää suoraan ja olla yksin kun toisten ihmisten kanssa tulee paha olo näistä solmuista ja juoruamisista ja näistä ihmissuhdekuvioista, joista en aina ymmärrä.

Eli en ymmärrä töissä sitä, että maanantaina henkilö a haukkuu beetä ja sanoo, että se on ihan paska. Otan sen tosissani ja puhun asiasta työyhteisökokouksessa kun tätä beetä ja hänen toimintaa on moittinut moni muukin. Keskiviikkona henkilö a sanookin, ettei hänellä ole been kanssa ongelmia vaan hänen paha olo johtuu henkilö ceestä.

Tämä tuo suuttumisen tunteen minulle, koska minusta tuntuu, että minulle valehdellaan. Siksi pysyn nykyään mieluummin yksin.

Joissain asioissa olen liian herkkä ja masennun pahuudesta liikaa ja siksi välttelen uutisia ja olen kovettanut itseni, koska hajoan palasiksi jos alan liian paljon miettimään asioita.
[/quote]

Minulla on tuo sama ongelma moraalivaatimusten kanssa kuin sinulla, mutta minulla ei ole Aspergeria.

Pystyn ymmärtämään muiden vehkeilyä ja se on minulle luullakseni varsin läpinäkyvää, mutta en haluaisi uskoa muista niin paljon pahaa kuin miltä he vaikuttavat. Silti kokemus on osoittanut, että asiat ovat juuri niin kuin ne näyttävät olevan. Ikävä kyllä. Äärimmäisen harvoin aistin väärin. Vaimolla tismalleen sama asia. Mutta kun minulla tuon väärän näkeminen on täyttä kidutusta. Sattuneesta syystä sovin tutkijaksi tai analyytikoksi, en toimimaan idioottien tai vehkeilijöiden kanssa asiakassuhteissa. Rehellisten ihmisten kesken on nautinnollista työskennellä, mutta en hoksannut aikanaan selvittää tai edes ajatella, millä alalla kieroja ihmisiä voisi välttää. Ehkä tähtitiede olisi ollut parempi valinta, tai ydinfysiikka.

Olen myös liian herkkä, ja mietin liikaa em. asioita yrittäen ymmärtää miten nuo ihmiset kykenevät olemaan niin sikamaisia ja elämään itsensä kanssa. Sitä en opi koskaan käsittämään.

Eli jos Asperger kokee moraaliongelmat suurimmaksi ongelmakseen, voin lohduttaa että nk. normaalillakin ihmisellä voi olla sama vitsaus. Eikä se tee toki asiaa yhtään helpommaksi.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2012 klo 21:13"]

Seksielämä? Sitä ei ole? Vai hirveästi kumppaneita?

[/quote]

As-naisilla ei yleensä ole kumppaneita.

Asperger-syndrooman variaatiot ovat varmaan moninaiset. Itse olen tullut päätelmään että olen Asperger-nainen, kun olen kokenut monia listattuja Asperger-ihmisen tunnusmerkkejä läpi elämän. Uskon myös että Asperger voi periytyä toiselta vanhemmalta, näin on ainakin omassa tapauksessani.

Itsekin tunnen että kahvihuonekeskusteluissa pyrin vetäytymään sivuun, enkä hallitse small talkia, tavallaan tämä olisi taito jonka haluaisin oppia, ettei tarvitsisi kokea tuota "erilaisuuden" tunnetta. Muita ominaisuuksia tämän epäsosiaalisuuden lisäksi ovat toisaalta jonkinasteinen misantrooppisuus. En pidä montaakaan ihmistä tutustumisen arvoisena tai kiinnostavana, enkä hakeudu ihmisten seuraan joita pidän ns. virheettöminä, tällä tarkoitan niitä ihmisiä, jotka osaavat näyttää aina iloisilta, ovat sosiaalisia ja joiden kanssa käydään pääasiallisesti keskusteluja pinnallisista asioista, tavoitteista ja saavutuksista. Olen jättänyt yhteydenpidon melko pian ihmisten kanssa joiden seurassa en voi olla oma itseni ja joudun pinnistelemään väkisin roolia, josta saan päänsäryn.

Lapsesta asti muistan myös sen etten ole voinut sietää valehtelua, se on ihmisessä ominaisuus joka saa minut näkemään punaista, toisaalta voisin sanoa että en ymmärrä myöskään sosiaalisten pelien ohella suoranaista tyhmyyttä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö osaisi nähdä myös itseäni realistisesti, tiedostaen heikkouteni hyvien ominaisuuksien ohella.

Jos arvostan jotain ihmistä teen sen ehdottomasti, jos taas tunnen päinvastaista tunnetta, ei sitäkään mikään muuta. Maailmani on kai jokseenkin mustavalkoinen. Lähimmät ystävät joita minulla on tällä hetkellä kaksi, riittävät minulle, toisaalta koen välillä olevani yksinäinen, mutta tiedän etten voi löytää minua ymmärtäviä ihmisiä kuitenkaan, joten näillä mennään.

Olen jokseenkin taipuvainen pohtimaan monenlaisia asioita ja osaan tulkita ihmisten ilmeitä ja ajatuksia mielestäni hyvin, vaikken olekaan erityisen ihmisrakas. Koen olevani empaattinen, mitä tulee lapsiin kohdistuviin epäoikeudenmukaisuuksiin, mutta aikuisiin ihmisiin kohdistuvat asiat, ellei kyseessä ole lähiomainen, eivät kosketa minua. En pidä myöskään siitä jos

tuntematon ihminen halaa tai taputtaa olalle, nämä ovat minusta epämieluisia kontakteja. Omaan lisäksi osittaisen aistiyliherkkyyden. 

Olen omakohtaisesti tullut siihen tulokseen mitä on kirjoitettu monilla palstoillakin että Asperger-ihmisen tulisi ystävystyä kaltaisensa kanssa tai sitten jollain tapaa sopivasti rikkinäisen ihmisen, jotta turhilta roolien esittämisiltä voitaisiin välttyä. 

Hyviä ohjelmia missä Asperger-ihmisiä: Bones, Silta (alkuperäinen) ja Mary and Max - animaatio.

Kun asioita ajatellaan diagnoosin kautta, ihminen vapautuu ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestään. Olen usein kuullut eri porukoissa pohdittavan omia ja muiden diagnooseja, nythän tämä Asperger on muotia. Narsismia taas nähdään hankalassa kumppanissa tai keljussa työkaverissa. Miten tähän onkaan päädytty?

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 12:39"]

Kun asioita ajatellaan diagnoosin kautta, ihminen vapautuu ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestään. Olen usein kuullut eri porukoissa pohdittavan omia ja muiden diagnooseja, nythän tämä Asperger on muotia. Narsismia taas nähdään hankalassa kumppanissa tai keljussa työkaverissa. Miten tähän onkaan päädytty?

[/quote]

Vihaan, inhoan ja halveksin kaltaisiasi vähättelijöitä. Toivottavasti sinut ja kaikki maailman lapset ja vauvat kidutetaan hengiltä. En pysty sanoin kuvailemaan sitä vihaa, inhoa ja halveksuntaa jota tunnen sinua, lapsia ja vauvoja kohtaan.

[/quote]

Sitäpä tarkoitin, että joistakin persoonallisuuspiirteistä on tehty johtopäätöksiä, että olisi kysymys jostain diagnoosista. Tokihan, jos diagnoosi on annettu se on ihan ok, mutta tiedän henkilöitä, jotka ovat suoriutuneet normaalisti työelämässä, miettivät omia persoonallisia piirteitään, että olisko Asperger?

Sinun hyökkäyksesi minua kohtaan vaikuttaa kyllä aika oudolta, suorastaan patologiselta : (  Et kerrassaan tiedä minusta mitään ja rupeat minua inhoamaan ja vihaamaan. Oletko kunnossa?

Ah, asperger ja autismin kirjo, yksi lempitutkimusaiheitani.

Eräällä ystävälläni on asperger, joka näyttäytyy enimmäkseen juurikin informatiivisissa asioissa. Hyvin fiksu ihminen, on muunmuassa opetellut erään kielen alusta asti itse, koska oli kyseiseen kieleen liittyvästä kulttuurista kiinnostunut. Sosiaalisissa tilanteissa esiintyy kömpelyyttä, mutta kun hän pääsee vauhtiin niin juttua tulee ja useimmat käsittävätkin varsin mukavaksi. Eniten asperger ehkä näkyy henkilökohtaisessa saamattomuudessa, mikäli asiaa ei koeta tarpeeksi kiinnostavaksi. Normaaleissa arkipäivän askareissa, kuten pyykin- tai astianpesukoneen käytössä ilmenee ongelmia, mutta toisaalta osaisi selittää abstrakteistakin asioista kuudentoista esseen verran. Toisaalta ystäväni elämään vaikuttaa myös kyseenalaiset perheolot, jossa ainakin vanhemmat ovat sitä ikäluokkaa, etteivät oikeastaan ymmärrä autismia ja sen kirjoa. Itse tulen henkilön kanssa oikein hyvin juttuun.

Eritotenhan lievemmissä autismin kirjon ilmentymissä, johon jotkut asperger-henkilötkin kuuluvat, osana ilmentymää pidetään ns. eksentrisyyttä. Kehtaisin väittää, että useimmat kirjoon kuuluvat eivät tule koskaan tietämään asiaa, koska lievimmillään kirjoon kuuluvat ilmentyvät yhteiskunnan silmissä vain eksentrisinä yksilöinä, joissa tuntuu olevan jotain outoa käytöksen ja/tai tunnemaailman suhteen.

Minulla on asperger ja yleensä odotan maailman tappiin asti, että joku tulee juttelemaan minulle, mutta kukaan ei tule. Minulla ei ole ollut parisuhdetta, joten ei siinä muu auta kun tyydyttää itseään joka päivä. Niin ja jokaisesta asiasta voi keskustella joko tylsästi tai kiinnostavasti, jos joku kertoo minulle imuroineensa se on tosi tylsää, jos joku kertoo mitä kaikkea voi puhdistaa ruokasoodalla se on kiinnostavaa. Lisäksi minulle ei tule mieleen esittää ihmisille kysymyksiä, koska sitä olettaa ihmisten itse kertovan ne asia jotka se haluaa kertoa.

Kukaan ei tiedä että olen voimakkaasti assi. Olen sosiaalinen ja minusta pidetään. Osaan vitsailla ja heittää vähän small talkia. Olen kielellisesti lahjakas. En sano ääneen mitä oikeasti ajattelen.

Se mikä on rasittavaa on ihmisten "kaksinaamaisuus". Siis minun mielestäni. Heistä se on varmaan jotain normaalia ja ihan luontevaa, että ollaan yksi päivä kovasti tuohtuneita jostain ihmisestä ja seuraavana päivänä kuljetaan sen ihmisen kanssa käsikynkkää parhaina kavereina. Kuinka muille haukutaan ja juorutaan ja sitten lähdetään kyseisen ihmisen kanssa shoppailemaan Prismaan.