Miten hienovaraisesti rajoitetaan esiteini-ikäisen syömistä? Vai pitäskö ees?

Kasvavalle lapselle ei pidä huomautella - siitä seuraa vain syömishäiriöitä.

oikeaan ruokaan eikä karkkeihin tai rasvaan. Ja oikea ruoka on suurinpiirtein lautasmallin mukaista, eli sisältää myös ne kasvikset.



Jos lihominen jatkuu pitemmällä aikavälillä, niin sitten pitäisi miettiä ruokailutottumuksia uudestaan, mutta noissa mitoissa ei ole mitään huolestuttavaa vielä ja ne saattavat kääntyä päälaelleen jos kasvupyrähdys tulee.

asialle siis yhtään mitään.

Tyttö ei tosiaan ole edes mikään nirso ja niin kummallinen otus se on, että tytön mielestä kouluruokakin on tosi hyvää ja sitä otetaan harva se päivä lisää :D



Sitä en tosin tiedä mikä ihme se kasvupyrähdys sitten enää onkaan, kun tyttö on viimeiset kolme-neljä vuotta ainakin jo kasvanut semmoiset 6-7cm vuodessa... Jostain luin, että kasvu hidastuisi ennen sitä pyrähdystä... Ei oo näkynyt moista. (Ikää nyt 10v)

Meillä lääkäri huomautti pyöristymisestä, ja se tyttö kehitti anoreksiantapaisen. Alkoi "urheilla" hulluna, teki vatsalihaksia huoneessaan, ja lakkasi vähitellen syömästä. Ja se alkoi siitä yhdestä huomautuksesta, täysin eri alan lääkäriltä, jotenkin se esiteini otti tän tosi vakavasti, että hänen ulkonäköönsä puututaan ja on läski. Vaikka ei tod. ollut. :(



Ruoka ja syöminen on iloinen ja normaali asia, eikä siitä pidä antaa ymmärtää mitään muuta.

Onhan noita lihavia lapsia ja teinejä vaikka kuinka paljon....



Tuli vaan mieleen...

Sen sijaan tyttö nirsoilee, tuskin mikään oikea ruoka maistuu. Painon miinusrajoilla ja joutuu käymään painotarkkailussa terkkarilla:(

Tai ainakin meidän sukupolvessa (vm. -87) kasvupyrähdys tuli n. 12-vuotiaana, ja se tarkoitti siis, että kasvettiin 10-14cm vuoden sisään. Mulla ainakin lähti kaikki lapsuuden vararavinnot siinä yhden tai kahden vuoden aikana, mutta enpä sitä itse tajunnut ja olin turhaan jatkuvalla laihiksella n. kaksikymppiseksi asti, koska joku aikuinen oli mua kymmenvuotiaana haukkunut läskiksi (mitä silloin ehkä olinkin).

astetta pahempana vain. Meillä tyttö ei myöskään ollut erityisen liikunnallinen. Lisäksi meillä on suvussa taipumus lihota teini-iässä ja moni sukupolvi (minä mukaan lukien) aikaisemmin on lihonut juuri teini-iän alkuvaiheessa paljon.



Meillä tytön lihominen ei tietenkään olisi minua haitannut, mutta tyttö itse tuntui kärsivän siitä. Minä kerroin rehellisesti omasta teini-iästäni, lihomisesta ja siitä miltä se minusta tuntui. Sopivissa tilanteissa kertoilin siitä, millaisia määriä energiaa eri ruoka-aineet sisältävät ja millaista on terveellinen ruoka. Pari kertaa olen joutunut sanomaan, että ottaisi mielummin reilun annoksen ruokaa ja yhden leivän päälle jos tarvii (eikä niin, että ottaa vain kohtuullisesti ruokaa, mutta täyttää itsensä leivällä). Meilläkin tyttö söi ennen kaikkea (paljon) ruokaa, mutta myös kaikki makea yms. kelpasivat yhtälailla. Siksi en tuohon aikaan pitänyt kotona juuri mitään herkkuja "varalla" (eikä herkut muutenkaan ole meillä jokapäiväisiä)



Kaiken tämän rinnalla korostin tietysti aina sitä, ettei tyttöni ole lihava sekä sitä, että paino tai koko ei ole tärkeää, vaan se että voi hyvin. Keskustelut perustuivat tytön omaan aloitteeseen tai sopivaan tilanteeseen. Ja tietysti näiden asioiden esittäminen vaatii suurta hienotunteisuutta ja hyvää ajoitusta ja vielä kerran suurta hienotunteisuutta :).



Minusta kuulostaa siltä, että ap:n ei vielä tarvi erityisesti puuttua lapsen syömiseen, etenkään kun lapsi kuitenkin liikkuu ja ruoka on terveellistä. Jos ap:n lapsi alkaa mättämään herkkuja jne. samaan tahtiin, voi asiasta mainita varovasti :).