Parisuhteessa kaikki ok, silti ihastun, tunnen vetoa syrjähyppyyn.

Kai se on vähän siitä kiinni mitä lopulta elämältään haluaa, mitkä ovat arvot.



Jos haluaa vaan mennä flown mukana ja hypellä kukasta kukkaan niin mikäs siinä. Jos taas aina uuden huuman alettua kuvittelee että "no tämä on nyt se oikea" niin se taas on vähän naivia. Suhde kuin suhde arkistuu jossakin vaiheessa, eli se on valittava haluaako elämältään sitä huumaa vai joskus tylsää mutta turvallista arkea.



Musta tuntuu, että kun mulla menee elämässä "liian hyvin" niin mulla tulee tuntemuksia että pitäisi saada olla vapaa ja iskeä miehiä. Mutta kun elämän realiteetit tulevat muodossa jos toisessa vastaan niin tajuan miten onnellinen olen, että minulla on hyvä ja tasainen parisuhde.

mikä on parisuhteen tilanne? voitko ehdottaa miehelle avointa parisuhdetta?



kerranhan täällä vaan edetään... ihania tunteita ihastuksen kanssa juuri kokenut :)

Minä olen jälkimmäistä sorttia, elän ns. Sen Oikean kanssa kymmenettä vuotta onnellisempana kuin koskaan...ja silti tsekkailen muita miehiä. Huom! Tsekkailen, en iske tai mene edes juttusille / pelaa silmäpeliä. Pääni sisällä kommentoin härskejäkin juttuja ja katselen kiinnostuneena, mutta siihen jää. Yritin miettiä tilannetta pidemmälle, siis niin että kiinnostava mies oikeasti tulisikin juttusille...oloni oli lähinnä hämmentynyt ja eka tunne oli "en tarvitse ketään muuta". Eli syrjähyppyyn ainakaan minusta ei olisi enkä sitä edes haluaisi.



Vaan miten on ap:n laita?

rakastan kumppaniani, mutten voi itselleni mitään, pidän flirttailusta, pettämään en silti lähtisi.