Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei puheenaiheita miehen kanssa :(
28.09.2012 |
Mistä te puhutte miestenne kanssa, pitkässä parisuhteessa olijat? Minulla ja miehelläni on jo kolmen vuoden jälkeen aika hiljaista kun ollaan kahden kesken. Meitä vain kiinnostaa niin erilaiset asiat!
Mieheni on hiljainen muutenkin kun taas minua voisi joku nimittää jopa moottoriturvaksi, mutta en tarkoitakaan sitä että koko ajan pitäisi kälättää. Tuntuu ettei mieheni ajattelekaan mitään muuta kuin autojaan ja tietokoneitaan, mökkiremppaa sekä töitään. Mä kyllä kykenen noistakin puhumaan ja nautin siitä kun mies oikein innoissaan selittää vaikka jotain työjuttua. Mutta vastavuoroisuutta ei ole. En saa mieheltä tukea opiskeluissa tai työjutuissa. Edes graduani ei lukenut! Sanoo aina kannustavansa mua, mutta käytännössä se ei näy kovinkaan usein. Hän on vain liian hiljaa, aina.
Mä juttelisin mielelläni päivän tapahtumista, uutisista, politiikasta, kirjoista, tv-sarjoista, luonnosta, avaruuden ihmeistä... Siis ihan mistä vaan, mutta mies ei. Kuuntelee kyllä kun mä puhun, mutta ei se ole keskustelua.
Haluaisin parisuhteen missä KESKUSTELLAAN! Mutta onko miehet yleensäkin tuollaisia tuppisuita kuin minun mies on? Ihan kuin häntä ei mikään edes kiinnostaisi. Surettaa olla yksin ajatuksiensa kanssa :(
Kommentit (22)
juurikin siihen, että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ihan mistä vain! Hänellä on enemmän elämänkokemusta kuin minulla. Hän on viisas ja omaa erittäin laajan yleistiedon. Puhuu myös tunteistaan. Haaveillaan yhdessä, ruoditaan uutisia ja niin edelleen. Ihan must mielestäni! Puhumattomuuden kulttuurin saa usein perinnökseen juuri lapsuudenkodistaan ja itselleni ainakin se olisi ehdoton nounou.
Yhdessä on juteltu reilut 8 vuotta. Nykyään on myös hiljaisia iltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se, että mitä tehdä jos rakastuu kaikista "kriteereistä" ja toiveista huolimatta päinvastaiseen mieheen. Jos haluaa ennen kaikkea vilkasta keskustelua, ja rakastuu tuppisuuhun, niin miten tilanne oikein on ratkaistavissa? Jotain ainutlaatuistahan siinä tuppisuussakin on oltava, jos siihen rakastuu.
juurikin siihen, että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ihan mistä vain! Hänellä on enemmän elämänkokemusta kuin minulla. Hän on viisas ja omaa erittäin laajan yleistiedon. Puhuu myös tunteistaan. Haaveillaan yhdessä, ruoditaan uutisia ja niin edelleen. Ihan must mielestäni! Puhumattomuuden kulttuurin saa usein perinnökseen juuri lapsuudenkodistaan ja itselleni ainakin se olisi ehdoton nounou.
Yhdessä on juteltu reilut 8 vuotta. Nykyään on myös hiljaisia iltoja.
hiljaiset illat sitten hyvä vai huono juttu mielestäsi? Suhteenne kuulostaa kyllä ihanalta ja juuri siltä mihin itse haluaisin mieheni kanssa päästä :(
-AP
Alkuhuuma on ohi ja nykyään tilalla on syvä luottamus ja rakkaus. Ei ole syytä pelkoon, että mikäli ollaan hiljaa vain, toinen lähtisi pois. Sitten aina välillä ihan yllätyn iloisesti, että pystymme edelleen keskustelemaan asioista samaan tyyliin kuin silloin, kun vasta tutustuimme. Arjessa keskustelut ovat usein niitä arkisia, mutta sanoisinko, että kyllä nyt ainakin viikoittain syvennymme vieläkin ihan oikeaan intohimoiseen keskusteluun. Se tuntuu itsestäni tyydyttävältä.
Rohkeutta sinulle kohdata tämä asia, mikä ikinä ratkaisusi onkin.
Meillä äiti oli se vielä hiljaisempi, joka keskusteli vain kaikkein arkisimmista asioista. Luin paljon ja olin kaikesta kiinnostunut. Kun vielä pääsin eroon ujoudesta, löysin keskustelemisen riemun. Nykyään minusta on lähes piinallista viettää aikaa lapsuudenperheeni kanssa. Sisarukset puolisoineenkin ovat hiljaisia möllejä.
Olen niin iloinen, että mieheni on toisenlainen. Puolessa tunnissa voimme käsitellä mitä tahansa aiheita maan ja taivaan välillä, juttu rönsyää, puhumme toistemme päälle, nauramme ja kiihdymme,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä äiti oli se vielä hiljaisempi, joka keskusteli vain kaikkein arkisimmista asioista. Luin paljon ja olin kaikesta kiinnostunut. Kun vielä pääsin eroon ujoudesta, löysin keskustelemisen riemun. Nykyään minusta on lähes piinallista viettää aikaa lapsuudenperheeni kanssa. Sisarukset puolisoineenkin ovat hiljaisia möllejä.
Olen niin iloinen, että mieheni on toisenlainen. Puolessa tunnissa voimme käsitellä mitä tahansa aiheita maan ja taivaan välillä, juttu rönsyää, puhumme toistemme päälle, nauramme ja kiihdymme,
kuin sinulla ja miehelläsi on, oli meillä minun lapsuudenkodissani. Yhä edelleen kun käyn siellä kylässä, niin puheen pälpätys vaan raikaa. Eivätkä puheenaiheet todellakaan ole aina mitään "turhia", vaan todella syvällisistä maailman tapahtumiin tai ihan perusarvoihin liittyvistä asioista voidaan puhua.
Toista on miehen perheen kanssa. Siellä kyläileminen on melko piinallista, kun kukaan ei puhu mitään, kenelläkään ei ole mielipiteitä mistään, kukaan ei lue, ei seuraa uutisia... Tämän voisin hyvin hyväksyä jos mieheni olisi eri maata, mutta ei valitettavasti taida olla :( Miehelläni on kyllä mielipiteitä ja tietoa, keskustelut tyssäävät vaan siihen kun hänen mielestään se riittää, että mielipiteensä kertoo yhdellä lauseella. Keskusteluun ja ajatusten vaihtamiseen ei siis ole tarvetta. Olen eri mieltä.
-AP
miten sillä miehellä suhteen alussa oli ajatuksia muustakin kuin töistä ja rahasta ja nyt ei ole?
kai yritti miellyttää mua ja mukautua mun toiveisiin? En osaa selittää sitä muuten. Sanoi usein suhteen alussa että ihailee mun mielikuvitusta ja mielipiteitä, ja nauroin että kyllähän hänelläkin täytyy olla uniikkeja ajatuksia ja kyllä me saadaan tää sujumaan. Ei olla saatu ainakaan vielä...
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me puhutaan ihan arkipäiväisistä asioista;
- uutisista, mitä on tapahtunut jne...
- lapsista, miten koulussa, onko jotain esim. neuvolaa, kokeita jne. tulossa.
- meistä, mitä olisi kiva tehdä yhdessä
- tulevaisuudesta, hankinnoista, matkoista
- töistämme, tosin osa on luottamuksellisia joten niistä ei sit puhuta.
- ostoslistasta, mitä kaupasta? kumpi käy vai yhdessä?
Kyllä miehen kanssa pitää olla jotain yhteistä...
Jopa kalastuksesta, mutta vain vähän. Mutta mieheni kanssa voin puhua syvällisä, tyhmiä, hauskoja, oikeastaan vaikka mistä mikä päähän tai hänen päähänsä pätkähtää. Ei ole vielä puheenaiheet loppuneet, vaikka ollaan oltu 21 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten älä odota ihmeitä. Mieti onko miehelläsi muita tapoja osoittaa välittämistä kuin puhuminen, moni mies esim. osoittaa sitä huolehtimalla vaimon autosta, laittamalla lapsia nukkumaan tms. Yhtä vaikea miehen on ruveta puheliaaksi kuin sinun olla hiljaa.
Joskus se ärsyttää, mutta sitten kun taas tajuan mistää hiljaisuus johtuu, ei niin enää ärsytä. Meilläkin mies on luonnostaan hiljaisempi, pohdiskelija. Lisäksi hän tekee työtä, jossa joutuu koko ajan puhumaan, niin illalla ei ole enää niin juttutuulella. Sitten huolestuisin, jos ei meillä olis puhuttavaa esim. silloin, kun mennään ulos syömään. Se on vaan hyväksyttävä, että ihmiset ovat tässäkin asiassa erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että minä olen kasvanut perheessä jossa puhutaan jopa toistensa päälle, miehen perheessä taas puhutaan vain välttämättömimmät. Mieheni äiti on ihan vakavissaan kerran kertonut minulle, että voi olla päiviä jolloin hän ei miehensä kanssa vaihda sanaakaan!! Minulle tuollainen olisi kauhistus, he taas pitävät suhdettaan onnellisena ja hyvänä.
Näkisin kuitenkin, että minun perheessäni ollaan läheisempiä kuin mieheni perheessä. Muiden kanssa jutteleminen auttaa myös avartamaan omaa ajattelua ja maailmankuvaa. En kestä ajatusta että mieheni ei pystyisi tuosta hiljaisuudesta koskaan murtautumaan ulos :(
-AP
Joskus se ärsyttää, mutta sitten kun taas tajuan mistää hiljaisuus johtuu, ei niin enää ärsytä. Meilläkin mies on luonnostaan hiljaisempi, pohdiskelija. Lisäksi hän tekee työtä, jossa joutuu koko ajan puhumaan, niin illalla ei ole enää niin juttutuulella. Sitten huolestuisin, jos ei meillä olis puhuttavaa esim. silloin, kun mennään ulos syömään. Se on vaan hyväksyttävä, että ihmiset ovat tässäkin asiassa erilaisia.
Hyväksyisin senkin jos mieheni pohdiskelisi mielellään syvällisiä yksinään, mutta olen kysynyt, ja kuulemma vain remontteja, rahaa, töitä ja autojuttuja miettii... Huolestuttavaa!! Ulkona kun käydään syömässä, niin ei sielläkään puhuta sen kummempia kuin normaalistikaan :( Ei mitään syvällisiä. Oikeastaan en taida tuntea edes mieheni syvällistä puolta kovin hyvin...
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin koomiselta kuin se kuulostaakin, niin lasten asioiden lisäksi puhun mieheni kanssa lähinnä kavereiden ja tuttujen asioita, eli niinsanotusti juoruillaan :D Ystäväni tietävät ettei minun ja mieheni välillä ole salaisuuksia, eli voin huoletta puhua heidänkin asioistaan mieheni kanssa pelkäämättä että ne jutut leviää. Mieskin "juoruilee" kavereidensa asioista minulle.
Minunkin mieheni on melkoinen tuppisuu tavallisesti ja henkeviä keskusteluja on turha odottaa, joskin niitä sattuu syntymään silloin tällöin ja se tuntuu mukavalta. Useimmiten tuntuu kuitenkin että mieheni ei ota osaa keskusteluun eikä edes kuuntele kun minulla on asiaa. Siitä syntyy tunne etten ole arvostettu parisuhteessamme. Tästä olen avautunut miehelle useasti ja viimein olen alkanut nähdä hänen osaltaan jotakin yritystä ja itse olen laskenut vaatimuksia, jotta molemmilla olisi vähemmän paineita ja mukavampaa aikaa yhdessä.
Meillä on seitsemäs vuosi yhteistä taivalta takana. Ensimmäiset kaksi vuotta kuluivat sellaisessa huumassa, ettei tehnyt mieli edes jutella ;D homma meni aina makuuhuoneen puolelle. Intohimon laannuttua aloin kaivata muutakin kuin seksiä, jotakin syvempää yhteyttä toiseen. Pari vuotta sitä hain ja aina tuntui etten ymmärrä miestäni, hän on kuin toisesta maailmasta ja häntä kiinnostavat aivan eri asiat kuin minua.
Tämän vaiheen jälkeen aloin hyväksyä sen ettei miestäni vain ole luotu henkevään keskusteluun. Lopetin vaatimisen, kerroin miltä minusta tuntuu ja tyydyin siihen että hän yrittää. Nykyään olen tyytyväinen siihen, että hän kertoo edes siitä miten työpäivä meni ja juoruaa kanssani tuttavien asioita :D Puhuminen on kuitenkin kuluneen vuoden aikana merkittävästi lisääntynyt ja toisaalta minua ei enää ahdista vaikka istuisimmekin ihan hiljaa lasten mentyä nukkumaan.
nyt kun mietin,niin ei meilläkään muusta puhuta kuin lapsista tms.
mies muutenkin viihtyy työhuoneella.
ja sitä seksiä ei vaan ole,se riipii minua meidän suhteessa kaikkein eniten.
Kai te jotain olette puhuneet kun seurustelitte? Joku yhteinen asia teitä kai toisissanne kiinnosti ja yhteen ajoi? Vai aloitteko heti ekoista treffeistä asti vain pussailla ja paneskella ja tehdä lapsia vai mitä te puuhasitte yhdessä?
Me ollaan aina puhuttu paljon. Ollaan parhaat kaverit siinä kun rakastavaisetkin, ja yhteisiä asioita on niin paljon ettei eika riitä niistä kaikista puhumiseen. Kumpaakin kiinnostaa kaikki :-). Politiikasta kulttuuriin, urheilusta taiteeseen, kaikesta riittää ihmeteltävää ja juteltavaa.
Enpä paljon tiedä parempaa kuin istua iltaisin ruokapöydän ääressä juttelemassa mieheni kanssa. Sillä on aina kiinnostavia mielipiteitä ja/tai tietoa erilaisista asioista. Mä kerron omia ajatuksiani, se omiaan, kuunnellaan, päivitellään, hämmästellään, setvitään.
sitten selkeästi muitakin, hyvä tietää, sillä välillä huomaan kateellisena katselevani miten puheliaita, avoimia ja nokkelasanaisia monet ystävieni miehistä ovat.
Välillä mietin, että onko tämä harmitus ja epävarmuus alitajunnan keino kertoa että en ole oikean ihmisen kanssa. Ehkä tarvitsisin jonkun, jota kiinnostaisi samat asiat ja joka nauttisi keskustelemisesta?
Ja kuitenkin rakastan miestäni, enkä vaihtaisi hänessä mitään muita ominaisuuksia kuin tämän yhden. Mutta myönnettävä on että välillä tunnen tukahtuvani ja tylsistyväni hänen kanssaan, vaikka muuten onkin hyvä olla :(
-AP
Kai te jotain olette puhuneet kun seurustelitte? Joku yhteinen asia teitä kai toisissanne kiinnosti ja yhteen ajoi? Vai aloitteko heti ekoista treffeistä asti vain pussailla ja paneskella ja tehdä lapsia vai mitä te puuhasitte yhdessä?
Me ollaan aina puhuttu paljon. Ollaan parhaat kaverit siinä kun rakastavaisetkin, ja yhteisiä asioita on niin paljon ettei eika riitä niistä kaikista puhumiseen. Kumpaakin kiinnostaa kaikki :-). Politiikasta kulttuuriin, urheilusta taiteeseen, kaikesta riittää ihmeteltävää ja juteltavaa.
Enpä paljon tiedä parempaa kuin istua iltaisin ruokapöydän ääressä juttelemassa mieheni kanssa. Sillä on aina kiinnostavia mielipiteitä ja/tai tietoa erilaisista asioista. Mä kerron omia ajatuksiani, se omiaan, kuunnellaan, päivitellään, hämmästellään, setvitään.
mä juuri haluaisin!! Suhteemme alkuvaiheessa mieheni tietenkin panosti huomattavan paljon, ja jaksoi jutella kanssani ihan kaikesta. En olisi häneen ihastunut tietenkään, jos hän olisi aina ollut vain hiljaa. Eli kyllä hän silloin "päästi minut tutustumaan sisimpäänsä", mutta nyt jälkeenpäin se on muisto vain ja mies on suoraan sanonut ettei häntä vatvominen ja puhuminen kauheasti innosta. On kai erakkoluonne kasvatuksestaankin johtuen.
Myönnän että tulin sulle kateelliseksi kun luin kertomuksesi teidän suhteesta.
-AP
- moottoripyöristä (yhteinen harrastus)
- ajankohtaisista asioista
- haaveista (minne olis kiva matkustaa, millaiseksi rempattais talo, jos olisi luokattomasti rahaa jne.)
- ajankohtaisista aiheista
- historiasta ja yhteiskunnasta
- kielitieteestä
- lapsen tai koiran edesottamuksista
Alue: Aihe vapaa
nyt kuulosta kovin syvälliseltä "yhteiseltä", vaan aika arkiselta.